Yhtä juhlaa

Elämänlangan kesäloma loppui varsinaiseen karnevaaliviikkoon: ensin Nea täytti 9 vuotta ja sitten olikin Ropecon-viikonloppu.

Perinteisesti Nean synttäreitä on juhlittu suhteellisen pienimuotoisesti, koska useimmat luokkakaverit ovat heinäkuussa mökillä tai matkoilla. Tänä vuonna päädyimme juhlimaan ihan kotona, ja juhlissa oli näin omaan kotiin juuri ja juuri sopivasti omat mukaanluettuna yhteensä kahdeksan lasta.

Koska tavallinen kerrostalokolmio kuitenkin jää hyvin nopeasti pieneksi, lähetimme koko pesueen heti pihalle leikkimään kunhan pikkunakit, lihapullat ja jätskit oli syöty ja lahjat avattu. Vieraat olivat 6-9 -vuotiaita, sekä poikia että tyttöjä, ja laumaan upposivat mainiosti niin varaamani saippuakuplat kuin pieni pallotemppuiluratakin. Radalla piti potkaista jalkapalloa, heittää jenkkifudista ja pompotella pingispaloa mailalla. Kun Nea ja entisten Harmonia-kämppisten tyttö Ronja innostuivat heittelemään jenkkifudista, Minttu piti tytöille pikaisen pallokoulun sillä välin kun loput lapset hajaantuivat pihalle kiipeilytelineisiin, keinuihin ja liukumäkiin.

Synttärit vietettiin ihan varsinaisena syntymäpäivänä, joka osui torstaille. Perjantaina lapsukaiset suuntasivat vanhempieni luokse Tuusulaan ja minä upottauduin viikonlopuksi omieni seuraan eli kaikenlaisten roolipelaajien ja nörttien sekalaiseen joukkoon. Ropecon -perinteisiini kuuluu hankkia laukkuun koristeeksi badge tai pari. Tänä vuonna päädyin Arkham Horror -henkeen oman emojärjestöni Alter Egon tiskiltä. Napissa mainittu Keltsu on Dipolin ravintola Cantina, jonne kaikki tiet tuntuvat vievän, ja josta tapahtumaviikonlopun aikana löytää tuttuja.

Nimenomaisessa Keltsussa sain napattua kuvan myös omasta neuletyöstäni. On hauska nähdä, että pari vuotta sitten neulomani Hei soturit -slipari on edelleen mainiossa käyttökunnossa. Puuvillasta ja puuvillapellavasekoitteesta neulottu slipari on kuulemma paksuudestaan huolimatta mainio juuri siinä käytössä, johon se on alunperin tilattu, eli erilaisilla kesäisen hiostavilla festareilla. Mainittakoon, että tämä slipari on sellainen valmis työ, josta edelleen tulee paljon kyselyitä. Kyseessä on uniikkikappale, eli ohjetta ei tule koska minulla ei ole mitään oikeuksia tuon alunperin levyn kannessa esiintyneen pääkallokuvion käyttöön. En myöskään itse piirtänyt itselleni tuosta ruutupiirrosta vaan lainasin LP-levyn kannen ja neuloin suoraan kuvasta.

Näissä juhlatunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Nyt koittaa arki, sillä tänään olinkin jo kesäloman jäljiltä ensimmäistä päivää käväisemässä työpaikalla. Omista Ropecon-neuleistani ei vielä ole kuvaa: tein pienen simppelin päähuivin ja ehdin noin puoleenväiin myssyä samalla neulepinnalla, mutta mitnkäänlaista kastelua ja langanpäiden trimmausta ei vielä valmiiseenkaan työhön ole tehty. Ehkä siis ensi viikolla!

Teletapit sanoo "Uudestaan!"

Joskus neulesuunnitelmat toimivat kerrasta ja kaikki sujuu kuin tanssi. Toisinaan lopputulokseen päästään useamman yrityksen ja erehdyksen kautta.

Puserokirjaan on tulossa yksi yläosa Drops Safranista. Minulla oli mielessäni tietyntyyppinen neulepinta, jota lähdin testaamaan mallitilkuilla viikonlopun aikana. Tässä pinnassa vuorottelevat 6 s:n palmikonkierrot ja 6 s:n levyiset helmineuleruudut. Jotain oikeantapaista, mutta ei kuitenkaan ihan. Pitäisikö ruutujen olla selvärajaisemmat? Ovatko palmikot liian leveitä? Kiersinkö väärään suuntaan?

Seuraava yritys: nyt palmikot ovat viiden silmukan levyisiä ja kiertyvät vasemmalle. Palmikoiden välissä on 3 s helmineuletta, jota ympäröi molemmilta puolilta sekä ylä- ja alareunasta nurja raita. Ihan jees, mutta ei sitä, mitä nyt hain. Nurjat raidat tekevät liian selvän rajan palmikoiden päähän ja sekoittuvat ikävästi jo valmiiksi pieniin helmineuleosiin. Pitäisikö sittenkin käyttää vain nurjaa pintaa korostuksena?

Kolmas tilkku on vasta kuivumassa, joten on vielä vähän vääristyneen näköinen pesun jäljiltä, mutta selvästi parempi. Viiden silmukan palmikonkiertojen välissä on nurjaa neuletta ja palmikoiden päät nousevat ja katoavat vähitellen nurjalta pohjalta. Ensimmäisen mallikerran aikana palmikonkierto oli vähän väärässä kohdassa ja valmiit kierrot jäivät epäsymmetrisiksi, toisella mallikerralla siirsin kiertoa parilla kerroksella. Nyt näyttää hyvältä. Seuraavaksi sitten laskemaan, miten pintaneule asettuu ajateltuun vaatteeseen.

Näissä neulesuunnittelullisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla uusia seikkailuja.

Kesä!

Elämänlangalla on vietetty kesää ja lomailtu reippaasti. Itse pidin blogistakin viikon lomaa, mutta hyvästä syystä: viime maanantaina Elämänlanka-aikaan olin Tukholmassa koluamassa Junibackenia ja Skansenia kolmen lapsen kanssa. Matkatoimisto Matkapojat muistaa minua säännöllisin väliajoin mainostpostilla, ja tällä kertaa lankesin. Ostin siis matkan Tukholmaan itselleni, kahdelle omalle ja yhdelle lainatulle lapselle. Laivalla yli, yksi yö hotellissa Tukholmassa ja laivalla takaisin.

Jossain vaiheessa reissua Neaa vähän tylsistytti, mutta onneksi minun neulepussistani löytyi varapuikot ja pieni kerä sukkalangan jämiä. Kuvassa Nallen uusi kaulaliina etenee puistonpenkillä Skansenissa.

Nea täyttää kohta yhdeksän ja molemmat pojat syksyllä seitsemän, joten matkaseura oli jo suhteellisen järkevää ja ääniohjautuvaa. Kovin paljon pienempien kanssa ei olisi varmaan yksin uskaltanut lähteä liikenteeseen, ja nytkin kyllä reissun jäljiltä väsytti ja jalkoja särki. Lasten kanssa piti olla käytännössä koko ajan jossain liikkeellä, välipalalle saatettiin istuutua mutta sitten piti jo nähdä ja kokea jotain uutta. Aikuisporukalla matka olisi varmasti sisältänyt paljon enemmän istumista jossain mukavassa kahvilassa paikallista menoa katsellen. Ja olen melko varma, että lounasta ei olisi tarvinnut syödä McDonaldsilla. Tosi hauskaa kuitenkin oli, ja lähtisin uudelleenkin.

Kesän valmista neulesatoa näkyy yllä, suorakaiteena neulottu pisaraponcho lankavarastossa jo monta vuotta marinoituneesta Silana-silkkivillasta. Toissa viikolla pelattiin Vantaalla amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-turnaus, ja yksi Suomen pelaajista mursi heti ensimmäisessä pelissä lapaluunsa. Tätä aiemmin en ollut edes tiennyt, että lapaluun murtaminen onnistuu, mutta näemmä niinkin voi tehdä. Loput viikon turnauksesta istuinkin sitten neuloen pelaajalle lohtulahjaksi ponchoa, koska arvelin lämmikkeelle olevan tarvitta.

En ole itse koskaan murtanut luita, mutta murtumakipu on kuulemma kamalaa, ja murtumakohtaa saattaa jomottaa pitkäänkin. Lisäksi lapaluu rajoittaa käsien käyttöä melkoisesti, joten yritin keksiä jotain yhdellä kädellä puettavaa ja hihatonta. Onneksi jenkkifudismatsit ovat pitkiä, joten neuleaikaa oli viikon mittaan reippaanlaisesti, ja poncho valmistui finaalipelipäivään mennessä. Suomen naiset muuten pelasivat itsensä tälläkin kertaa MM-pronssille, eli kovalla tasolla naiset täällä pelaavat.

Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla näin kesäaikaan. Seuraavaksi palaan suunnittelujen ääreen, sillä Puserot puikoille on vielä reippaasti kesken ja tekemistä riittää. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa!

Karkkia puikoille

Silloin kun silmukkamerkit alkoivat ilmaantua suomalaisten neulojien tietoisuuteen ihmettelin, että mitähän hittoa noillakin olisi tarkoitus tehdä. Eikö siitä neuleesta näe missä kohtaa kavennetaan, lisätään, päätellään, missä mallikerta vaihtuu?

Neulesuunnitellessa silmukkamerkeistä on yllättävästi hyötyä. Varsinkin kun tekeillä on joku työ, jossa neuleen rakenne on vähän tavallisesta poikkeava, tai jos mallikerta on sellainen ettei vaihtumiskohtaa helposti huomaa, ovat merkit kovassa käytössä. Ja, kuten monet muutkin vastaavat pienet esineet, myös silmukkamerkit katoavat johonkin mustaan aukkoon. Olen kylvänyt merkkejä bussin lattialle ja lähijunan laiturille, niitä on varmasti erinäisten kahviloiden sohvantyynyjen välissä ja vuorenvarmasti parissa tusinassa hyvässä jemmassa täällä kotona.

Muutamia vuosia sitten ystäväni mies alkoi työstää hopeaa ja korukiviä. Samoihin aikoihin aloin itse turhautua silmukkamerkkeihin, jotka olivat aivan väärän mallisia. Suunnittelin yhteistyössä aloittelevan hopeasepän kanssa juuri sellaisen merkin jota itse halusin käyttää: tukeva rengas ilman saumaa, johon lanka takertuisi. Olin tutustunut korukiviin silloisen kommuuninaapurin välityksellä, joten ilahduin erityisesti kun samaa blingiä sai yhdistettyä silmukkamerkkeihin.

Noina muinaisina aikoina merkkejä tehtiin Valhalla Designin nimellä, nykyään niitä löytyy Peikonpojasta. Hopeasepän korutuotantoa löytyy myös Beloved -sivustolta.

Männäviikolla olin aloittelemassa taas yhtä tulevaan kirjaan liittyvää mallitilkkuprojektia kun totesin, että joka ainoa silmukkamerkkini oli taas vaihteeksi kadoksissa. Nykäisin Peikonpojan Päiviä hihasta Facebookissa, eikä aikaakaan kun postiluukusta kolahti pelastava lähetys. Nyt kelpaa taas neulesuunnitella!

Nyt palaan sorvin ääreen, jotta Johannalla on lomaviikoille neulottavaa. Ensi viikolla Elämänlankaa on lyhyellä kesälomalla, mutta palaa taas heinäkuun puolessavälissä!