Kerran vuodessa

Elämänlangalla on ollut hyvin kiireinen viikko, kun kaksi tärkeää tapahtumaa sattuivat lähipäiville. Viime viikon keskiviikkona juhlittiin Nean 8-vuotissynttäreitä ja viikonloppuna puolestaan oli Ropecon.

Synttärijuhlinnan järjestäminen oli äidille selvästi stressaavampaa kuin lapselle. Ei järjestelyjen takia - pidimme ihan matalan profiilin juhlat kotona kaupasta suurin piirtein valmiina ostetuilla tarjoiluilla - vaan siksi, että kaikki luokkakaverit ovat heinäkuussa matkoilla tai mökillä. Nean luokalla on esikoulun alusta alkaen ollut tapana, että koko luokka kutsutaan synttäreille. Se tietysti on järjestelyjen kannalta vähän isompi projekti, mutta toisaalta suhteellisen pienen luokan erittäin hyväksi muodostunutta ryhmähenkeä tukee mielellään myös koulun ulkopuolella.

Neiti 8 v. 

Kun vanhemmat toistensa perään ilmoittivat, että se-ja-se ei pääse, alkoi pelottaa, ettei juhliin tule ketään. Kaikeksi onneksi kaksi luokan tytöistä ilmoitti tulevansa. Lisäksi onnellisena sattumana Nean parin vuoden takainen paras ystävä muutti juuri juhlapäivänä takaisin naapuritaloon. Vanhemmat luovuttivat oikein mielellään tytön pikkusiskoineen meille pariksi tunniksi synttärijuhlimaan pois muuton jaloista. Loppujen lopuksi lapsia kertyi sitten omat, lainatut, pikkusisarukset ja muut mukaanluettuna kahdeksan, ja lisäksi mummu ja mofa ilahduttivat tulemalla mukaan lastenkutsuille.

Kun syntymäpäivistä oli vedetty päivän verran henkeä, alkoikin sitten Ropecon. Tuttuun tapaan kanniskelin mukanani neulepussia. Con-seuralaiseni protestoi melko pian nuhjuista ja pitkään käytettyä Lindexin muovipussia ja osti minulle Genrewearin tiskiltä sievän kangaskassin. Lauantaina panostin oikein erityisesti ulkoasuuni, laitoin tukkaan vihreitä tekorastoja ja sidoin Oton vyötäisille niin että lonkerot pilkottivat paidanhelman alta.

Ropecon-neuleena kulki edelleen mukana kovan onnen tunika, joka tosin tällä hetkellä on puolikasta (lyhyttä) hihaa vaille valmis. 

Tässä neule kuuntelee mielenkiinnolla esitelmää kulkutaudeista. Taustalla screenillä ruttolääkärin asu 1300-luvun mustan surman ajalta.

 

Tunika näyttää pikaisissa testeissä oikein hyvältä ja Geilskin villa-puuvillasekoite tuntuu miellyttävältä päällä. Saisikohan tästä vähitellen inspiraation kirjoittaa ohjeen siihen toiseen tekeillä olevaan Geilsk-neuleeseen koeneulojaa varten valmiiksi?

 

Reipashenkisen viikon kruunasi vielä sunnuntai-iltapäivänä naisten amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjan välierä kahden kovan helsinkiläisjoukkueen välillä. Minun kannattamani GS Demons voitti ansaitusti, ja ensi viikolla on vuorossa sitten finaali. 

Näiden kiireisten tunnelmien jälkeen onkin mukava suunnata töihin lepäämään. Ensi viikolla Elämänlangalla saattaa hyvällä onnella olla valmis neule esitellä!

Takaisin ruotuun

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kesäloma. Elämänlangalla on perjantaina ja nyt maanantaina varovasti palailtu töiden pariin. Perjantaina vain varovasti luin työsähköpostit, mutta tänään pääsin jo soittamaan vakuutusyhtiöön ja kirjoittamaan kirjanpitäjälle kysymyksiä palkanlaskennasta. Keskiviikkona on jo luvassa palaverikin, eli eiköhän työvire tästä taas vähitellen iske!

Neulerintamalla olen edelleen työstänyt lomatunikaani. Vartalo-osa syntyi nopeasti, mutta nyt olen viimeisen viikon verran neulonut ja purkanut kaulusta. Olen huomannut muun muassa, että lyhennetyt kerrokset yhdellä tapaa neulottuna saavat pitsiosuudet menemään epäsynkkaan keskenään, kun taas toisella tavalla palmikonkierrot tulevat eri kerroksille eri kohdissa. Suorat ulkoreunat eivät sovi kaula-aukkoon ja taktiset kavennukset kauluksen takareunassa vain pahentavat ongelmaa. Nyt meneillään olevalla noin viidennellä yrityksellä olen päätynyt siihen, että täytyy alistua hieman eri malliseen kaulukseen kuin olin ajatellut, mutta koska tämä uusi malli taittuu, täytyy neulepinta siirtää vähitellen kauluksen keskitakaosasta lähtien nurjalta oikealle. Etureunoissa taas neulepinnan oikean puolen taas täytyy pysyä koko ajan samalla puolella työtä. Jos tämä yritys osoittautuu onnistuneeksi, saatatte joskus saada jopa kuvia.

Jos joudun vielä kerran purkamaan ja neulomaan uusiksi, voi olla että päädyn virkkaamaan kädenteihin reunukset ja julistamaan tunikan liiviksi. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä siinä uskossa, että minulle on tulossa lyhyt- tai puolihihainen neule.

Toinen ongelma on ollut muistiinpanot. Pitääkö puserosta kirjoittaa ohje, vai onko sallittua lomalla paitsi neuloa itselleen myös itsekkäästi neuloa niin, että työstä tulee uniikkikappale? Tämä on ongelma harrastuksen ja työn yhdistämisessä: poden huonoa omatuntoa, jos en neuloessani jotain uutta kirjoita kaikkea muistiin ja tuota samalla uutta ohjetta. Vähitellen olen kallistumassa sille kannalle, että saan "tuhlata" neuleaikaa ja neuloa ihan vain uniikkia paitaa itselleni. Olen lomaillut myös ohjeen kirjoittamisesta: yhdestä mallineulonnassa olevasta jakusta puuttuvat enää hihat ja viimeistelyt, mutta aivot ovat näemmä kaivanneet lepoa. Harrastustyöstäkin tarvitsee välillä lomaa.

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Katsotaan, olisiko kovan onnen kaulus ensi viikolla valokuvauskunnossa! Silloin jälleen uutta Elämänlankaa.

Viimeisiä viedään

Ensimmäisen vuoden lomakertymä on pieni, joten lomapäivät lähenevät loppuaan: perjantaina pitäisi ehkä jo varovasti käydä toimistolla katsomassa, onko talo edelleen pystyssä. Lapset ja Teemu jatkavat toki lomiaan vielä pidempään. Onneksi osa-aikatyöläisenä ehtii hyvin myös pitää välipäiviä perheen kanssa.

Neulepuolella ei ole mitään uutta, sillä olen edelleen neuloskellut viime viikon lomatoimistokuvassa vilahtanutta tunikaa. Toistaiseksi siis vielä vain massoittain sileää neuletta. Pian täytyy alkaa miettiä kaulusta ja hihoja. Olin alunperin ajatellut kirjoittaa tuostakin ohjeen, mutta saa nähdä käykö niin että heittäydyn aivan hunningolle ja teen vain uniikkikappaleen neuletta ihan itselleni enkä kirjoita mtään muistiin.

Viikonloppuna pääsin taas viettämään pienen hetken julkkiksena neuleiden tiimoilta. Vein lapset eläinmuseoon opastetulle kierrokselle. Opas katsoi pitkään ja totesi että "Hei, sä näytät tutulta. Neulotko sä paljon? Mä tiedän kuka sä olet!" Kävi ilmi, että opas oli myös Ravelryssä, ja on neulonut minun ohjeillani. Neulojat ovat siis soluttautuneet joka paikkaan! Suosittelen muuten Luonnontieteellistä museota lasten kanssa, Muinaiset merihirviöt -tietoisku oli hauska ja Nealle piti luvata että seuraavan kerran kuunnellaan Savannin yö. Vähän kyllä mietiskelin että onkohan tässä lasten lomanvietossa vähän äidin preferenssiä mukana, kun meidän kesäretkemme ovat suuntautuneet Gallén-Kallelan museoon, WeeGeen kellomuseoon ja lelumuseoon sekä Futuro-taloon ja nyt tosiaan Luonnontieteelliseen museoon.

Näin meillä lomaillaan, ihan rauhaisasti pääkaupunkiseudulla. Ensi viikolla sitten Elämänlangalla jälleen työn touhussa!

Loma!

Elämänlangalla aletaan kiireisten aikojen jälkeen päästä vähitellen kunnolla lomatunnelmaan. Tämä on suorastaan mainiota, sillä lomaa on jäljellä puolisentoista viikkoa. Tässähän saattaa ehtiä rentoutuakin!

Loman aikana on tullut kirjoiteltua reippaasti. Saarni-kirjat järjestää selkokielisten nuortenkirjojen kilpailun, ja päätin osallistua mikäli saan käsikirjoituksen valmiiksi syyskuun puoleenväliin mennessä. Käsikirjoituksen suosituspituus kilpailussa on vain 4-50 sivua, joten sivu tai pari päivässä riittää hyvin. Selkokieli on tosin haasteellista, ja voi olla että käsikirjoitusta saa muokata vielä kerran jos toisenkin ennen kuin teksti alkaa kunnolla täyttää selkokielen kriteerejä.

Tekstiä on kirjoiteltu esimerkiksi lomatoimistossa parvekkeella. Etualalla myös tekeillä oleva lomaneule, tunika itselleni Geilskin villa-puuvillasekoitteesta. Taka-alalla puolestaan Joel, joka on auttanut esimerkiksi selaamalla Aku Ankan taskukirjoja. Nea puolestaan viihtyy aamusta iltaan asukaspuistossa.

Koska olen lomatunnelmissa, on blogimerkintäkin tällä kertaa lyhykäinen. Neulokaa hyvin ja nauttikaa kesästä!

Ah kultaista kotia

Elämänlangalla matkusteltiin viime viikolla, kun Nyberg-Hirsimäen kiertävä sirkus suuntasi kohti Seinäjokea ja neulojan miehen kotiseutuja. Koska Teemun loma alkaa vasta ensi viikolla, mutta lasten kanssa ei kannata ihan vain viikonlopuksi mennä niin kauas, matkustin hurjasti pesueen kanssa ihan yksin junalla keskiviikkona. Nea ja Joel alkavat onneksi olla jo sen verran isoja, että eivät tarvitse ihan jatkuvaa kädestä pitämistä, joten matkustus sujui yllättävän kivuttomasti.

Seinäjoella löytyi taas mumman varastosta kaikenlaisia aarteita. Nean ja Joelin Hanna-tädillä on pikkutyttönä ollut kaikenlaisia mumman tekemiä pukuleikkivaatteita, ja Nea oli nyt juuri sopivan kokoinen käyttämään niitä.

Läpikuultava valkoinen päällyshame oli erityisen suosiossa. Viikonlopun aikana kävinkin Nean kanssa useampaan kertaan keskustelun: "Kuule, sun pöksyt näkyy hameen läpi." "Ei se haittaa!"

Joel puolestaan sai käyttöönsä isosta huivista solmitun viitan. Mumman mukaan huivi on ihan vain Eurokankaan alekorista löytynyt kuviosifonkipala, jonka reunat on sitten huoliteltu saumurilla. Loppujen lopuksi viitasta tuli niin tärkeä, että Joel sai sen mukaansa kotiin Seinäjoelta.

Minulla itselläni on jo vuosia  ollut tapana, että kun olen Seinäjoella, neulon jotain ihan vain itselleni. Tällä hetkellä työn alla on tunika Geilskin Bomuld og Uld -langasta. Siitä ei tosin vielä ole valokuvaa, sillä pienillä puikoilla, ohuella langalla ja suurella silmukkamäärällä nähtävää on toistaiseksi vain viitisentoista senttiä sileää neuletta suljettuna neuleena. Katsotaan, eteneekö tuo kotona sellaista vauhtia, että tulee lisää nähtävää tämän kesän aikana. Seuraavaksi olin ajatellut viettää kesälomaani parvekkeella kahvikupin kanssa.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla! Toivottavasti ensi viikko saapuu yhtä laiskanpulskeana.