Jouluisia hommia

Elämänlangalla ollaan näin joulukuun tullen jo ihan joulutunnelmissa. Yleensä en neulo kovin paljon lahjoja, mutta olen joka vuosi neulonut sukkaparin tai kaksi ystäville. Tavallisesti pyytämättä, mutta nyt kun asiasta oli puhe eräs hyvä ystäväni mainitsi, että hän kaipaisi sukkia. Ryhdyin saman tien toimeen, pistäydyin Snurressa hiplaamassa kaupan valikoiman läpi ja ostin kerän vihreäsävyistä Opalia.

Aloin neuloa ihan sileää perussukkaa, mutta sitten kantapäässä mietin että hei, nyt kun opettelin kirjaa varten sen walesilaisen kantapään niin teenpä sellaisen.

Kuvassa on walesilainen kantapää pohjan puolelta kuvattuna. Olen pallotellut Ullaan ohjetta, joka toistaisi tuota vihuhkakuviota myös sukan varressa ja kantalapussa ennen kantapään käännöstä, mutta en vielä ole tarttunut toimeen, sillä...

Kerron nyt salaisuuden: tämä kantapää oli murheenkryyni sukkakirjaa tehdessä. (Ihan joka kirjassa on aina ollut joku ongelmallinen osio.) Ostin jopa maksullisen useamman sivun mittaisen vihkon, joka keskittyi vain ja ainoastaan tähän nimenomaiseen kantapäähän, sen rakenteeseen ja kokosarjoitukseen, mutta silti sarjoitus ei toiminut. Lopulta Suvi keksi mikä kaavassa kiikasti. Koeneuloin eri kokoja kunnes olin vakuuttunut siitä, että nyt toimii. Vaan nyt kun neuloin tätä lahjasukkaa, niin eiköhän viimeisellä kerroksella ollut väärä silmukkamäärä. Muutama kirosana saattoi päästä, kunnes älysin että käännetyn kantapään reunassa oli yksi pudonnut silmukka. Ohje siis toimii edelleen, tällä kertaa vika oli neulojassa.

Tänään puuhataan muita kädentaitoja, sillä vajaan tunnin päästä on tulossa ruokavieraita. Kuvassa jälkiruoka tekeillä: opettelin taittelemaan joulutorttuja tähden asemesta kukaksi. Netistä löytyy onneksi ohjeita, joskin ainakin parilla sivulla oli vain sanallinen "leikkaa kulmiin viillot ja taita kulmat keskelle" -lause ilman kuvaa. Kukkiin meni täytteeksi omena-kanelimarmeladia.

Näissä jouluisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään. Nyt suuntaan takaisin keittiöön tonttuilemaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Hups

Epämääräisesti alkoi tuntua siltä, että hetkinen, nyt on tiistai, kirjoitinko eilen blogia... En näemmä sitten kirjoittanut. Elämänlangalla oli viime viikolla kovasti työkiireitä, ja kun hartiaseutu on edelleen vihoitellut, niin neulominen on jäänyt vähemmälle.

Saatte hyvitykseksi pätkän fiktiota. Olen tämän kuukauden aikana kirjoitushaasteena itselleni kirjoittanut joka päivä raapaleen, eli tasan sadan sanan mittaisen tarinan. Alkukuusta kirjoitettu pätkä nimeltään Villasukka sopii tähänkin blogiin mainiosti. Ehkä sitten ensi viikolla taas oikeaa neuleasiaa!

Villasukka

Pyykkikorin pohjalla oli villasukka. Se oli utuisen harmaa, läpinäkyvä ja lähes painoton.

"Kuule mummi," Maikku huokaisi. "Muistatko, mitä me puhuttiin villasukista?"

Olohuoneesta tuntui tuulenhenkäys ja kuului vaimeaa sukkapuikkojen kilinää.

"Onko se liian pieni?" Mummi kysyi. "Lapset kasvavat nykyään niin hirveän nopeasti."

Maikku näki tutun hahmon aineellistuvan nojatuoliin, puikoillaan pari harmaalle sukalle. Sitten katse viivähti hetken laatikossa, joka oli niin täynnä villasukkia, ettei kansi mahtunut kiinni. Mummin sukkia riittäisi vielä kun lapsilla olisi omia lapsia, eikä hän näyttänyt hautajaisten jälkeenkään olevan aikeissa lopettaa.

Eivätpä aavesukat paljon tilaa veisi. Maikku laski sukan nojatuolin käsinojalle mummin viereen.

"Ei hätää. Eiköhän sille käyttäjä löydetä."

Pimeää menoa

Elämänlangalla on sitten viime viikon blogimerkinnän rajoitettu neulomista reippaasti. Vanha viholliseni "se joku pieni lihas tuolla syvällä lapavälissä" on ollut ihan erityisen pahantuulinen, joten paino on ollut enemmän särkylääkkeillä ja rauhallisella venyttelyllä kuin käsitöillä. Tänään illalla on taas ohjelmassa pilatestunti eli pakotettua ryhtilihasten käyttöä.

Tähän aikaan vuodesta on tietysti liikkeellä jonkin verran syksyn turnausväsymystä. Siihen kyllä selvästi vaikuttaa myös marraskuun sää, joka palasi parin lumisen viikon jälkeen viime vuosilta tuttuun synkkään mustuuteen. Tässä on näköala työmatkani varrelta tänä aamuna:

Onneksi neulerintamalla kuitenkin tapahtuu mukavia asioita, vaikka varsinainen neulominen on jäänyt vähiin. Viikonloppuna oli Ullaa julkaiseva Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokous. En päässyt paikalle, koska sattui sellainen viikonloppu että olisi pitänyt olla kolmessa paikassa samaan aikaan, ja vaikka osaankin halutessani olla tehokas niin ihan niin tehokas en ole. Tästä huolimatta vuosikokous valitsi minut yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2017. Olen vuosikausia toiminut jäsenvastaavana, ja vaikka olisin voinut siinäkin jatkaa niin nyt oli sellainen tunne että voin myös hyvillä mielin vaihtaa uusiin tehtäviin.

Myös yhdistystoiminnassa turnauskestävyys vaihtelee ja yhdistyksen toiminnassa tulee nousuja ja laskuja. SVNY:ssä ja erityisesti Ullan toimituksessa toimii hyvin pieni joukko aktiiveja, vaikka verkkolehteä lukee todella suuri määrä ihmisiä. Siitä tulee helposti paha kierre, että kun vastuu jää pienelle joukolle niin uusien tekijöiden rekrytoimista ei jaksa tehdä, koska se jaksaminen mitä vapaaehtoistyötä varten on menee itse toiminnan pyörittämiseen. Elämänlangan lukijat voivatkin nyt henkisesti valmistautua siihen, että muistuttelen entistä tiiviimmin Ullan ja sen taustayhdistyksen olemassaolosta. Ei ole mitään kasvotonta suurta taustaorganisaatiota - on minä ja muutama muu töiden ja kaiken muun elämän ohella lehteä tekevä ihan oikea elävä neuleharrastaja.

Jos sinusta - kyllä, juuri sinusta - on hienoa että meillä on ilmainen, vapaaehtoisvoimin julkaistu verkkoneulelehti, niin mieti voitko osallistua jollain tavalla toimintaan! Kaikkein helpoin tapa tietysti on liittyä yhdistyksen jäseneksi ja muistaa maksaa jäsenmaksu. Sillä varmistetaan, että lehti pysyy julkisena linjoilla edelleen. Jos olet tehnyt jonkun tosi kivan neuleen, kirjoita siitä ohje, valokuvaa neule ja lähetä ohje Ullaan! Ei tarvitse miettiä onko tämä nyt ihan tyhmä juttu tai tarvitseeko joku oikeasti ohjetta johonkin näin simppeliin. Vaikka isot, hienot ja teknisesti haastavat neuleet ovat upeita, niin todella moni etsii helppoa vaihtelua perusohjeisiin. Ja - tämä on nyt todella tärkeää - jos osaat lukea suomea ja laittaa pilkut paikoilleen, niin mieti voisitko oikolukea muutaman ohjeen seuraavaan numeroon. Jos et mene paniikkiin kun näet verkkosivun taustakoodin, voisitko latoa paikalleen tekstit ja muotoilla kuvat johonkin ohjeeseen tai artikkeliin? Innostaako arkistointi ja järjestäminen? Ullan ohjearkisto tarvitsee sinua! Jos koet motivoivaksi hommaksi lukea läpi verkkosivustoja ja muokata vanhat tiedot ajantasaisiksi, myös sinulle olisi tekemistä! Ja verkkolehden tekninen ylläpito kaipaa myös koko ajan tekemistä, eikä siihen ihan jokainen neuloja taivu. Tämän sivun oikeasta reunasta löytyy osoitteet joihin ottaa yhteyttä, jos haluat osallistua lehden tekemiseen. Nyt ollaan toiminnan saumavaiheessa kun vuosikokous on pidetty mutta uusi hallitus ei ole vielä järjestäytynyt, joten vastaukset saattavat vielä vähän viipyä. Vaan älkää huolestuko! Muistutan tästä ihan vuorenvarmasti uudelleen vuodenvaihteen jälkeen!

Iloisena uutisena (joka ei oikeastaan ole enää mikään uutinen, koska en muistanut kertoa tästä viime viikolla), vuoden viimeinen Ulla on myös ilmestynyt. Mukana on myös minun uusin ohjeeni Shaela. Tästä neuleesta olen ylpeä, sillä lopputulos on mielestäni tasapainoisen kaunis yhdistelmä palmikkoja. Suuri kiitos kuuluu tietysti Eevalle, joka kehräsi langan, kertasi sen minulle juuri palmikkoneuleeseen sopivaksi ja lahjoitti sen käyttööni Ullaa varten. On siellä uudessa Ullassa tietysti muitakin neuleohjeita, ja lisäksi kannattaa käydä kurkistamassa artikkeleita - kirja-arvosteluista löytyy myös yksi suhteellisen tuore sukkakirja.

Näissä lankaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikko tuo tullessaan vähemmän kipeän yläselän ja enemmän neuleaikaa!

Jossain sataa valkeaa lunta

Elämänlangalla ollaan seurattu marraskuun säätilaa hämmästyksen vallassa, kun lunta on edelleen maassa kuin helmikuussa ikään. Huomenna tai viimeistään keskiviikkona kuulemma kuitenkin palataan normaaliin päiväjärjestykseen ja seuraavat sateet tulevat vetenä. Luvassa on kuulemma todella liukkaita kelejä, joten viimeistään tässä vaiheessa kannattaa kaivaa liukuesteet naftaliinista. Minun ainainen painajaiseni on, että liukastun talvella ja murran käteni enkä pysty neulomaan kuukausiin.

Lumi, ja erityisesti pari todella kylmän viimaista päivää inspiroivat neulomaan lämpimiä asusteita.

Keskustelu kotona meni suurin piirtein näin:
"Mulla oli kylmä korville niin menin hakemaan..."
"Paksumman pipon?"
"Ei kun paksumpaa lankaa!"
"...noniinpätietysti... Olishan se pitänyt arvata."

Puolustuksekseni sanon, että lanka tuli varastosta eikä lankakaupasta. Tämä pikainen palmikkomyssy söi kerän verran Cascade 220 -lankaa, ja lämmittää korvia oikein mukavasti. Lankaa on vielä, joten seuraavaksi tekeillä on lapaset samanlaisilla palmikoilla. Olen oikeasti ihan hirveän huono käyttämään mitään käsineitä, mutta onneksi lasten kädet kasvavat koko ajan. Jos eivät tule itselle käyttöön, niin lykkään sitten jälkikasvulle.

Neuleiden keskellä tuli pitkästä aikaa tuettua myös muunlaista käsityötä: Helmetin Outi oli askarrellut tällaiset "No boom today" ja "Boom tomorrow" -korvakorut, ja ilmoitin heti nähtyäni nämä Facebookissa että ne saavat muuttaa minun luokseni. (Teksti on lainaus 90-luvulla tehdystä scifisarjasta Babylon 5, joka on niitä harvoja telkkarisarjoja joita olen oikeasti seurannut joka jakson alusta loppuun.) Näillä kelpaa lähteä pikkujoulukauteen!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikolla on puikoilla!

Maanantai

Elämänlangalla oli tänään ohjelmassa töihin palailu viikon loman jälkeen. Lomalla oli mukavaa: vietimme Joelin 10-vuotissynttärit, kävimme Aulangon kylpylässä kelluskelemassa lämpimissä altaissa ja ihan keskenäni tutustuin pariin taidenäyttelyynkin.

Viikonloppuna olen myös neulonut pikkuista sukkaparia, koska eräs lähipiirin nuori henkilö kuulemma tarvitsee villasukat nyt kun talvi yllätti. Mukavasti kävi ilmi, että se pieni kerä joka minulla aina jää jäljelle kahdesta Wollmeisevyyhdistä kun neulon itselleni polvisukkia riittää ihan täsmälleen alle kaksivuotiaan sukkiin. Jaoin kerän kahtia ja aloitin sukat kärjestä, ja ihan hyvin näyttää lanka riittävän. Sen verran vielä jää tähteeksi, että voin sitten paikata omien sukkieni kärjet - ne kun tuppaavat kulumaan isovarpaan kynnen kohdalta ihan ensimmäisenä.

Pieni sukka oli mukana myös töissä. Koitin lukea loman aikana kertyneitä sähköposteja kun turhauduin siihen, että tietokone oli älyttömän hidas. Uudelleenkäynnistyksen asemesta valikossa olikin tällä kierroksella vaihtoehto "päivitä ja käynnistä uudelleen", ja siinäpä sitten vierähtikin tovi. Ei tosin ihan niin pitkään kuin silloin, kun olin lähdössä lomalle, jolloin lähtö venyi pakotetun Windows-päivityksen vuoksi puolitoista tuntia myöhemmäksi kuin olin aikonut. Taas voidaan kysyä että tehdäänkö nopeasti vai tehdäänkö tietokoneella.

Olen muuten monesti todennut, että neulepussi pelastaa hermot: esimerkiksi tietokoneen jumittaessa tai vaikka postissa jonottaessa on paljon leppoisampaa kun voi neuloa samalla sukkaa.

Iltapäivällä pieni sukka pääsi myös ajamaan bussilla. Ylitin itseni ja ajoin liukkaudesta ja lumisateesta huolimatta perheen auton Konalaan huoltoon, ja sieltä sitten seikkailin julkisilla takaisin kotiin. Tuossa kuvan vaiheessa olin vielä jossain ihan Helsingin ja Espoon rajalla eikä minulla ollut oikein tarkkaa tietoa missä olen (paitsi että bussissa oli kyllä oikea numero). Muutamaa pysäkinväliä myöhemmin onneksi ajettiin takaisin kartalle.

Näissä tunnelmissa mennään tässä yllättävän lumisessa marraskuussa. Katsotaan vieläkö maa on valkoinen ensi viikolla!