Syksy ja sukkaset

Elämänlangalla ollaan vihdoinkin selätetty se neuletakki, joka ei lopu koskaan. Kuvia ei kuitenkaan vielä ole, koska päättelin viimeiset langanpäät kun oli jo pimeä, ja tänään mahdolliset valokuvausapulaiset eivät vielä ole tulleet töistä ja koulusta. Ensi viikolla kuvia olisi parasta kyllä jo olla, sillä Ullan deadline lähestyy, ja pitäisi päättää onnistuiko neule niin hyvin että ohjeen kehtaa laittaa tarjolle.

Takin loppusuoralla melkein koko kesän paitsiossa olleet polvisukat pääsivät taas puikoille. Sukat kävivät lauantaina kanssani katsomassa Euroopan parasta naisten jenkkifudista:

GS Demons voitti vuoden 2015 suomenmestaruuden, ja yllätyksekseni minäkin sain ikioman kultamitalin. Olen useamman kauden hoitanut joukkueen otteluiden tilannepäivityksiä Facebookiin ja pari kautta myöskin kirjoittanut otteluraportit, mutta eihän sitä oikein osaa myöntää olevansa osa urheilujoukkuetta kun oma panos syntyy katsomosta seuraten tai kotitietokoneelta eikä kentän puolelta. Voin kyllä taas kerran sanoa, että vapaaehtoistyö kannattaa. Sen verran mukavan lämmin ja pörröinen olo tuli lauantain muistamisesta.

Koska sukat ovat reippaita ja ahkeria, ne tulivat myös tänään mukaani töihin:

Tänään oli mukavan syksyinen päivä, jota ei tällä kertaa tarvinnut käyttää toimistolla istumiseen. Sen asemesta kävimme bussilla kotiseuturetkeilemässä ja veimme materiaaleja kirjanpitäjälle. Sukka pitää kovasti bussilla matkustamisesta, eikä aurinkoisessa säässä bussin odottelukaan harmittanut.

Lopuksi vielä sukka teemalla ylpeä neulojaäiti:

Nea ilmoitti haluavansa neuloa sukan. Viimeksi kun tätä joskus vuosi tai pari sitten yritettiin, sukkapuikkojen käsittely osoittautui täysin mahdottomaksi. Nyt homma sujuu näemmä aivan ihan loistavasti! Katsokaa, miten siisti käsiala!

Silmukoiden luomisessa ja työn yhdistämisessä suljetuksi neuleeksi Nea kaipasi vielä apua, mutta joustinreuna ja varsi syntyivät ihan suvereenisti. Kantalapun reunassa opeteltiin, kuinka silmukka nostetaan ja myöhemmin kuinka se poimitaan ja neulotaan. Kantapään käännökseen jäi niin vähän kerroksia, että niissä ei ehtinyt harjoitella kuin pari, mutta kavennukset sujuivat sekä oikealla että nurjalla hienosti. Tämän illan projektina varmaan keskustellaan kiilakavennuksista.

Seuraavaksi tämän neuleaiheisen iltapäivän hommissa käsikirjoituksen oikolukua - käännöskirja Neulo nostetuin silmukoin on edistynyt taittovaiheeseen ja samalla tehdään vielä vihoviimeisiä tarkistuksia. Ensi viikolla sekin työ on tehty. Silloin myös uutta Elämänlankaa, ja toivottavasti edustavia kuvia uudesta takista.