Sukanvarsiblues

Kello tulee neljä/
ja kello tulee kuus/
ja sitä mukaa pahenee/
mun sukanvarsiblues.

Neulerintamalta ei mitään uutta: Elämänlangalla neulotaan edelleen oransseja polvisukkia. Sukanvarren suhteen ollaan aivan ilmiselvästi mustassa aukossa: vaikka kuinka tikuttaisi, niin mitään näkyvää ei synny.

Oranssi lanka on toisaalta piristävän värikästä. Lisäksi neulominen on taas vaihteeksi herättänyt suuresti huomiota julkisissa liikennevälineissä. Vähintään pari kertaa viikossa joku tulee juttelemaan ja ihastelemaan että "onpa tasaista" ja "kylläpä on ohkainen lanka".

Erityisesti vanhemmat rouvashenkilöt tuppaavat myös toteamaan että onpa ahkeraa, kun kädet koko ajan käyvät. Ennen aikaan aina selitin, että ahkeruus on tästä kaukana ja omaksi iloksenihan minä neulon. Stressaantuneina viime aikoina on selvästi kuitenkin ollut ilmassa pakonomaista neulomista, kun paikatut sukat kuluvat jo uusista paikoista puhki. Huomaan myös, että kun kerään itselleni tekemistä, niin takaraivosta ryömii esiin myös huono omatunto sellaisesta, mitä en tee. Neulominen on hukkaan heitettyä työtä, kun tuloksena ei olekaan mitään uutta neulesuunnittelurintamalla.

Koska inspiraatio ei tule pakottamalla, niin ilmeisesti siis olen toistaiseksi lomalla neulesuunnittelijan hommista. Toivotaan, että neulesuunnittelufiilis palailee ennen kesäUllan deadlinea, joka on 11.5., tai viimeistään syksyksi. Olisihan se hienoa saada Ullan 10-vuotisjuhlanumeroon jotain aikaiseksi!

Nyt Elämänlangalla palaillaan neulomisen asemesta neulekirjan kääntämisen pariin. Ehkä ensi viikolla on iloisempia tunnelmia?

Välitilassa

Elämänlangalla nautitaan kevätauringosta, kun lumet sulavat ja värit näyttävät kirkkaammilta.

Erityisen kirkkaasti loistaa oranssi Wollmeise. Tekeillä on taas kerran sileät polvisukat. Helmasyntinäni on tehdä sukista aivan himppusen liian lyhyet kun pelkään, että lanka loppuu. Wollmeise on kuitenkin 150 gramman vyyhdillä eikä 100 gramman kuten Cascade Heritage, josta yleensä olen näitä käyttöpolvisukkia neulonut, joten toivottavasti selätin tällä kertaa langanloppuneuroosini. Ainakin sukanvarsi tuntuu hyvältä, mutta käyttö tietysti osoittaa kuinka loppujen lopuksi kävi.

Muuten neulerintamalla on hyvin hiljaista. Pari viikkoa sitten kuvissa vilahti kellanoranssi puseron hiha. Se alku on purettu, koska oli vähän pieni, ja nyt hiha ei ole edennyt kovin monta kerrosta joustimesta eteenpäin. Erilaiset neuleideat tietenkinkin parveilevat takaraivossa, mutta minkään edistämiseen ei ole aikaa eikä energiaa.

Odottelen kovasti, että kevät etenee. Parvekkeella alkaisi varmasti jo aurinkoisina päivinä olla tarpeeksi lämmin istuskeluun. Olisikohan seuraavan lifestyle-Elämänlangan aiheena parvekkeen uusi elämä?

Näissä vähäsanaisissa välitilatunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla on enemmän sanottavaa?

Lifestyle-Elämänlankaa

Elämänlangalla asiat eivät maisterin suomenruotsalaisuudesta huolimatta tavallisesti mene kuin Strömsössä. Kotona on kaaos, pölyvillakoirat kasvavat pölydinosauruksiksi ja tavarat jäävät sekä minulta että lapsilta juuri siihen kuin mihin ne kädestä putoavat.

Erityisesti lastenhuone on ollu melkoisen katastrofaalinen. Pitkässä ja kapeassa huoneessa on muutaman kuukauden ajan ollut kaksi massiivisen kokoista parvisänkyä, joiden väliin on jäänyt niin kapea rako, että minun hyvinmuodostuneella lantiollani on ollut aika hankalaa päästä huoneen päädyssä olevalle kaapille. Yksi kaapeista sekä yksi kirjahylly tyhjennettiin käytännössä kokonaan siinä vaiheessa kun sängyt hankittiin, mutta uudelleenkalustus jäi monestakin syystä vaiheeseen. Moniosaisten parvien kokoaminen vei niin paljon aikaa, että kun ne vihdoin valmistuivat, koko perheeltä olivat lusikat lopussa ja loppuosa rymsteerauksesta jäi sikseen useammaksi kuukaudeksi.

Viime viikonloppuna ryhdyimme lopulta toimeen kolmen aikuisen käsiparin toimin. Riiviösektori auttoi vähän, mm. lajittelemalla tavaroita erilaisiin laatikoihin, esimerkiksi "Joelin sälä" ja "Nean langat". (Neulojaäitiä huvittaa, kun lapsen stash on jo tässä vaiheessa kaksi varmaan yli kymmenen litran laatikkoa.) Yritys karsia pehmoleluja päätyi siihen, että ennen kahdessa isossa pehmolelukorissa olleet nallet, puput ja vihaiset linnut kyllä mahtuvat nyt yhteen koriin, mutta vain siksi, että kaikki loput lelut menivät lasten sänkyihin.

Lastenhuoneen päädyssä on joskus aiempien asukkaiden aikana ollut vaatehuone. Ylemmässä kuvassa näkyy edelleen katossa kohta, josta seinä on purettu. Huoneen päädyssä on koko meidän asuinaikamme ollut kolme massiivisen kokoista, yli 230 senttiä korkeaa kaappia. Kaappien tyhjentäminen ja siirtäminen oli iso operaatio ja jännitysmomenttia toi lisäksi se, miltä takana oleva seinä näyttää. Meillähän ei ollut varmuutta siitä, että seinä esimerkiksi olisi kokonaan maalattu, saati sitten tietoa siitä, miltä entinen vaatehuoneen ovi näyttää. Eteisessä kun vanhan oven vastapuoli jää eteisen kaapin taakse. Suureksi onneksi seinä oli tasaisen värinen ja ovikin oikein siistissä kunnossa.

Huomeen raivaaminen tuotti myös varmaan pari kuutiota roskia. Yksi muovipussillinen esimerkiksi täyttyi käytännössä ainoastaan palapeleistä, joista puuttui paloja ja vanhoista muumidomino- ja muumibingolapuista sun muista peleistä, joilla ei palojen puuttumisen vuoksi ole kierrätysarvoa ja joilla omat riiviöt eivät enää tee mitään.

Lauantaiaamusta alkuiltaan kestänyt raataminen kyllä loppujen lopuksi kannatti. Joelin sängyn siirtäminen huoneen päätyyn toi huoneeseen aivan huimasti enemmän valoa ja tilaa. Kapea ja korkea yksittäinen kaappi siirtyi huoneen kulmaan, kun taas toinen isommista kaapeista purettiin kokonaan ja toinen odottaa tyhjillään Nean sängyn vieressä. Valtaisat kaapit eivät korkeutensa tähden mahdu kellarivarastoon edes kappaleina, joten ne odottavat nyt uutta kotia toistaiseksi lastenhuoneen nurkissa.

Kaiken tämän jälkeen olen alkanut katsella olohuoneen kirjahyllyjän vähän sillä silmällä. Olisikohan seuraava projekti karsia kirjoja, vaikka kirjallisuuden antaminen pois onkin täysin luonnonvastaista toimintaa?

Uskallan kuitenkin luvata, että ensi viikolla Elämänlangalla ei olla minkäänlaisissa siivous-, raivaus- tai sisustustunnelmissa.

Kansanlaulun tapaan

(Säv. Värttinä: Miinan laulu)

;,;Sinisiä, punaisia villasukkia neulekorissani.;,;
;,;Samanlaiset vihreät lienee minun jaloissani.;,;

;,;Voi jos saisin villasukan valmiiksi neulotuksi.;,;
;,;Voi jos saisin nätin langan koriini narratuksi.;.;

;,;Heilani neuloi puseron hihhaa ja minä menin katselemmaan.;,;
;,;Minäkin otin mun neulepussin ja ruvettiin juttelemmaan.;,;

;,;Voi sie hullu kun paljon maksoit, mie sain vähemmällä.;,;
;,;Mulle posti toi silkkivillaa, sie neulot akryylillä.;,;

;,;Minähän se olen se neulojalikka ja lämpöset on mun vaatteet.;,;
;,;Jos sä mulle lankaa tuot niin lämpöset on myös mun aatteet.;,;

;,;Anna, akka, se koria lanka ja anna se sovinnolla.;,;
;,;Otanhan minä sen kuitenkin enkä anna lankana olla.;,;

Näissä kansanrunoudellisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti taas uutta neuleasiaa.

Säärenlämmittimiä

Elämänlangalla on neulottu ahkerasti säärenlämmittimiä. Puikoita on valmistunut niin polvisukat itselle kuin säärystimet ystävälle. Mustat silkkivillasäärystimet lähtivät jo uudelle omistajalleen ehtimättä käydä valokuvauksen kautta, mutta vihdoinkin valmistuneet vihreät polvisukat ehtivät sentään poseeraamaan.

Koska polvisukkia ei koskaan ole liikaa, palkitsin itseni valmiista neuleesta pitkästä aikaa lankaostoksella ja tilasin Wollmeisen Twiniä ihanana Campari Piccolo -oranssina. Yksikin vyyhti riittäisi mainiosti kunnollisen kokoisiin sukkiin, mutta hyvin muodostuneet sääreni vievät sen verran lankaa, että ostin suosiolla kaksi vyyhtiä. Jämistä voi sitten tehdä sukat vaikka lapselle.

Säiden puolesta ehdin jo kuvitella, ettei uudella talvipuserolla ole mitään kiirettä. Luovuin viikonloppuna puhki kuluneesta paksusta Cascade 128 -puserosta ja siirryin käyttämään pelkkää Lakeuden kutsua, joten eiköhän tänä aamuna sitten tullut räntää taivaan täydeltä. Puseroneuleisiin ei kuitenkaan ole ollut aikaa, sillä sukkaneuleetkin etenevät ainoastaan bussimatkoilla. Kotisohvalla kaikki neuleaika kuluu tällä hetkellä The Art of Seamless Knitting -kirjan käännöksen työstämiseen. 

Neuleita on muuten pian luvassa myös verkossa. Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n jäsenet ovat varmaan huomanneetkin, että seuraavan Ullan kansikuvaa pääsee äänestämään jäsensivuilla. Itse en tällä kertaa ole suunnitellut mitään lehteen, mutta sen sijaan kirjoitin reportaasin viime viikolla mainitsemastani museovierailusta. 

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!