Elämänlangalla on puuhasteltu viime aikoina sivuprojektina varmaankin henkilökohtaista neuletiheysennätystä. Ystävä on menossa pääsiäiseksi Lappiin vaellukselle, ja vaellusoppaassa kuulemma oikein käskemällä käskettiin etsiä neulova ystävä asusteita varten. Tilauksessa ovat kynsikkäät, ja ohjeeksi sain neuloa ohuesta kutittamattomasta villasta mahdollisimman tiivistä neulosta.
Tunnetustihan hullun yllyttäminen on pahasta, ja tällä kertaa taisin toellakin ylittää itseni: kynsikkäät ovat Lanettia 2-millisillä puikoilla, ja neuletiheys on huikeat 44 silmukkaa kymmenellä senttimetrillä. Lisäksi sain vielä jännittää sopivuutta useamman päivän ennen kun onnistuimme sopimaan kokeilutreffit, sillä vastaanottajalla on reilusti pienempi käsi kuin minulla, ja Sellon neuletapaamisen pienikätisimmätkin osallistujat arvelivat pari viikkoa takaperin että käsine ei sovi aikuiselle. Onneksi ensimmäinen valmistunut kynsikäs oli vastoin odotuksia sopiva. Nyt kynsikkään pari on sormissa, ja perjantaihin on vielä monta päivää aikaa.
Tiivistä neulomista on muutenkin ollut ilmassa, sillä olen työstänyt mysteerihuivin vihjeitä, koitos kun alkaa keskiviikkona. Jännittää kamalasti, sillä listalla on jo lähemmäs neljäsataa osallistujaa.
Aion neuloa itse toisen kappaleen huivia samaa tahtia muiden kanssa, mutta kukahan kerisi Titan Woolit? Vaikka käytössä on vyyhdinpuut ja kerijä, on ohuen huivilangan saaminen vyyhdiltä neulottavaan muotoon aina tuskallinen kokemus. Kumma kyllä vapaaehtoisija kerijöitä ei ole ilmaantunut oven taakse jonoksi asti, vaikka keittäisin kyllä kahvitkin vaivanpalkaksi.
Ilmeisesti on siis itse tartuttava toimeen. Ehkä kuitenkin ensin neulon sormen. Tai pari. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.
4 kommenttia:
Minulla on ihan samanväristä Titan woolia ja ajattelin käyttää sitä huiviin. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa keriä vyyhti keräksi ja tehdä mallitilkku.
Mieki aattelin vihreästä langasta tehdä oman huivini. Sitä pitäisi olla riittävästi. Saapa nähä ehtiikö mieli muuttua.
Heh, mie tässä vähän aikaa sitten kerin mustan Grignasco Merinosilk -langan vyyhdiltä. Oli melkonen operaatio käsin keriä vyyhdin roikkuessa tuolin selkänojalta. Aina ohi kulkiessani kerin vähän matkaa, joten en tosiaankaan yhteen menoon tehnyt.
Heh, samanväristä titaania löytyy täältäkin ja mietteet ihan samat - tosin minulla ei ole vyyhdinpuita EIKÄ kerijälaitetta... *viheltelee*
Jatkoa edelliseen: otin itseäni ja vyyhteä eilen niskasta kiinni ja kerin 1.4km pitsilankaa ilman apuvälineitä. Pari tuntia meni ;P Istuin sohvalla polvet koukussa, jalat sohvapöydällä ja vyyhtiloopit polvien ympärillä. Ei tullut edes kauheaa sotkua, ainakaan paljon :) Mies tosin totesi taas kerran, että "Hullu olet."
Lähetä kommentti