Erityisesti lastenhuone on ollu melkoisen katastrofaalinen. Pitkässä ja kapeassa huoneessa on muutaman kuukauden ajan ollut kaksi massiivisen kokoista parvisänkyä, joiden väliin on jäänyt niin kapea rako, että minun hyvinmuodostuneella lantiollani on ollut aika hankalaa päästä huoneen päädyssä olevalle kaapille. Yksi kaapeista sekä yksi kirjahylly tyhjennettiin käytännössä kokonaan siinä vaiheessa kun sängyt hankittiin, mutta uudelleenkalustus jäi monestakin syystä vaiheeseen. Moniosaisten parvien kokoaminen vei niin paljon aikaa, että kun ne vihdoin valmistuivat, koko perheeltä olivat lusikat lopussa ja loppuosa rymsteerauksesta jäi sikseen useammaksi kuukaudeksi.
Viime viikonloppuna ryhdyimme lopulta toimeen kolmen aikuisen käsiparin toimin. Riiviösektori auttoi vähän, mm. lajittelemalla tavaroita erilaisiin laatikoihin, esimerkiksi "Joelin sälä" ja "Nean langat". (Neulojaäitiä huvittaa, kun lapsen stash on jo tässä vaiheessa kaksi varmaan yli kymmenen litran laatikkoa.) Yritys karsia pehmoleluja päätyi siihen, että ennen kahdessa isossa pehmolelukorissa olleet nallet, puput ja vihaiset linnut kyllä mahtuvat nyt yhteen koriin, mutta vain siksi, että kaikki loput lelut menivät lasten sänkyihin.
Lastenhuoneen päädyssä on joskus aiempien asukkaiden aikana ollut vaatehuone. Ylemmässä kuvassa näkyy edelleen katossa kohta, josta seinä on purettu. Huoneen päädyssä on koko meidän asuinaikamme ollut kolme massiivisen kokoista, yli 230 senttiä korkeaa kaappia. Kaappien tyhjentäminen ja siirtäminen oli iso operaatio ja jännitysmomenttia toi lisäksi se, miltä takana oleva seinä näyttää. Meillähän ei ollut varmuutta siitä, että seinä esimerkiksi olisi kokonaan maalattu, saati sitten tietoa siitä, miltä entinen vaatehuoneen ovi näyttää. Eteisessä kun vanhan oven vastapuoli jää eteisen kaapin taakse. Suureksi onneksi seinä oli tasaisen värinen ja ovikin oikein siistissä kunnossa.
Huomeen raivaaminen tuotti myös varmaan pari kuutiota roskia. Yksi muovipussillinen esimerkiksi täyttyi käytännössä ainoastaan palapeleistä, joista puuttui paloja ja vanhoista muumidomino- ja muumibingolapuista sun muista peleistä, joilla ei palojen puuttumisen vuoksi ole kierrätysarvoa ja joilla omat riiviöt eivät enää tee mitään.
Lauantaiaamusta alkuiltaan kestänyt raataminen kyllä loppujen lopuksi kannatti. Joelin sängyn siirtäminen huoneen päätyyn toi huoneeseen aivan huimasti enemmän valoa ja tilaa. Kapea ja korkea yksittäinen kaappi siirtyi huoneen kulmaan, kun taas toinen isommista kaapeista purettiin kokonaan ja toinen odottaa tyhjillään Nean sängyn vieressä. Valtaisat kaapit eivät korkeutensa tähden mahdu kellarivarastoon edes kappaleina, joten ne odottavat nyt uutta kotia toistaiseksi lastenhuoneen nurkissa.
Kaiken tämän jälkeen olen alkanut katsella olohuoneen kirjahyllyjän vähän sillä silmällä. Olisikohan seuraava projekti karsia kirjoja, vaikka kirjallisuuden antaminen pois onkin täysin luonnonvastaista toimintaa?
Uskallan kuitenkin luvata, että ensi viikolla Elämänlangalla ei olla minkäänlaisissa siivous-, raivaus- tai sisustustunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti