Sukka seikkailee

Elämänlangalla on reissuneuleena aina keskeneräinen sukka.

Viikonloppuna sukka kävi edistämässä kansanterveyttä ja jonottamassa kanssani influenssarokotetta Sellon kirjaston avoimessa rokotuspisteessä. Espoon kaupunki päätti tänä vuonna jakaa kaikille halukkaille kaupunkilaisille rokotteen, mikä on mainiota. Itse olisin saanut rokotteen ilmankin tätä päätöstä, kun lähipiirissä on riskiryhmää, mutta oli kätevää kun saattoi vaan mennä neuleen kanssa kirjastoon odottamaan vuoroa terveydenhoitajalle.

Sunnuntain sukka vietti hiljaiseloa, sillä olin päivän kotosalla. Tänään mentiinkin sitten reippaasti moneen suuntaan. Aamupäivästä sukka oli töissä Parkvillassa, mutta sillä oli niin kiire kotisivuja päivittäessä, ettei se ehtinyt poseerata. Vähän myöhemmin ajeltiin sitten Kutsuplussalla Tapiolaan, ja siinä sukka suostui hetkeksi aikaa jälleen malliksi.

Kävimme syömässä lounasta kauppakeskus Ainoan japanilaisessa Sumo-ravintolassa. Mainio bentoboksi, ja päivän tuuliseen ja kylmään säähän erittäin hyvin sopivaa misokeittoa ja vihreää teetä. Lounaan jälkeen kyllä vähän teki mieli jäädä sisätiloihin, mutta taivalsimme kuitenkin reippaasti läpi tuulen ja tuiskun WeeGee-talolle.

Työpäivä jatkui WeeGeellä, jossa sukka kuunteli mielenkiinnolla Espoon Suomi 100 -infotilaisuutta. Vuodelle 2017 on tiedossa kaikenlaista mielenkiintoista. Sukka ehdotti neuletapaamisia.

Infotilaisuuden jälkeen oli kantalappu jo yli puolessa. Reipasta työtä sukalta! Mikäli tämä aktiivisuus jatkuu, on ensi viikolla jo näyttää valmis sukkapari. Tai sitten Elämänlangalla puuhataan jo jotain aivan muuta, mistä sen tietää.

Syksyn synkän hetkiä

Elämänlangalla kärsitään pimenevien päivien tuomasta väsymyksestä. Yläselkäkin päätti hankkia itselleen jonkinlaisen kaamosmasennuksen. Hieroja, jolla kävin viime viikolla oli sitä mieltä, että tarvitsisin vain värikkään naamion ja taiteilijanimen, ja voisin liittyä mutanttininjakilpikonniin. Täysin jumissa oleva selkä ei ollut varsinaisen kipeä, mutta hieronnan jälkeen toisen lavan ympärys päätti ärtyä kunnolla, joten neulomista on täytynyt vähän rajoittaa.

Yllättäen neuletauko ei kuitenkaan estä hankkimasta lisää lankaa. Lauantaina oli Ullaa julkaisevan Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n vuosikokous, jonka yhteydessä järjestetään perinteisesti pikkujoulut jäsenistölle. Tänäkin vuonna tullessaan sai halutessaan tuoda pikkujoululahjan, ja Ullan pikkujoulutonttu (tänäkin vuonna allekirjoittanut) jakoi sitten illalla lahjat suurella asiantuntemuksella.

Kun olin jakanut lahjat kaikille muille luulin ensin, ettei lahjakassissa ole enää mitään. Sitten huomasin, että viimeinen lahja oli kangaskääreessä, nimittäin pienessä Marimekon pussissa. Pussista paljastui vyyhti oranssinruskeaa Araucania Ranco -sukkalankaa, josta olen joskus aiemminkin neulonut.

Ennen pikkujouluja kävin pitkästä aikaa Vihreässä vyyhdissä, joka ennen oli Hakaniemen hallissa, mutta joka nykyään majailee oikein viihtyisässä liiketilassa Toisella linjalla. Minun ei pitänyt ostaa yhtikäs mitään itselleni, erityisesti ei kalliita luksuslankoja... Mutta lankakorista tuijotti anovasti sievä pieni vyyhti silkki-kashmirsekoitusta. Kalpeanvihreästä langasta tulee luultavasti minulle kauluri.

Näissä pehmoisissa tunnelmissa Elämänlangalla. Ehkä ensi viikolla on jo lunta ja valoisampaa?

Hitaasti, mutta varmasti

Elämänlangalla on ollut suorastaan mainio neuleviikko ja keskeneräiset työt ovat edenneet. Tummanharmaat polvisukat ovat enää taitteiden ompelua ja langanpäiden päättelyä vaille valmiit, ja ikuisuuspuseron vartalo valmistui.

Päätin neuloa tuon miehustan palmikon myös hihoihin, joten sitä nyt väkerretään. Neulekuvauksen laadusta voimme kiittää marraskuun valaistusolosuhteita sekä sitä, että meiltä puuttuu edelleen kunnollinen kokovartalopeili.

Erilaisten palmikoiden neulominen on kyllä edelleen suuri neulerakkauteni. Harhaudun aina välillä muuhun, mutta kyllä kunnon palmikkopusero on aina parhautta.

Muuten neulerintamalla kuuluu Ullaa: Ullan numero 3/2015 ilmestyi eilen ja siellä on jälleen pari minun neuleohjettani. Värikkäät Varvikkaat ovat hauska tapa käyttää langanjämiä, ja Sirkaksi ristitty ohut neuletakki puolestaan edustaa vakavahenkisempää toimistoneulelinjaa.

Puikoilla on taas, kuinkas muutenkaan, palmikkopuseron lisäksi sukat.

Neulon hyvin vähän lahjaksi, mutta olen nyt useampana vuonna jossain joulun/vuodenvaihteen tietämillä antanut aktiivisesti villasukkia käyttävälle ystävälleni sukkaparin. Tummanvihreää on - edelleen marraskuun valaistusolosuhteissa - haastavaa kuvata, mutta voin kertoa että sävy on Wollmeisen Krokodil. Nilkkasukat syntyvät yleensä nopeasti, ja näiden jälkeen palailen varmaan normaaliin päiväjärjestykseen ja ikuisiin polvisukkiini.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla edetään joulua kohti. Katsotaan ensi viikolla, miten neuleet ovat edenneet!

Kirjoittamista ja lifestyleä

Elämänlangalla on neulottu viikon mittaan vähänlaisesti. Syynä on NaNoWriMo, eli se joka vuosi iskevä kertakaikkisen järjetön projekti kirjoittaa marraskuun aikana 50.000 sanan romaani. Itse olen hidas kirjoittaja enkä missään olosuhteissa pystyisi pääsemään tuohon sanamäärään, mutta asetin itselleni alusta pitäen tavoitteeksi kirjoittaa noin 35.000 sanan mittainen ehyt kokonaisuus. Tämänvuotisessa tarinassa seikkailevat etsivä Laine ja alkemisti Hänninen, joista olen kirjoittanut ennenkin.

Nyt on kuun yhdeksäs päivä ja sanoja on koossa vähän alle kahdeksan tuhatta, joten jäljessä mennään omastakin tavoitteesta. Harmillisesti esimerkiksi blogiin ja sosiaalisiin medioihin kirjoitetuista sanoista ei ole mitään hyötyä tässä projektissa, joskin olen alkanut jo harkita, sopisiko esimerkiksi töissä kirjoitettu ensi vuoden toimintasuunnitelma jotenkin mukavasti juoneen.

Otsikon lifestyle-osuus tulee puolestaan eilisestä isänpäivästä. Rouvain päivällinen toteutti isänpäiväbrunssin, jonka jälkeen olikin sitten loppupäivän ajan onnellisen pullea olo.

Erityisen ylpeä olen itse porkkanakakusta, joka maistui erittäin hyvältä. Lisäksi kuorrutus onnistui kerrankin: kakkuen koristelu on erittäin kaukana ydinosaamisalueestani, ja normaalisti erilaiset kuorrutukset joko paakkuuntuvat tai uppoavat kakkuun. Tässä käytin pohjana Valion reseptiä, joka oli helppo seurattava. Sen verran muokkasin, että kun jääkaapissa sattui olemaan pari munanvalkuaista, niin korvasin yhden kananmunista valkuaisvaahdolla. Haittapuolena arvelen, että kakkua on tehtävä toistekin, jotta saisin selville oliko tuoreen kakun kuohkeus valkuaisvaahdon ansiota vai onko se reseptin ominaisuus.

Tietysti listalla oli muutakin: leivoin myös pataleipää ja kinkkupiiraan, ja pöydässä oli lisäksi ruisleipää, leikkeleitä, juustoja, broileri-pastasalaattia, vihanneksia ja marmeladikuulia. Sopii arvata, mitä söimme eilen päivälliseksi ja mitä on luvassa minulle tänään lounaaksi ennen töihin lähtöä. Joskus tulevaisuudessa opin ehkä mitoittamaan nämä lifestylepuuskat niin, että samoja ruokia ei tule syötyä päiväkausia.

Jos vielä varovasti vilkaistaan neuleaiheisiin, niin Suomen Verkkoneuleyhdistys ry:n jäsenillä on nyt mahdollisuus äänestää vuoden viimeisen Ullan kansikuvaa. Käykää vaikuttamassa!

Näissä tunnelmissa tänään Elämänlangalla. Ehkä ensi viikolla ehdittäisiin neuloakin?

Vuodesta toiseen

Elämänlangalla pohditaan tänään vuosien vierimistä. Ja sitä, missä vaiheessa tästä nyytistä:

Ehti tulla tämä reipas kolmasluokkalainen:

Hurja pikku vampyyri Joel nimittäin täyttää tänään kokonaiset 9 vuotta. Kuva on lauantailta, kun kävimme kääntymässä erään ystäväni (joka täytti vähän enemmän kuin 9 vuotta) halloweenteemaisilla synttäreillä. Joel pitää kovasti erilaisista naamiaisasuista, ja halusi jopa valkoisen maskin kasvoille vaikka sanoikin, että naaman peseminen on tosi tyhmää.

Eilen meillä vietettiin synttäreitä, tällä kertaa hyvin rauhallisissa merkeissä. Joel ei itse halunnut kutsua kuin muutaman perhetutun lapsen, joten ihan hirveää hälinää ei tullut. Ihmettelen kuitenkin taas, miksi ihmeessä olin sitä mieltä, että ennen juhlia pitää imuroida, kun olohuoneen pöydänalunen on nyt taas ihan täynnä popcornmuruja, joille jonkun pitäisi tehdä jotain. Pidän siivoamisesta melkein yhtä paljon kuin ompelemisesta - ompelusta sentään yleensä syntyy jotain valmista, kun taas siivoamisen tulokset katoavat heti, kun vähän selkäänsä kääntää.

Synttärihulinoista huolimatta myös neuleet ovat edistyneet, mutta mitään viime viikkoa ihmeempää näytettävää ei ole - villapuseron vartaloa ja sukanvartta vain. Sukka kävi perjantaina kanssani Koulutus järjestön voimavarana -seminaarissa, ja tänään se on menossa iltapäivällä työryhmätapaamiseen suunnittelemaan kevätkaudella Tapiolassa järjestettäviä Rethink Espoo -teemailtoja. Keskiviikkona sukka mitä luultavimmin matkustaa kanssani WeeGeelle, jossa olen lupautunut puhumaan seniori-iltapäivässä neulomisesta. Tätä sukkaparista on siis tulossa hyvin matkustellut ja sivistynyt!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, olisiko ensi viikolla näyttää vaikka valmis villapuseron vartalo tai jotain muuta mielenkiintoista!