Muistattehan viimeviikkoisen flunssavalituksen? Loppujen lopuksi Joel tervehtyi mutta Nealle iski kuume, ja allekirjoittanut oli kolme päivää pelkästään kuiskausäänen varassa. Harmoniassa asuessa Nea oppi tukiviittomia, mutta ne ovat käytön puutteessa näemmä päässeet unohtumaan, joten komentaminen ilman ääntä oli aika haasteellista. Edellisestä räkätaudista ei ole kuin pari viikkoa, joten toivottavasti kevätflunssat on nyt podettu.
Lauantaina olin päivällä puolikuntoisena vapaaehtoistyöntekijöiden liikunnallisessa virkistyspäivässä (Walkersin tiimoilta), ja vaikka yritin ottaa kuntoni huomioon riekuin ilmeisesti liikaa eri liikuntapisteillä, sillä sunnuntaiaamuna oli kurja olo. Menimme tänäkin sunnuntaina käymään Tuusulassa vanhempieni luona, äiti keitti aamukahvia ja yritin istuskella, lainata hierontatyynyä, loikoilla ja venytellä, mutta olo huononi hetki hetkeltä. Päätä särki, valo aristi ja oksetti, ja näin jälkeenpäin ajatellen minulla ehkä oli lievä migreenityypinen kohtaus. Totesinkin, että täytyy varmaan yrittää joku päivä ensi viikolla kolmatta vierailua putkeen, josko seuraava kyläily selvittäisiin ilman jotain tautia (vaikka vanhempien hoivassa onkin hyvä sairastaa).
Neulontarintamalla kuuluu edelleen pitsihuivia, vaikka sekin tökkii nyt. Sievästi kerijällä aikaansaamani sisältä neulottava kerä päätti sylkäistä uumenistaan valtaisan massan sotkuista ohuenohutta pitsineulelankaa, ja lisäksi kerä vielä jakautui kahdeksi solmua selvitellessäni. Kulutin useita tunteja neuleaikaa ensi yrittäessäni saada lankaa auki neuleen päästä, ja sitten keriessäni koko kerän uudestaan käsin ulkopuolelta.
Koska pitsineulekeiju ei ollut suosiollinen, tartuin välityönä Thuja -sukkiin jotka lupasin eräälle ystävälle. Vastoinkäymiset kuitenkin jatkuivat. Tiesittekö, että on olemassa sukkapuikkokeijuja, jotka käyvät neulojien laatikoissa ja vaihtavat tarvittavia puikkoja muun kokoisiin? En löytänyt ainuitakaan 3,5-millisiä sukkapuikkoja, mutta sen sijaan kylläkin neljät 3,25-milliset sekä puolitoista settiä 4-millisiä. Neuloin ensimmäisen sukan sitten 3,25-millisillä puikoilla, ja pidän peukkuja että vastaanottaja pitää napakoista sukista. Olen yrittänyt löysyttää sukkakäsialaani parhaani mukaan, ja olen suurin piirtein jopa onnistunutkin projektissa vaikka normaali sukkapeltini pyrkii näkyviin. Seiskaveikka on käyttäytynyt huomattavasti ystävällisemmin kuin oikukas pitsineulelanka, joskin harmaasta löytyi harmillinen parin silmukan levyinen valkoinen pätkä joka osui juuri jalkapöydän päälle.
Nyt takaisin neuletöiden pariin. Tällä viikolla näemmä näin aikaisin, koska vanhempi jälkikasvu on siinä harhaluulossa että aamu on kun aurinko nousee. Täytyy yrittää korjata tämä luulo hyvissä ajoin ennen juhannusta! Ensi viikolla toivottavasti pirteämmissä ja vähemmän tautisissa tunnelmissa.
1 kommentti:
Parantumisia lapsille. Nyt on liikkeellä kaikenlaista pöpöä.
Lähetä kommentti