Kerran vuodessa

Elämänlangalla on ollut hyvin kiireinen viikko, kun kaksi tärkeää tapahtumaa sattuivat lähipäiville. Viime viikon keskiviikkona juhlittiin Nean 8-vuotissynttäreitä ja viikonloppuna puolestaan oli Ropecon.

Synttärijuhlinnan järjestäminen oli äidille selvästi stressaavampaa kuin lapselle. Ei järjestelyjen takia - pidimme ihan matalan profiilin juhlat kotona kaupasta suurin piirtein valmiina ostetuilla tarjoiluilla - vaan siksi, että kaikki luokkakaverit ovat heinäkuussa matkoilla tai mökillä. Nean luokalla on esikoulun alusta alkaen ollut tapana, että koko luokka kutsutaan synttäreille. Se tietysti on järjestelyjen kannalta vähän isompi projekti, mutta toisaalta suhteellisen pienen luokan erittäin hyväksi muodostunutta ryhmähenkeä tukee mielellään myös koulun ulkopuolella.

Neiti 8 v. 

Kun vanhemmat toistensa perään ilmoittivat, että se-ja-se ei pääse, alkoi pelottaa, ettei juhliin tule ketään. Kaikeksi onneksi kaksi luokan tytöistä ilmoitti tulevansa. Lisäksi onnellisena sattumana Nean parin vuoden takainen paras ystävä muutti juuri juhlapäivänä takaisin naapuritaloon. Vanhemmat luovuttivat oikein mielellään tytön pikkusiskoineen meille pariksi tunniksi synttärijuhlimaan pois muuton jaloista. Loppujen lopuksi lapsia kertyi sitten omat, lainatut, pikkusisarukset ja muut mukaanluettuna kahdeksan, ja lisäksi mummu ja mofa ilahduttivat tulemalla mukaan lastenkutsuille.

Kun syntymäpäivistä oli vedetty päivän verran henkeä, alkoikin sitten Ropecon. Tuttuun tapaan kanniskelin mukanani neulepussia. Con-seuralaiseni protestoi melko pian nuhjuista ja pitkään käytettyä Lindexin muovipussia ja osti minulle Genrewearin tiskiltä sievän kangaskassin. Lauantaina panostin oikein erityisesti ulkoasuuni, laitoin tukkaan vihreitä tekorastoja ja sidoin Oton vyötäisille niin että lonkerot pilkottivat paidanhelman alta.

Ropecon-neuleena kulki edelleen mukana kovan onnen tunika, joka tosin tällä hetkellä on puolikasta (lyhyttä) hihaa vaille valmis. 

Tässä neule kuuntelee mielenkiinnolla esitelmää kulkutaudeista. Taustalla screenillä ruttolääkärin asu 1300-luvun mustan surman ajalta.

 

Tunika näyttää pikaisissa testeissä oikein hyvältä ja Geilskin villa-puuvillasekoite tuntuu miellyttävältä päällä. Saisikohan tästä vähitellen inspiraation kirjoittaa ohjeen siihen toiseen tekeillä olevaan Geilsk-neuleeseen koeneulojaa varten valmiiksi?

 

Reipashenkisen viikon kruunasi vielä sunnuntai-iltapäivänä naisten amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjan välierä kahden kovan helsinkiläisjoukkueen välillä. Minun kannattamani GS Demons voitti ansaitusti, ja ensi viikolla on vuorossa sitten finaali. 

Näiden kiireisten tunnelmien jälkeen onkin mukava suunnata töihin lepäämään. Ensi viikolla Elämänlangalla saattaa hyvällä onnella olla valmis neule esitellä!