Kevätmielellä

Viime viikolla kun lunta pyrytti pari päivää sanoin jo, että kiva kun on oikea talvi mutta eikös tämä lumi ole jo nähty. Nyt alkaa selvästi helpottaa. Muutama päivä sitten lähikauppamatka Nean ja pulkan kanssa oli jo vähän navigoimista sulien kohtien ohitse, ja viikonloppuna ulko-oven pielessä näytti tältä:



Jotain narsisseja tuosta lienee kasvamassa, joskin lehdet näyttivät vähän kellertäviltä. Ehkä yöpakkanen on sitten kuitenkin ollut vielä liikaa?

Päivisin on joka tapauksessa ollut jo mukava sää, joten sain viimein myös kuvattua kunnolla jo reilu kuukausi sitten valmistuneen salamanteripuseron. Aiemmin lämpötilat eivät nimittäin vielä ole sallineet minun viedä lasta ulos ilman toppahaalaria, ja nytkin tuli noin vartissa sen verran kylmä että piti pistää takki ja palata sisälle. Nea oli tosin kiitollinen malli, kun pitkästä aikaa vaatteet eivät niin kovasti haitanneet kiipeilyä.



Kiipeilytelineen ylätasanteella oli hymy herkässä, ja puiston retkipöydällä oli mukavan tasaista koittaa tehdä tähti-, puu- ja lentokoneasentoja niin kuin äidin jumpassa on opetettu. Alla syntymässä ilmeisesti tähti, jossa siis seistään yhdellä jalalla ja ojennetaan käsiä sivuille:



Kuvissa esiintyvä reipas oranssi pipo ei muuten ole omaa design-tuotantoa, vaan peräisin parin vuoden takaisesta Ullasta.

Vihreä villapusero on siis nimeltään Salamander Sweater, ja tämäkin ohje on Ravelry-myynnissä (in English, koska olen ollut kamalan laiska kääntämään ohjeita). Kokoja on 92 - 140 -senttisille, ja Nean päällä kuvattu koko on siis 104 cm. Salamander -nimi juontuu sileällä taustalla sekä etu- että takakappaleessa ryömivästä nurjin silmukoin neulotusta liskosta, mutta otusta oli kovin vaikea kuvata. Paras otos taitaa olla tämä selkäkuva:



Myös äitikokoinen pusero etenee, joskin nyt taas vähän hitaammin. Kuten kuvasta näkyy, germaanipuseroni vartalo-osa on valmiina, ja seuraavaksi pitäisi työstää tylsääkin tylsemmät hihat. Puseron etumuksen kuvio on siis peräisin Cookie A:n German Stocking -ohjeesta. Valitettavasti äiti ei nyt ollut yhtä säteilevä neulemalli kuin tytär, mutta itsensä kuvaaminen epämääräisessä valaistuksessa peilin kautta ei ole niin hilpeää kuin leikkikentällä auringonpaisteessa kiipeily.



Vielä loppukevennys: Marjut kirjoitti pari viikkoa sitten kollektiivisesta neuletajunnasta. Nyt se on sitten iskenyt minuun taas vaihteeksi. Juuri kun olen alkanut työstää ympyrähuivin ohjetta, ilmestyy ensin uudessa Knittyssä moinen, onneksi hyvin erilainen kuin se mitä minulla on mielessä, ja sitten vielä Tikrukin kirjoittaa mallitilkkuilevansa juuri vastaavaa. Ja taas saakin sitten tuntea itsensä imitaattoriksi.

En kuitenkaan taida iskeä neulepuikkoja naulaan, vaan mennä tikuttelemaan ystävän tilaamia kämmekkäitä ja pohtimaan ympyrän syvintä olemusta. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.