Neulojan perheessä

Nea, joskus toissaviikolla: "Äiti, mä tarttisin semmosen ohuen pipon joka peittäis korvat."
Minä: "Joo, tehään sulle jossain välissä."

Sen jälkeen jatkoin tyytyväisenä uutta neuletakkiani, joka on tekeillä syksyn Ullaa varten. Sillä on deadline ja kaikki.

(Elsebeth Lavoldin Silky Woolia, hyvin marinoitunutta vuosikertaa omasta varastosta. Ei vielä mitään hajua jaksanko laskea kokosarjoitusta, vai tuleeko tästä pelkkä XL/XXL -koko.)

Nea, viime viikolla: "Äiti hei, päivällä tää lippis on ihan tarpeeks mutta aamulla kouluun pyöräillessä palelee korvat. Mä tarttisin sen pipon."
Minä: "Joojoo, ehtiihän sen."

Myönnän, että en ehkä varsinaisesti kuullut lasta, sillä koska neuletakki alkoi olla liian iso mukana kannettavaksi oli ihan pakko aloittaa reissuneuleeksi polvisukka Wollmeisesta, joka hehkuu aivan ihastuttavan aurinkoisena.

(Wollmeise Twin, väri Küken, ja samanlainen kuminauhakujallinen polvisukka kuin kaikki parin viime vuoden aikana tekemäni.)

Nea, tänään kouluun lähtiessä: "ÄITI! Tänään sä katsot mistä langasta voisi neuloa mulle sen pipon! Tulee kylmä!"

Tässä vaiheessa sävy oli sellainen, että äidin täytyi tehdä työtä käskettyä.

(Dropsin BabyAlpacaSilkiä, 120 silmukkaa, jotkut noin ehkä 3,5 -milliset puikot jotka sattuivat kätee laatikosta ja tekeillä oleva peruspipo. Nea soitti että menee koulun jälkeen kaverille, joten on vielä muutama tunti aikaa edistää neuletta että on jotain, mitä näyttää kun lapsi tulee kotiin.)

Näissä tärkeissä tilausneuletunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla vähintään pipo on toivottavasti jo valmiina, tai lapsi vaatii, että mennään Lindexille ja ostetaan akryylimyssy.