maanantai 27. huhtikuuta 2009

Sukallista

Olin ajatellut kirjoittaa oodin villasukalle, tuolle välipalaprojektien ruhtinaalle. Kartoitettuani keskeneräisten sukkaparien määrän havahduin huomaamaan, että minulla taitaa olla piilevä toisen sukan syndrooma, vaikka olin kuvitellut tilanteen olevan täysin hallinnassa. Tilanteen huomioonottaen oodi vaikutti liian mahtipontiselta ja päädyinkin rustaamaan limerikkejä. (Vaikea laji, muuten, sopii kokeilla vaikka kommentteihin.)


Oli neuloja näppäränlainen,
taikoi pitsit ja palmikot taiten.
Mutta ain' yksinään
sukkaparka nyt jää
ailahtaa aina vaan mieli naisen.



Neule kiintoisa kesken on mulla,
ihkulanka tais maailmalta tulla.
Ohje on tuttu
ja vanha se juttu:
kaksi jalkaa on sittenkin sulla.



Noro-raitoja kaikki nyt rustaa:
värit kirkkaat, ei valkoista, mustaa.
Mintunvihreä raita
ei minulle maita
mutta leikkely tuottaisi tuskaa.



Sukkapuikkoja väännän ja taitan.
Niillä silmukat siisteiksi laitan.
Sormessa rakko,
lopettaa pakko.
Ehkä neulonkin seuraavaks paidan.


Tässä tämän viikon Elämänlanka. Nyt lienee aika mennä puurtamaan valmiiksi pari edes jollekin noista sukista. Vai aloittaisinko jotkut uudet? Ensi viikolla ehkä sitten taas enemmän tavallista tekstiä ja vähemmän ontuvia riimejä.

9 kommenttia:

hanna_h kirjoitti...

Hihi, mä en oikein koskaan ole osannut nauttia runoudesta, mutta nää kyllä kosketti mua :D

Paula kirjoitti...

Tapu, tapu ()(). Hieno runo. Sulla näyttää seki puoli sujuvan.

Tuazophia kirjoitti...

:D Onko noissa saman kokoisia vai ovatko kaikki eri jalkoihin? Itse olen ratkaissut useat "parin teko nyppii"-tapaukset tekemällä ihan erilaisen sukan ja päättämällä, että nämä nyt vaan ovat pari. Tosin lahjaksi sellaisia ei kehtaa antaa. :D

Arvaas muuten nyppiikö, kun Springtime Swirliä neuloessani tajusin tehneeni virheen (ylimääräisen lisäyksen) 16 riviä sitten... Mutta huivi on todella kaunis ja mallikuviot riittävän vaikeita, mutta kuitenkin sen verran helppoja, ettei tarvitse olla koko ajan nenä kiinni ohjeessa (tai, ehkä se tuosta typerästä virheestä päätellen olisi kuitenkin hyvä laskea välillä vähän silmukoitakin?).

Taija kirjoitti...

Mahtavia runoja!

Mulla on kaksi ehdotusta/parannusta toisen sukan syndroomaan:

a) hanki yksijalkainen ystävä
b) ala neuloa magic looppina kaksi sukkaa rinta rinnan samalla pyöröllä :)

ps. paraskin neuvomaan, kun oma ss lepää tuolla 4:nnen vihjeen puolivälissä kun yhdestä lehdestä katosi 2 (!!) silmukkaa, enkä jaksa perehtyä mihin ne on kadonneet :) Oli ehkä liian helppo kaavio, kun ei näköjään tarvittu aivoja kun neuloin vaan menemään... Tässä sitä nyt sitten ollaan. Täytyy ryhdistyä!

Suvi kirjoitti...

olipa mukava runo :) ja niin osuva...

Katju kirjoitti...

Kävin vaan moikkaamassa, että blogi se on nyt mullakin!

Saga kirjoitti...

Erään tuttavani anoppi neuloo aina vain yhden sukan/malli tai väri. Ja yhdistelee täysin erilaisia sukkia pareiksi, antaen niitä myös lahjoiksi, ainakin lähipiirille. Olisiko siinä ideaa?

Mari kirjoitti...

Upeita sukkia :)

MysteryKnitter kirjoitti...

Aivan mahtavaa! Upea runo! Anna puikkojen heilua vaan!