Ah kultaista kotia

Elämänlangalla matkusteltiin viime viikolla, kun Nyberg-Hirsimäen kiertävä sirkus suuntasi kohti Seinäjokea ja neulojan miehen kotiseutuja. Koska Teemun loma alkaa vasta ensi viikolla, mutta lasten kanssa ei kannata ihan vain viikonlopuksi mennä niin kauas, matkustin hurjasti pesueen kanssa ihan yksin junalla keskiviikkona. Nea ja Joel alkavat onneksi olla jo sen verran isoja, että eivät tarvitse ihan jatkuvaa kädestä pitämistä, joten matkustus sujui yllättävän kivuttomasti.

Seinäjoella löytyi taas mumman varastosta kaikenlaisia aarteita. Nean ja Joelin Hanna-tädillä on pikkutyttönä ollut kaikenlaisia mumman tekemiä pukuleikkivaatteita, ja Nea oli nyt juuri sopivan kokoinen käyttämään niitä.

Läpikuultava valkoinen päällyshame oli erityisen suosiossa. Viikonlopun aikana kävinkin Nean kanssa useampaan kertaan keskustelun: "Kuule, sun pöksyt näkyy hameen läpi." "Ei se haittaa!"

Joel puolestaan sai käyttöönsä isosta huivista solmitun viitan. Mumman mukaan huivi on ihan vain Eurokankaan alekorista löytynyt kuviosifonkipala, jonka reunat on sitten huoliteltu saumurilla. Loppujen lopuksi viitasta tuli niin tärkeä, että Joel sai sen mukaansa kotiin Seinäjoelta.

Minulla itselläni on jo vuosia  ollut tapana, että kun olen Seinäjoella, neulon jotain ihan vain itselleni. Tällä hetkellä työn alla on tunika Geilskin Bomuld og Uld -langasta. Siitä ei tosin vielä ole valokuvaa, sillä pienillä puikoilla, ohuella langalla ja suurella silmukkamäärällä nähtävää on toistaiseksi vain viitisentoista senttiä sileää neuletta suljettuna neuleena. Katsotaan, eteneekö tuo kotona sellaista vauhtia, että tulee lisää nähtävää tämän kesän aikana. Seuraavaksi olin ajatellut viettää kesälomaani parvekkeella kahvikupin kanssa.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla! Toivottavasti ensi viikko saapuu yhtä laiskanpulskeana.