Kaupunginmuseon aarteita

Elämänlangalla on tänään ollut jännittävä päivä, sillä minulle tarjoutui harvinaislaatuinen tilaisuus päästä tutkimaan Espoon kaupunginmuseon varastokokoelmissa olevia tekstiilejä, erityisesti siis tässä tapauksessa neuleita. Tutkimusmatkasta tulee raporttia Ullaan myöhemmin tänä vuonna. Osa kuvaamistani aarteista saattaa jopa poikia ohjeita jossain vaiheessa, jos ehtiminen ja jaksaminen riittää.

Varastohuoneiden kaivelu tuotti neuleiden lisäksi jännittävän arvoituksen. Onko Espoossa ollut 1900-luvun alkupuoliskolla kaksi Elsa Nyberg -nimistä ruotsinkielistä kansakoulunopettajaa, vai onko isotätini faster Elsa opiskellut Helsingfors Handarbetsskolanissa ja lahjoittanut useita kouluaikaisia muistikirjojaan museolle?

Tunsin itsekin Elsa-tädin, mutta koska hän kuoli kun olin noin 10-vuotias ja oli ennen sitä useamman vuoden sairaalassa, niin muistikuvani ovat hataria, eikä minulla siis sattuneesta syystä ole tarkempaa tietoa hänen koulutushistoriastaan. Tiedän vain, että hän oli fafaani sen verran vanhempi, että kun fafa 1910-luvun lopulla on ollut kansakouluiässä, Elsa on opettanut häntä.

Palattuani museolta kaivelin kirjahyllyssäni olevia Elsalta perittyjä kirjoja, mutta yhdesssäkään käsiin sattuneessa ei ollut nimikirjoitusta. Minusta käsiala on tuttu, mutta ilman näytettä on paha vertailla - ja 1900-luvun alkupuoliskon kansakoulunopettajille on luultavasti opetettu samanlainen siisti peruskäsiala. Kuuluihan se opettajan tehtäviin.

Oli näiden muistikirjojen Elsa Nyberg sitten isotätini tai hänen täyskaimansa, hän oli erittäin huolellinen ja taitava piirtäjä. Käsinompelukirjaan oli hyvin kauniisti piirretty erilaiset pistot, ja minua eniten kiinnostaneessa neulemuistikirjassa oli huolellisia ja siistejä luonnoksia neuleista ja niiden yksityiskohdista. Yllä olevassa aukeamassa selvitetään sormikkaan salaisuuksia. Numerot kertovat, miten puikoilla olevat silmukat jaetaan eri sormien neulomista varten ja oikean sivun kuvassa näytetään, miten pikkusormen jälkeen neulotaan vielä muutama kerros ennen muiden sormien erottamista.

Museon kokoelmatiedoissa oli hyvin vähän mitään tietoa Elsa Nybergistä, joten salapoliisityöni johtanee minut seuraavaksi Espoon perinneseuran kansakoulusivustolle. Olisi kuitenkin aika mahtavaa, jos paljastuisi, että museolta löytyy pala myös minun sukuni tarinaa - kolme neljästä isovanhemmastani on tullut pohjanmaalta, mutta isäni isän perhe eli Nybergin suku on täältä Espoosta.

Historiallisissa salapoliisitunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusiin aiheisiin!

Hiuksia ja huomiota

Elämänlangalla vietetään hämmästyttävän hiljaista maanantaita, kun on hiihtoloma ja jälkikasvu on matkustanut Seinäjoelle mumman ja vaarin luokse. Aikatauluja helpottaa kummasti, kun ei tarvitse laskea joka iltapäivään 1-2 tuntia siihen, että hakee Joelin iltapäiväkerholta kotiin. Toisaalta huomasin kyllä töistä tullessa, että riiviöitä on jo vähän ikävä, vaikka ovat olleet poissa vasta päivän verran: nousin Sellolla bussiin, jossa usein tapaan Nean matkalla koulusta kotiin, ja automaattisesti silmät hakivat tuttua lasta.

Onneksi tekeminen ei lopu, vaan töitä ja neulekirjakäännöstä on ihmisen tehtävä. The Art of Seamless Knitting etenee hitaammin kuin mikään käännös tähän mennessä, mutta toisaalta tekniikkaosuus on oikein kattava ja mielenkiintoinen. Työn ilo siis ei sentään ole päässyt katoamaan.

Otsikossa mainittuja hiuksia esittelen vaihteeksi, koska kerrankin tuli otettua valokuva kampauksesta juhliin lähtiessä. Meidät kutsuttiin päivällisille, jonne piti pukeutua iltapukuun. Viimeksi hienostellessa aika oli niin vähissä, etten edes yrittänyt tehdä tukalleni mitään muuta kuin harjata auki, mutta nyt ehdin vääntää nutturankin. Vertailun vuoksi todettakoon, että hiukseni ylettyvät auki ollessaan tällä hetkellä ihan reilusti takapuolen päälle, eli aika pieneen tilaan ne saa piilotettua.

Siihen nähden, että olen aina ollut pitkähiuksinen, olen häpeämättömän huono tekemään mitään muuta kuin satunnaisen letin niskaan. Älkää vain kertoko kellekään, mutta en osaa esimerkiksi tehdä ranskalaista lettiä laisinkaan. Onneksi internetin ihmemaasta löytyy nykyisin ohjeita mihin tahansa. Oma guruni on Torrin Paige, jonka youtube-kanavalla on ohjeita kymmeniin kampauksiin. Nyt kun vähitellen olen laajentanut valikoimaa siitä pikaisesta palmikosta erilaisiin nutturoihin, olen pääsemässä hiusten laiton suhteen oppimisessa ohi siitä kohdasta, joka vastine neulomisen opettelussa tulee kun oppii tekemään muutakin kuin pelkkiä oikeita silmukoita.

Vaikka valmiita töitä ei ole näyttää, on neulominenkin ollut vahvasti esillä viime aikoina. Sukankudin kulkee mukana joka paikassa bussipysäkiltä lounaskahvilaan, ja kuluneen viikon aikana olen saanut neulomisesta enemmän kommentteja kuin aiemmin koko talven aikana yhteensä. Viimeksi tänään ilahdutin erästä vanhempaa rouvaa bussia odotellessa, kun hän kävi tutkimassa ohuesta langasta tekeytyvää polvisukkaa, ja pari päivää sitten iloinen keski-ikäinen naishenkilö huuteli toiselta puolelta bussia että onpa mukava nähdä neulova ihminen. Nuoremmat julkisissa neulojat puolestaan harvemmin käyvät pidemmälti juttusille, mutta usein tulee heidänkin kanssaan vaihdettua liikennevälineissä tietäväinen hymy ja neulojien salainen "voi perhana, silmukka putosi kun kuljettaja otti kaarteen rallikuskityyliin" -tervehdys.

Seuraavaksi suuntana on keittiö ja kahvinkeitin, ja sitten takaisin käännöskirjan kimppuun. Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla uusia kujeita.

Kummipoikasen tassunlämmittimet ja muuta lapsellista

Elämänlangalla on selvästi viime aikoina ollut jossain määrin lapsiteemaista neulontaa. Viimeksi viime viikolla valmistui pikaisena tilauksena tassunlämmittimet kolmivuotiaalle kummipoikaselle. Sää kun on muuttunut niin, että kurahanskoille on tarvetta, ja niiden alle on mukava olla vähän paksummat ja villaisemmat lapaset kuin mitä marketeissa myydään.

Lankavarastosta löytyi onneksi jämien käyttöprojektiini sopivasti pari nöttöstä Cascade 220 -lankaa, josta syntyi lapaset tuossa tuokiossa. Kun on paljon neulonut aikuisten asusteita ohuesta sukkalangasta 2,5 -millisillä puikoilla, pääsee aina unohtumaan, kuinka nopeaa on neuloa isommilla puikoilla ja "seiskaveikanpaksuisesta" langasta. (Omat polvisukatkin kyllä onneksi etenevät, sillä kun pääsin pohjekavennuksiin, työ etenee paljon nopeammin kuin ikuisuuksia kestävässä sääressä.)

Kummipoikasen luona vierailun vuoksi missasin viikonloppuna toisen lapsellisen tilaisuuden. Handun Ilu ja Villavyyhdin Jenni nimittäin juhlistivat Villavyyhdissä uuden neulekirjansa Tähkä, keiju ja taikasauva - Neuleita lapsille julkaisua. Itse kirjaa en vielä ole ehtinyt selailla, mutta kirjan malleja olen kyllä katsellut Ravelrystä. Kuvat ovat iloisen värikkäitä, ja minua ilahduttaa se, että useassa ohjeessa on kokoja 160 senttiin asti. Monet lastenneulekirjat ovat oikeastaan vauvoille ja alle taaperoille, kun tässä kohderyhmä on selvästi pikemminkin leikki- ja alakouluikäiset. Täytyy ehkä harkita, josko palkkapäivän koitettua uskaltautuisin Villavyyhtiin katselemaan.

Näissä lapsellisissa tunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!

Hermolepoviikonloppu

Elämänlangalla on vietetty pitkä ja hyvin rentouttava viikonloppu, vaikka tässä vaiheessa maanantai-iltapäivää alkaa tulla huono omatunto siitä, että ei ole tehnyt päiväkausiin mitään hyödyllistä. Perjantaina vedin roolipeliä 9-12 -vuotiaille, tanssin tangoa iltapäiväkerhon luokkahuoneessa isäni kanssa haitarisäestyksellä, vietin akateemisia pöytäjuhlia hyvässä seurassa ja emännöin jatkoja aamuun.

Kuvassa Ompelimo Marisolin (eli hyvän ystäväni Marin) toteuttama upouusi korsetti, joka pääsi koeajolle pöytäjuhlissa. Kuva on ompelimon FB-sivuilta, itselläni on vain kännykkäkameralaatuinen heikko räpsy. On ovela tunne, kun vyötäröltä katoaa äkkiä 15-20 senttiä, ja harmittelinkin että olisi pitänyt ottaa kuva vielä suoraan edestä että olisi nähnyt paremmin vartalomuokkauksen.

Lauantaipäivän olin onneksi budjetoinut kokonaan laiskotteluun, koska tosiaan puolivahingossa tulin valvoneeksi aamuun asti. Illalla kävimme sentään Teemun kanssa syömässä Tokyo 55:ssä japanilaista ruokaa, kun lapset olivat sunnuntai-iltapäivään asti mummolassa.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä piti vielä valvoa ja katsoa urheilua, sillä viikonloppuna pelattiin amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl. Muutaman kerroksen jaksoin neuloa, mutta aamuneljältä jopa sileä suljettu neule oli vähän haastavaa.

Pistetään vielä loppuun vähän ramopunkia yhteenvetona: Perjantain ja maanantain välinen yö. Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ehkä ensi viikolla sitten taas neuleitakin.