Suutarin lapset

Vanha sanonta kuuluu, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Kun säät parin viime viikon aikana kylmenivät huomasin, että Joelilla palelee kaula. Uusi haalari kiristää vähän jos vetskarin vetää ihan ylös asti, ja jostain syystä ainoa kaulaliina ei miellyttänyt. Kysyin sitten kelpaisiko kauluri, "Sellainen niinku villapusero mutta pelkkä kaulus."

Ajatus kaulurista kelpasi kyllä mutta sitten tuli mutkia matkaan. "Mulla olisi sellaista vihreää lankaa..." "Ei! Ei se kelpaa! Ei kelpaa jos ei ole sininen!" Äidin tie vei siis lankakauppaan, ja Villavyyhdistä löytyikin sitten onneksi sopivan paksuista ja erityisesti kaulalle pehmeää silkkivillaa. Lanka on siis Cascade Veneziaa.

Lapsille on erityisen mukavaa neuloa näitä tilaustöitä, sillä nyt kauluri on mieluinen ja ollut jo useamman päivän käytössä. Lisäksi Nea vaati itselleen omaa kappaletta, joten seuraavaksi odotellaan sitten Villavyyhdistä pinkkiä lähetystä. Sinistä jäi vähän mutta ei toisen kaulurin verran ja lisäksi "En mä halua sinistä kun pinkin!"

Lupasin myös kirjoittaa pikaisesti kaulurista ohjeen Joelin eskarin tädille. Nyt kuvia katsoessani huomasin, että malli muistuttaa paljon myös Pörrön taannoisia Unikko ja Esikko -kaulureita. Keksin siis näemmä pyörän uudelleen. Näitä aina välillä neuloessa sattuu.

Tämän välipalan jälkeen pääsen jälleen kirjan mallitilkkujen pariin. Niitä onkin jo ehtinyt kertyä komea pino sohvankulmaan, ja lisää syntyy koko ajan.

Tällaisissa neuletunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!