Kaupunginmuseon aarteita

Elämänlangalla on tänään ollut jännittävä päivä, sillä minulle tarjoutui harvinaislaatuinen tilaisuus päästä tutkimaan Espoon kaupunginmuseon varastokokoelmissa olevia tekstiilejä, erityisesti siis tässä tapauksessa neuleita. Tutkimusmatkasta tulee raporttia Ullaan myöhemmin tänä vuonna. Osa kuvaamistani aarteista saattaa jopa poikia ohjeita jossain vaiheessa, jos ehtiminen ja jaksaminen riittää.

Varastohuoneiden kaivelu tuotti neuleiden lisäksi jännittävän arvoituksen. Onko Espoossa ollut 1900-luvun alkupuoliskolla kaksi Elsa Nyberg -nimistä ruotsinkielistä kansakoulunopettajaa, vai onko isotätini faster Elsa opiskellut Helsingfors Handarbetsskolanissa ja lahjoittanut useita kouluaikaisia muistikirjojaan museolle?

Tunsin itsekin Elsa-tädin, mutta koska hän kuoli kun olin noin 10-vuotias ja oli ennen sitä useamman vuoden sairaalassa, niin muistikuvani ovat hataria, eikä minulla siis sattuneesta syystä ole tarkempaa tietoa hänen koulutushistoriastaan. Tiedän vain, että hän oli fafaani sen verran vanhempi, että kun fafa 1910-luvun lopulla on ollut kansakouluiässä, Elsa on opettanut häntä.

Palattuani museolta kaivelin kirjahyllyssäni olevia Elsalta perittyjä kirjoja, mutta yhdesssäkään käsiin sattuneessa ei ollut nimikirjoitusta. Minusta käsiala on tuttu, mutta ilman näytettä on paha vertailla - ja 1900-luvun alkupuoliskon kansakoulunopettajille on luultavasti opetettu samanlainen siisti peruskäsiala. Kuuluihan se opettajan tehtäviin.

Oli näiden muistikirjojen Elsa Nyberg sitten isotätini tai hänen täyskaimansa, hän oli erittäin huolellinen ja taitava piirtäjä. Käsinompelukirjaan oli hyvin kauniisti piirretty erilaiset pistot, ja minua eniten kiinnostaneessa neulemuistikirjassa oli huolellisia ja siistejä luonnoksia neuleista ja niiden yksityiskohdista. Yllä olevassa aukeamassa selvitetään sormikkaan salaisuuksia. Numerot kertovat, miten puikoilla olevat silmukat jaetaan eri sormien neulomista varten ja oikean sivun kuvassa näytetään, miten pikkusormen jälkeen neulotaan vielä muutama kerros ennen muiden sormien erottamista.

Museon kokoelmatiedoissa oli hyvin vähän mitään tietoa Elsa Nybergistä, joten salapoliisityöni johtanee minut seuraavaksi Espoon perinneseuran kansakoulusivustolle. Olisi kuitenkin aika mahtavaa, jos paljastuisi, että museolta löytyy pala myös minun sukuni tarinaa - kolme neljästä isovanhemmastani on tullut pohjanmaalta, mutta isäni isän perhe eli Nybergin suku on täältä Espoosta.

Historiallisissa salapoliisitunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusiin aiheisiin!