Uusixmän

Elämänlangalla vieraili viime viikolla kaikkien neulojien kauhu, antisankari ja superkonna Uusixmän. Tiedättehän, se tyyppi joka pistää neulomaan kaksi vasemman käden lapasta, tai muuttaa kauniin pätkävärjätyn sukkalangan älyttömäksi lätäkkösotkuksi.

Koska maisteri Elämänlanka harrastaa paljon mallitilkkuja ja neulematematiikkaa ja suhteellisen vähän hihasta ja hatusta -neulesuunnittelua varsinkin suuremmissa projekteissa, Uusixmän pääsee hyökkäämään suhteellisen harvoin. Kun niin pääsee käymään, on mittakaava kuitenkin usein niin suuri, että Uusixmän ottaa mukaan veljensäkin, jonka nimi alkaa V:llä eikä ole perheblogiin soveliasta julkaistavaa. Täytyy kyllä nyt todeta, että tässä neulevaiheessa on hyvä että lapset eivät lue ajatuksia, sillä muuten meillä saataisiin pian selitellä isovanhemmille kuka herrantertuille on opettanut paljon jänniä uusia sanoja.

Kuten on tullut jo piinallisen selväksi, on täällä tekeillä kesän Knotionsiin pusero. (Kevään numero muuten ilmestyy jossain vaiheessa tänään tai huomenna, luultavasti Suomen aikaa joskus yöllä, ja siellä on minultakin taas yksi pikkuohje.) Minulla oli etu- ja takakappale valmiina, hihat oli pingotettu ja olkasaumat ommeltu. Pääntie näytti epäilyttävältä, mutta ajattelin kauluksen korjaavan tilanteen.



Käytin pari päivää kauluksen neulomiseen, sillä silmukoita ja muotoilua oli melkoisesti ja lapsiakin täytyy jonkun meillä hoitaa. (Niitä pitää kuulemma ruokkia ihan joka päivä, huolivat ne sitten äidin kokkauksia eli eivät!) Kokeilin pääntietä peilin edessä. Totesin, että näemmä tällä neulesuunnittelulla on tarkoitus, että puseron käyttäjällä olisi maagiset painovoimaa uhmaavat tissit, jotka asettuvat sievästi ilman rintaliivejä. Valitettavasti sellaisia taikatissejä ei ole täälläpäin näkynyt edes teinivuosina, saatika sitten kahden lapsen jälkeen, vaan rinnat pikemminkin yrittävät vaeltaa viettämään varhaiseläkevuosia etelään ellei niitä tueta reippaasti paikoilleen.

Pohdin hetken aikaa roudarinteipin eli jeesusteipin ihmeitä tekevää vaikutusta rintoihin ja painovoimaan, mutta totesin että minulle pitäisi tehdä teipistä lantiolta asti alkava korsetti jotta homma toimisi. Mietin olisiko tuttavapiirissä jotakuta pari senttiä kapeampaa viehättävää naisihmistä jolla olisi itsensäpaljastajataipumuksia. Harkitsin pikaista Photoshop -kurssia ja itseni retusointia parhaaseen huippumallityyliin. Menin nukkumaan, ja näin koko yön painajaisia avarien kaula-aukkojen houkuttelemista verenhimoisista vampyyreista. Seuraavana päivänä purin kauluksen, olkasaumat sekä ensimmäisen kaula-aukkopuoliskon. Poimin silmukat takaisin puikoille. Jätin neuleen häpeämään, ja neuloin villasukkaa Maijasta.



Terapiasukka valmistui, puseron ohjetta on korjailtu, ja nyt alkaa vähitellen tuntua siltä että henkiset voimavarat riittävät puseron jatkamiseen. Kiirettä pitää, sillä kesä-Knotionsin materiaalideadline on periaatteessa sunnuntaina, ja silloin pitäisi olla paitsi ohje myös kuvat. Onneksi päätoimittajan kanssa voi neuvotella aikatauluista.

Neuvotteluvarasta huolimatta taitaa kuitenkin olla parasta tarttua toimeen. Sitäpaitsi jos pusero valmistuu vielä tässä kuussa, saan grammat lankahamstereihin! Ja jos ei tule puseroa, teen valmiista kappaleista tiskirättejä... Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.