Kuvauksellista

Elämänlangalla vietettiin eilen sopivan vaan ei liian aurinkoinen päivä Suomenlinnassa ensimmäisissä Puserot puikoille -kuvauksissa. Kirjaan on tulossa näillä näkymin 14 yläosaohjetta, mikäli ne mahtuvat kustantajan antamaan sivumäärärajaan, ja näistä on nyt kuvattu 5. Toiveikkuustaso kirjan suhteen on taas kovassa nousussa. On aivan mahtavaa nähdä vaatteet ensimmäisen kerran kunnolla viimeisteltyinä, kasteltuina ja pingotettuina, ja juuri niiden mallien päällä joille ne on ajateltu.

Tässä muutamia tunnelmakuvia päivän varrelta. Osa on minun ottamiani, osassa kameran takana on ollut ihana apukuvaajamme.

Tältä leirissä näytti ennen kuvausten alkua. Kuvattavat neuleet on nostettu esiin, ja pariin neuleeseen on jo mallailtu korujakin. Saimme jälleen napit sekä asustekorut Pörröltä joka on kertakaikkiaan velho askartelumassojen kanssa. Voin kertoa että jopa minä, joka käytän hyvin vähän koruja, totesin yhdestä kaulakorusta välittömästi "Mitä tää maksaa?! Mä haluun tän!".

Päivän ensimmäinen malli laittautuu. Minua ilahdutti erityisesti käsivarressa oleva tatuointi, joka tulee kuvissa näkymään mainiosti puolipitkän hihan alta. Tiedän, että mallitoimistot eivät arvosta malleilla tatuointeja, lävistyksiä, arpia tai muita "kauneusvirheitä", mutta minä pidän persoonallisen näköisistä neulemalleista. Loppujen lopuksi aika harva valmiiden neuleiden käyttäjäkään näyttää mallikuvastosta tulleelta.

Harvinainen kuva kanssakirjailijattaresta: Johanna istui koko päivän leirivahtina neule käsissään, sillä kaikkin ensi viikonloppuna kuvattava ei millään muotoa ole valmista. Tässä onnistuin kuitenkin nappaamaan otoksen, jossa Johannalla EI ole neuletta.

Leiri paisui loppua kohden. Kuvassa keskellä taka-alalla vierelläni seisomassa päivän viimeinen malli, vilteillä ja pyyhkeillä istuskelemassa kuvaaja, kanssakirjailija, malleja ja yksi seuraneiti - moni päätyi jäämään Johannan seuraksi nurmikolle puun varjoon istuskelemaan oman kuvauksensa jälkeen.

Tässä vielä aito in action -kuva. Minulla on kädessäni ulkoinen salama sekä varjo, joka hajottaa valoa vähän pehmeämmäksi, kuvaaja kuvaa, ja jos katsotte oikein tarkasti niin siilitukkainen avustaja ei suinkaan tee natsitervehdystä vaan pitelee varjoa, joka leikkaa suoran auringonvalon pois mallin silmistä. Musta-hopean sävyinen varjo vain kuvassa hukkuu kivitaustaan niin, että vaikutelma on sangen hupaisa. Ihan hirveän moni ei pysähtynyt ihmettelemään, vaikka välillä saimmekin vähän kummastelevia katseita ohikulkijoilta eri puolilla saaria.

Nyt, ystävät kalliit, saa käyttää kaikkia mahdollisia yhteyksiä muinaissuomalaisista säänjumaluuksista säätä manipuloiviin avaruusolentoihin, että ensi viikonloppuna olisi myös hyvät kuvaussäät! Kirjan materiaalit pitäisi saada kustantajalle kuunvaihteessa, ja sehän ei onnistu jos sataa silloin kun 2/3 kirjan kuvista pitäisi saada purkkiin.

Tällaisissa värikkäissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikollakin ollaan vielä making of -maisemissa, sillä deadline lähestyy.