Yllä oleva möykky on kaksi vyyhtiä, yhteensä 500 g, noin seiskaveikan paksuista kolmisäikeiseksi kerrattua shetlanninvillaa. Treeneistä kotiutuva Minttu ihmetteli eilen, miksi kylpyhuoneessa haisee märkä villa - pitihän tuoreet vyyhdit hellästi kylvettää. Näistä olen luvannut tehdä jotain ensi talven Ullaan, eli siihen numeroon joka ilmestyy vuodenvaihteen jälkeen.
Harmaan villan lisäksi tuli kylkiäisinä useampi vyyhti muuta. Vasemmanpuolimmainen turkoosi on pitsineulelankaa, josta tulee Nealle "jotain". Tuntu on unelmaisen pehmeän silkkivillainen, joten puikoille päsee mahdollisesti jotain kaulaan menevää. Toisaalta arviolta 800 metristä saa Nean kokoiselle tytölle vaikka jonkun pitsijakunkin.
Muut langat ovat sekalaisempaa sakkia. Etualan kaksi ruskeankirjavaa vyyhtiä ovat kuulemma BFL-villan seuraksi kehrättyjä näytekuituja, kun taas taka-alalla hengaileva sinivihreä monivärinen lanka on mahdollisesti silkkivillasukkasekoitetta. Päällimmäinen syksynvärinen lanka on tuntumaltaan ihan villaa.
Jotta totuus ei unohtuisi ja lankavarasto vallan olemattomiin haihtuisi, oli posti näemmä päivän mittaan tuonut myös kortin saapuneesta isokokoisesta kirjeestä. Oletan, että kyseessä on Mirasol Nuna Fina -silkki-villa-viskoosisekoite, jota tilasin itselleni neuletakkiin, mutta en vielä ole ehtinyt postille tutkimaan asiaa. Ulla-deadlineen on vielä usempi kuukausi aikaa, mutta jos aion tehdä itselleni ohuen neuletakin, tahtoisin kyllä päästä mahdollisimman pian neulomaan.
Näissä pehmoisen lankaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti