Elämänlangalla kärsitään pimenevien päivien tuomasta väsymyksestä. Yläselkäkin päätti hankkia itselleen jonkinlaisen kaamosmasennuksen. Hieroja, jolla kävin viime viikolla oli sitä mieltä, että tarvitsisin vain värikkään naamion ja taiteilijanimen, ja voisin liittyä mutanttininjakilpikonniin. Täysin jumissa oleva selkä ei ollut varsinaisen kipeä, mutta hieronnan jälkeen toisen lavan ympärys päätti ärtyä kunnolla, joten neulomista on täytynyt vähän rajoittaa.
Yllättäen neuletauko ei kuitenkaan estä hankkimasta lisää lankaa. Lauantaina oli
Ullaa julkaisevan Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n vuosikokous, jonka yhteydessä järjestetään perinteisesti pikkujoulut jäsenistölle. Tänäkin vuonna tullessaan sai halutessaan tuoda pikkujoululahjan, ja Ullan pikkujoulutonttu (tänäkin vuonna allekirjoittanut) jakoi sitten illalla lahjat suurella asiantuntemuksella.
Kun olin jakanut lahjat kaikille muille luulin ensin, ettei lahjakassissa ole enää mitään. Sitten huomasin, että viimeinen lahja oli kangaskääreessä, nimittäin pienessä Marimekon pussissa. Pussista paljastui vyyhti oranssinruskeaa Araucania Ranco -sukkalankaa, josta olen joskus aiemminkin neulonut.
Ennen pikkujouluja kävin pitkästä aikaa
Vihreässä vyyhdissä, joka ennen oli Hakaniemen hallissa, mutta joka nykyään majailee oikein viihtyisässä liiketilassa Toisella linjalla. Minun ei pitänyt ostaa yhtikäs mitään itselleni, erityisesti ei kalliita luksuslankoja... Mutta lankakorista tuijotti anovasti sievä pieni vyyhti silkki-kashmirsekoitusta. Kalpeanvihreästä langasta tulee luultavasti minulle kauluri.
Näissä pehmoisissa tunnelmissa Elämänlangalla. Ehkä ensi viikolla on jo lunta ja valoisampaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti