Vastustusta

Käykö teillekin niin, että maailma vastustaa joskus kaikkea, mitä teette? Minulla on näemmä sellainen päivä menossa.

Silloin kun olin pieni, famolla oli keittiön pöydällä pino pikkuisia muovisia lääkemittakuppeja. Jokaisessa kupissa oli satsi lääkkeitä, ja pino vastasi päivän aterioita - joka aterialla yhden mitan lääkkeet. Vähän uhkasi olla samanlainen olo, kun tänään työterveydessä ja apteekissa käytyäni kasasin lounaalla ravintolan pöydässä pillereitä pinoon. Totesinkin tarjoilijalle, että minulla on ihan omat alkupalat mukana, mutta voisin näistä huolimatta kyllä kiitos ottaa sen alkusalaatin. Flunssa otti ja meni poskionteloihin, nosti uuden kuumeen ja tietysti sitten tekee päänsärkyisen ja vetämättömän olon. Nyt on Duactia, antibioottia ja maitohappobakteeria, ja tietysti vielä särkylääkkeet siihen päälle.

Nukahdin kotiin päästyäni varmaan kolmeksi tunniksi. Kun neljän maissa heräsin muistin, että perhana, piti laittaa se paahtopaisti uuniin päivällistä varten. Ajattelin että no, myöhäiseksi menee mutta syötetään lapsille välipalaksi leipää ja pistetään paisti uuniin.

Ryhdyin etsimään paistolämpömittaria. Ensimmäinen mittari näytti laatikosta otettaessa sataa astetta. Arvelin, että vaikka keittiössä vähän lämmin onkin, niin ei sentään ihan niin kuuma. Seuraava mittari vaikutti toimivalta, mutta siinä ei sitten ollutkaan enää astemerkkejä vaan ne olivat kuluneet pois. Päätin näistä vaihtoehdoista valita jälkimmäisen, koska eihän se paahtopaistin kanssa niin tarkkaa ole.

Pistin paahtopaistin uuniin, tökkäsin mittarin lihaan ja laitoin uuniin. Meni vajaa puoli tuntia, ja sitten olohuoneesta sammui lamppu ja keittiössä lakkasi kiertoilmauuni hurisemasta. Toiveikkaasti ajattelin, että sulake meni, mutta pieni tutkimus paljasti että koko rapussa on valot pois. Lisätarkastelu selvitti, että iso osa Perkkaata on pimeänä, ja sähkönsiirtofirman arvio vian korjaantumisesta on kymmentä vaille seitsemän illalla. "Vika-aluetta rajataan, vikapaikka ei vielä tiedossa."

Totesin, että meillä ei ilmeisesti syödä tänään paahtopaistia. Onneksi Teemu on vasta matkalla töistä kotiin, joten lähetin hänet Sellolle metsästämään jotain valmisruokaa, jota ei tarvitse lämmittää.

Itse taidan seuraavaksi etsiä kynttilän lisävaloksi ja käpertyä sitten sohvannurkkaan neulomaan. Se pahuksen neuletakki ei muuten vieläkään ole valmis, koska hiha ei lopu koskaan. Lyödäänkö vetoa, että tänään kaikki mustaan aukkoon neulotut silmukat ilmestyvät takaisin, ja huomaan hihan yhtäkkiä ulottuvan polveen saakka?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti vähemmän vastustavissa tunnelmissa ja kuvien kera.