Joulurauhaa

Rakas Joulupukki,

Luulen, että ihmiset kovin usein unohtavat kirjoittaa sinulle joulun jälkeen kiitoskirjeen. Ajattelin nyt omalta osaltani korjata tilannetta hieman.

Kiitos, rakas Joulupukki, uudesta Harmonia-talosta. Epäilen kuitenkin, että tässä on tapahtunut pieni kommunikaatiokatkos. Vaikka talo onkin kovin sievä, luulen ettei sinne mahdu varastoimaan kovin paljon lankaa. Toisaalta suurempi piparkakkutalo saattaisi tuoda ikävästi mieleen erään tutun sadun pahan noidan, joten hyvä näin.



Nea pyytää kiittämään vauvanukesta ja sievästä raidallisesta Marimekkopaidasta. Niiden parissa puuhaillessa kului iloisesti melkein koko aatoilta. Vauvanukke kestääkin retuuttamista ja pään taputtamista paljon paremmin kuin pienin kanssa-asuja.



Teemu oli sitä mieltä, että jouluruokaa ja suklaata oli runsaanpuoleisesti. Jatka kuitenkin, rakas Joulupukki, ihan samaan malliin ensi vuonna. Minun mielestäni jouluruokaa ja -suklaata ei voi koskaan olla liikaa. Mikäli haluat muuttaa lahjoja terveellisempään suuntaan, voit liittää ensi jouluna suklaarasian seuraksi esimerkiksi sarjakortin uimahalliin.

Eräs pieni huomautuksen aihe minulla kuitenkin on. Voisit kenties ensi vuonna keskustella logistiikkatonttujen kanssa lahjojen toimittamisesta perille, sillä tänä vuonna havaitsimme osan meille aiotuista lahjoista joutuneen Seinäjoelle, ja osan sinne aiotuista lahjoista meille. Tällä kertaa tämä ei haittaa, koska nyt aivan sattumalta matkustimme joulupäivänä Seinäjoen suuntaan. Ajattele kuitenkin, jos lahjat olisivat päätyneet esimerkiksi Kiinaan tai Brasiliaan! Huolellisuus voisi siis olla ensi vuonna paikallaan.

Voisin vielä raportoida Harmonian lahjapajaosaston kuulumisia. Kynsikkäät sopivat isälle mainiosti, ja sain saman tien tilauksen samanlaisista veljen kihlatulle. Veli itse sai kortin, jossa oli virtuaaliset villasukat. Sukat ja kynsikkäät saapuvat joulun jälkeen jälkitoimituksena.



Äiti väitti, että valkoisilla pitsisukilla ei uskalla kävellä. Menevät kuulemma vielä pilalle. Onneksi valkoisia pitsisukkia voi myös käyttää sohvalla lojuessa, siinä ne näyttävät toimivan mainiosti.



Minulla ei, rakas Joulupukki, ole tähän hätään kuvia Seinäjoelle matkanneista huiveista. Sinun täytyy vain luottaa sanaani, että huivit sopivat vastaanottajille. Siitä täytyy muuten myöskin kiittää sinua, että täälläkin on hyvää jouluruokaa sekä suklaata. Lisäksi täältä näyttää löytyvän sitä lapsenhoitoapua, jota kirjeessäni toivoin, joten hyvin olet, Joulupukki hyvä, tänä vuonna onnistunut toteuttamaan lahjatoiveeni.

Taidankin siis vetäytyä kutimen sekä suklaarasian kera sohvannurkkaan. Toivottelen sinulle, Joulupukki, hyviä joulunpyhiä sekä rentouttavaa kesälomaa.

Kristel

Neulekuume

Tämä on maisteri Elämänlangan automaattinen blogivastaaja. Blogin omistaja ei juuri nyt pääse blogin ääreen, sillä hän potee pahaa neulekuumetta ja viettää kaiken valveillaoloaikansa puikot hyppysissä. Hän näkee unta suunnitteilla ja tekeillä olevista neulemalleista, eikä nuku tarpeeksi koska haluaa aina neuloa vielä yhden kerroksen. Olkaa hyvä ja jättäkää viesti epämääräisen teksti- ja kuvatulvan jälkeen.



Sitten viime viikon Elämänlangalla on viimeistelty kolme kaulahuivia, yhdet kynsikkäät, yhdet pitsisukat sekä yksi pieni sukka nuorimman kanssa-asujan kadottaman tilalle. Kuumeen oireisiin kuuluu paitsi pakkomielteistä neulomista myös holtitonta uusien projektien aloittamista. Sen sijaan, että Elämänlangalla olisi reippaasti edistetty aiempia keskeneräisiä töitä, uusia töitä tunkee ovista ja ikkunoista, puhumattakaan erilaisista suunnitelmista ja ideoista.



Joulu lähestyy, ja monessa neuleblogissa on kilkuteltu kuumeisella kiireellä joululahjoja. Ylläoleva sininen kasa on kanssa-asujan joululahja. Kanssa-asuja saa näillä näkymin kortin, jossa kerrotaan että luvassa on huivi. Olettaen, toki, että kukaan saa kirjoitettua sitä korttia.



Punainen ja valkoinen Lanett odottavat joulunjälkeistä aikaa ja matkaa kauas pois. Näistä tulee siis joskus tulevaisuudessa lapasvaihtolapaset Tuulialle. Lapasiin on jopa Näkemys ja Visio. Saa nähdä, miten ne suhtautuvat realiteetteihin.



Blogilapsiakaan ei ole unohdettu. Taaperolle on syntymässä alpakkahaalari, joka alkaa olla jo voiton puolella innostuksen löydyttyä.



Tässä taas uusin projekti, hihattimen alku Mohair Luxista. Lanka on ajelehtinut Harmonian sohvapöydällä viikkokausia, mutta väri ei ole tähän mennessä iskenyt kehenkään. Lopulta lauantaina kylässä käynyt ystävä näytti pitävän sävystä, joten pitihän langasta nyt hänelle heti jotain aloittaa.



Ja lopuksi, ettei näyttäisi siltä, että Elämänlangalla neulottaisin pelkästään epäitsekkäästi muita varten, ylläoleva kuva esittää ribbipuseron alkua Rowanin Corkista. Pusero tulee ihan vain minulle, minulle, minulle! Saisi pian syntyäkin, sillä ulkona alkaa olla jo oikea talvi.

Seuraavaksi pitäisikin sitten päättää, minkä neuleen aloittaisin joululomaneuleeksi. Viemme siis taas Nean mummolaan Seinäjoelle, ja jotain tekemistä pitäisi saada. Perinteisesti olen jouluna neulonut jotain itselleni, kun tuntuu siltä että muuten tulee tehtyä paljon muille tähän aikaan vuodesta. Mikähän työ olisi sellainen, että voisi neuloa autossa, ei olisi kuitenkaan tylsä, eikä loppuisi kesken viikon reissulla? Ehdotuksia otetaan vastaan.

Elämänlanka toivottaa nyt kaikille lukijoille hyvää joulunaikaa. Ensi viikolla paljastetaan, lukiko Joulupukki viime viikon kirjeen.

Rakas Joulupukki,

terveisiä täältä eteläisestä Espoosta. Minulle kuuluu aika hyvää, entä sinulle?

Kuten tontut varmaan ovat kertoneetkin, olen ollut tänä vuonna tosi kiltti. Kysy vaikka kanssa-asujilta! (Harmonian lapsilta ei ehkä kannata kysyä, he saattaisivat olla sitä mieltä että päiväunille pakottaminen tai puuron syöttäminen ei ole kilttiä.) Lisäksi olen kantanut oman korteni kekoon tämän vuoden joululahjapajan suhteen, vaikkei minun alunperin ollut tarkoitus neuloa ainuttakaan lahjaa. Niinpä rohkenenkin nyt itsekin esittää muutamia joululahjatoiveita.



Kuvassa havainnekuva tekeillä olevasta joululahjakeosta.

Olen ymmärtänyt, että toivomukset maailmanrauhasta, köyhyyden poistamisesta, hyvänmakuisesta ja terveellisestä laihdutussuklaasta sekä kahdeksannesta, neulomiselle pyhitetystä viikonpäivästä tulee esittää korkeammille tahoille. Keskitynkin lahjatoiveissani sen vuoksi helpommin toteutettaviin asioihin. Vielä tarkemmin määriteltynä keskityn asioihin joita en välttämättä tarvitse, mutta haluan. (Tarvitsisin kaikenlaista, kuten esimerkiksi ehjiä ja oikean kokoisia alushousuja sekä parillisia sukkia, mutta ne eivät ehkä ole niitä kaikkein sykähdyttävimpiä joululahjoja.)

Rakas Joulupukki, kanssa-asujani ovat hyvin ymmärtäväisiä neulontaharrastuksen suhteen, mutta viime aikoina olen huomannut, että olohuoneen nurkkiin kertyneet lankapussit ovat alkaneet vallata hieman liian suurta osaa muiden lebensraumista. Minulla on ihana lankahylly, mutta se alkaa olla auttamattoman täysi. Toisitko minulle uuden hyllyn vanhan kaveriksi? Mieluiten uusi hylly saisi sijaita vaikka uudessa, isommassa asunnossa, jossa olisi ihan oikea harrastehuone. Itseasiassa jos päätät tuoda meille uuden asunnon, voisit tuoda meille saman tien sen alkuperäisen Harmonian.

Mikäli talo- ja tilatoiveen toteuttaminen tällä aikataululla on vaikeaa (vaikka tietenkin, rakas Joulupukki, luotan kykyysi toteuttaa hankalatkin lahjatoiveet), tuo edes lisää lankaa. Tuo vaikka puserollisen verran Felted Tweediä, vihreää tai tiilenpunaista. Tai sitten alpakka-silkkisekoitetta huivillisen verran. Uusia lankoja voisi sitten neuloa vaikka ruusupuisilla puikoilla. (Sukkapuikot kokoa 2,5-3,5 olisivat erityisen mieluisia.)

Uusille langoille tarvitaan tietysti myös neuleideoita. Tuo niiden kaveriksi neulekirja tai pari! Melanie Falickin Handknit Holidays näyttäisi kivalta, tai Teva Durhamin Loop-d-loop. Tai vaikka jotain uusia kivoja pitsineulekirjoja. ATK-puolen tontut varmaan osaavat etsiä sinulle kirjatoivelistani brittiamazonista. Jos tuot kovin monta kirjaa, niin minun täytyy kuitenkin palata aiempaan pyyntööni uudesta hyllystä.

Kati toivoi tuossa päivänä muutamana joululahjaksi neuleita viimeistelevää tonttua. Jos niitä tonttuja on enemmänkin, niin tuo myös minulle yksi. Mielellään sellainen, joka osaa neuloakin. Se voisi sitten tehdä yksinäisille sukille parit, puseroihin hihat, villatakkeihin nappilistat ja niin edelleen. Tonttu voisi olla pitkäkätinen, niin että se ylettäisi vaivatta venyttelemään isoja huiveja pingotukseen myös.



Toivottavasti et, rakas Joulupukki, kovasti stressaantunut näistä kaikista toiveista. Tuossa yllä on sinulle kynttilänvaloa ja lasillinen glögiä. Hengähdä hetkinen. En minä tarkemmin ajatellen niin kovasti lahjoja tarvitse. Jos totta puhutaan, niin olen oikein tyytyväinen jos saan ison rasian suklaakonvehteja, pari paksua dekkaria ja sopivasti lapsenhoitoapua niin että ehdin nauttiakin suklaasta ja kirjoista.

Joulumielisin terveisin,

Kristel

Langanlaihana

No, ei nyt ehkä ihan langanlaihana vielä, mutta päätinpä kuitenkin kirjoittaa laihdutuksesta näin Neulojien laihdutusprojektin alkuperäisen osan päättymisen kunniaksi. (Muutamat meistä jatkavat kyllä vielä.)

Kirjoitan tätä tekstiä nyt 20 kiloa kevyempänä kuin puoli vuotta sitten. Koska minulta nykyään jatkuvasti kysellään kuinka tämä on mahdollista, yritin laittaa laihdutusajatuksiani tekstimuotoon. Ensin kuitenkin asiaankuuluva ennen-kuva (laihdutusmainoksissahan on aina huonossa valaistuksessa ja mahdollisimman vähän imartelevasta kulmasta otettu ennen-kuva ja sitten mahdollisimman edustava jälkeen-kuva laihduttajasta):



Erilaisia laihdutussuuntauksia on tuhat ja yksi. On erittäin vähäkalorista dieettiä ja on syö-pelkkää-kaalisoppaa -dieettiä. Laihdutusta on aloiteltu mehupaastolla tai raejuustolla. Karviselle suositeltiin aikoinaan sellaista dieettiä jossa saa syödä mitä vaan, kun ensin pistelee poskeensa kilon porkkanoita. Yhden dieetin mukaan punainen liha on pahasta, toisen mukaan taas voi syödä niin kuin haluaa, kunhan ruokailujen välillä on tasan kolme tuntia aikaa. Toki voi myös luottaa omenaviinietikan ihmeitätekevään voimaan, tai syödä vatsaa täyttäviä kuitukapseleita.

Valitettava tosiasia on, että ihmedieetit eivät toimi. Esimerkiksi kaalisoppadieettiä tai mehupaastoa perustellaan sillä, että se potkaisee laihdutuksen liikkeelle vauhdilla, mutta ne nesteen poistumisesta johtuvat pudonneet kilot kyllä tulevat takaisin hetikohta kun laihdutusruokavaliosta siirtyy takaisin vanhoille tavoille. Painonpudotus on rasittavan pitkäjänteinen ja hidas projekti, sillä tulos on pysyvämpi jos paino on pudonnut pitkään tasaisesti vajaan kilon viikossa kuin jos olisi pudottanut sillä kaalisopalla viisi kiloa kerralla.

Kerrataanpa perusasiat. Nämähän ovat lapsikin sen tietää -sarjan itsestäänselvyyksiä, joiden pitäisi olla tuttuja kaikille, mutta kerta kiellon päälle:

1. Ihminen pysyy parhaiten terveenä kun harrastaa sopivasti liikuntaa ja syö monipuolista ruokaa jossa on kaikkia tarvittavia ravinteita tasapainoisessa suhteessa.
2. Ihminen laihtuu, jos kuluttaa enemmän energiaa kuin nauttii.
3. Jos ei halua saada pudottamiaan kiloja takaisin, täytyy pikadieettien asemesta pyrkiä pysyvään painonhallintaan, eli muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan niin että energiaa kuluu jatkuvasti sopivassa suhteessa nautittuun ravintoon.

Itse olen onnistunut pudottamaan painoani lähinnä klassisen lautasmallin avulla. Aterialla siis ladotaan lautanen puolilleen kasviksia. Neljännes lautasesta on omistettu lihalle tai muulle proteiinille, ja neljännes pastalle, riisille tai perunalle. Syön nykyään pienempiä ruoka-annoksia ja valmistan ruoan kevyemmin. Lisäksi sovimme Harmoniassa yhdessä, että karkkipäivä on lauantaina ja muutoin niin makeiset kuin pullatkin saavat jäädä kaappiin. Yksinkertaisesti vähemmän rasvaa ja sokeria, siis. Olen myös voittanut vastenmielisyyteni vaakaa kohtaan ja punninnut itseni joka viikko. Tulokset ovat olleet hyviä, vai mitä sanotte tästä mainiosta jälkeen -kuvasta:



Samalla tähänkin merkintään hieman sitä neulesisältöä: kuvassa oleva vihreä villatakki on Eris, joka valmistui viikonloppuna. Mallitilkku valehteli ja takista tuli pienempi kuin ajattelin, mutta nykyisessä hoikemmassa olotilassani neule istuu kuin valettu. Ja mikä parasta, minulla on varaa laihtua varmaankin vielä toisen 20 kiloa ennen kuin Eris on minulle liian suuri.

Pitäisiköhän seuraavaksi aloittaa laihdutusmotivaattoriksi Rogue vielä pari kokoa pienempänä? Silkkikorsetti saa vielä odottaa toiset 20 kiloa. Ehkä muodot jo ensi kesänä antavat myöten moiselle.

Näihin hyväntuulisiin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa. Elämänlankaa taas ensi maanantaina.

Breaking news

Hyvää huomenta. Keskeytämme normaalin lähetyksemme hyvän mielen uutisten vuoksi.

Perjantaiaamuna kello 8.16 soi ovikello. Könysin tukka pörrössä ja suu täynnä ruisleipää avaamaan oven. Ovella oli US Postal Servicen nuori mies, joka toivotti hyvää huomenta, tyrkkäsi käteen paketin ja katosi sitten puolijuoksua ilmeisesti jatkamaan kierrostaan. Lähettäjän nimi oli minulle täysin tuntematon. Paketin tullaustarra ilmoitti sisällöksi "handknit socks".

Muovisesta pakettikirjekuoresta paljastui sievä pahvirasia. Rasian kannen alla oli kerros joulunpunaista silkkipaperia, ja silkkipaperin alta löytyi postikortti, suklaata ja sievät käsinvärjätystä sukkalangasta neulotut villasukat. Kortti paljasti lähettäjäksi Joanin, joka puolestaan oli saanut sukkatoimeksiannon Alisonilta.



Here's the promised short English text: The socks are lovely, and they fit like a glove (sorry for the bad pun). The knitter named the socks "Autumn in New England", and the red tones remind me very much of how maple leaves can look in fall. Thank you very much, Joan! By the way the white in the background isn't cotton wool scattered around as a prop, but real actual snow.

Sukkien tarina on siis se, että osallistuin taannoin kansainväliseen sukkavaihtoon, enkä koskaan saanut vaihtosukkiani. Tästä tuli puhetta vaihdon järjestäjän kanssa joskus toisen sukkavaihtokierroksen aikana, ja nyt minulle sitten yllättäen ilmestyikin paketti. Tuli erinomaisen hyvä mieli.

Hyvät neuleuutiset jatkuivat perjantain päiväpostin aikaan, kun Susannalta tuli kirjekuori, jossa oli pieni kerä vaaleanpunaraidallista 7 Veljestä. Kerä on jo muotoutunutkin mallitilkuksi, mutta tästä ei ole kuvaa. Näette sitten joskus, vaikka seuraavassa Ullassa.

Lauantaikin oli vielä reippaan neulesosiaalinen päivä, kun Ullan pikkujouluja vietettiin neulestudio Rosa Matildassa. Joulupukki ei ehtinyt itse paikalle, mutta Marjut toimi asiantuntevana apulaisena ja jakoi jokaiselle mieluisen pikkujoulupaketin.



Omasta paketistani paljastui kerä sievää kirjavaa Tessa-lankaa sekä ruusupuiset sukkapuikot. Olinkin jo pidempään vastustanut kiusausta hankkia itselleni tällaiset kokeiltaviksi! Selvästi Joulupukki lahjoja valitessaan tietää mitä tekee. Ehkäpä tontut ovat kurkkineet ikkunan takana, kun olen kaihoisasti katsellut muiden blogeja sekä Vihreän vyyhdin sivuja.

Näihin iloisiin tunnelmiin päätämme tämän kerran hyvän mielen neuleuutiset. Lisää hyviä uutisia luvassa Elämänlangalla taas ensi viikolla.

Noloja tunnustuksia,

eli mitä tapahtuikaan viimeistelyviikoilla. Etten joutuisi kierrättämään kuvia samoista keskeneräisistä töistä kuin aiemmassa merkinnässä, esittelen sen sijaan viime aikoina valmistuneita töitä.

Kuka vielä muistaa viimeistelyviikot? Taannoin uhosin, että viimeinkin otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain nurkissa ajelehtiville keskeneräisille neuleille. Kuinkas sitten kävikään? Elämänlangalla tunnustetaan nyt viime viikkojen synnit.

Aluksi pikainen katsaus siihen, mitä olikaan kesken:

Itselleni

- Eris
- Ruudullinen pusero
- Paita Cotton Viscosesta
- Pieni kietaisujakku Sivillasta

Pitsejä

- Peacock Feather Shawl
- Silkkilankaponcho
- Branching Out
- Huivivaihtokaulaliina

Lapsille

- Nean duffeli
- Nean pieni poncho
- Ronjan huppari
- Nean haalari

Muuta

- Kirjoneulesäärystimet kanssa-asujalle
- Wavy



Purkutuomioita viimeistelyviikoilla jaettiin reippaalla kädellä. Wavy sai kyytiä, samaten Sivilla-jakku ja Cotton viscose -tunika. (Jos muuten on pakko purkaa jotain neulomaansa, niin Cotton Viscose on aika hyvä vaihtoehto. Liukas lanka ei takkua vaan neulos purkautuu kuin ajatuksen voimasta.) Lisäksi olen tehnyt tuskallisen päätöksen purkaa ruudullinen Lopí-pusero ja aloittaa alusta pienentäen mallia. Sivilla-jakun langat saivat jo uuden olomuodon ylläolevana pikkuvauvan pitsipeittona. Peitto ehti jo muuttaakin uuteen kotiinsa. Purkamisesta inspiroituneena kierrätin myös yhden käyttämättömän Samos-puseron langat, ja viimeksi katselin sillä silmällä Smart Tweedistä neulottua hassun muotoista takkia sekä aivan liian suureksi jäänyttä puuvillatunikaa.

Töiden purkaminen siis sujui hyvin. Vanhojen töiden viimeistelyn ja uusien aloittamattomuuden suhteen en, kuten arvata saattaa, ollut laisinkaan niin kurinalainen kuin uhosin. Onko tilanne sitten parantunut? Tarkastellaanpa ylläolevaa listaa uudelleen.

Itselleni olin neulomassa neljää työtä. Niistä kesken on enää Eris. Olen päässyt jo helmaan asti, vain hihat puuttuvat. Hiljaa hyvä tulee. Tässä vaiheessa minua ei tarvitse muistuttaa siitä, että takkiversioon pitää vielä ommella vetoketjukin. Tässä osiossa on siis jäljellä enää yksi neljästä työstä.



Pitsejä -kohdassa listasin neljä työtä. Niistä huivivaihtokaulaliina poseeraa tuossa yllä ja Branching Out valmistui juuri ja on enää pingotusta vailla. Peacock Feather Shawl ja silkkiponcho ovat edelleen kesken. Kaksi neljästä siis.

Lastenneuletilanne on surkea. Yksikään yllä listaamistani töistä ei ole valmistunut! Puolustaudun kuitenkin sillä, että olen neulonut Harmonian tytöille viimeistelyviikkojen ohella melkoisen kasan pieniä vaatteita: kolmet lapaset, kahdet sukat ja kaksi kypärämyssyä. Myös huppari ehti käydä puikoilla takakappaleen ja toisen etukappaleen verran, mutta palasi pussiin mietiskelemään raglanhihan syvintä olemusta vielä jonkin aikaa. Lisäksi tein vielä pienenpienet lapaset samaiselle vauvalle, jolle Sivilla-pitsihuivikin matkusti. Kas tässä kahdet pienet lapaset poseeraavat taiteellisesti kallionkoloon jäätyneen pienen lätäkön päällä:



Ryhmästä "muut" on Wavy purettu, mutta kanssa-asujan kirjoneulesäärystimet eivät ole edistyneet pätkän vertaa. Sen sijaan olen neulonut esimerkiksi toisen Punahilkan tilaustyönä, ja aloittanut itselleni kaulahuivia talveksi Silk Gardenista. Kesken on tällä hetkellä uutena työnä myös polvisukka.

Viimeistelyviikkojen saldo näyttää siis tältä:

Alunperin oli kesken tai suunnitteilla 14 listattua työtä. Tällä hetkellä niistä on kesken edelleen kahdeksan. Uusia keskeneräisiä töitä tulee äkkiseltään mieleen kaksi. Viimeistelyviikkojen ulkopuolelta valmistui kokonainen pino uusia töitä, ja suunnitelmia on vaikka muille jakaa.

Mitä tästä opimme? Itsekuri edistäisi kenties valmiiden projektien määrää, mutta kurinalainen neulominen ei ole lainkaan niin hauskaa. Niinpä elämänlangalla jatketaan tästedes, tai ainakin seuraavaan keskeneräisyysmorkkikseen saakka tutuksi tullutta moniavioista suhdetta neuleisiin. Taidanpa mennä toteuttamaan itseäni saman tien tässä suhteessa, ja aloittaa uuden neulepuseron. Ensi viikkoon, siis!

Mieluinen meemi

En yleensä ole mitenkään hirveän ihastunut erilaisiin meemeihin, mutta viime päivinä blogeissa kiertäneen neulemeemin kysymyksiä olen katsellut sillä silmällä että tuohonhan voisi vaikka osallistuakin. Niinpä Jennyn heittämä meemihaaste olikin mieluinen. Tällä viikolla ei siis tarjoilla kovin originellia elämänlankaa, vaan seurataan sievästi muiden esimerkkiä. Kuvat eivät välttämättä ole ihan niihin liittyvien kysymysten kohdalla, mutta liittyvät kyllä asiaan.

Mieluisin lanka, jolla olet neulonut?

Minulla on erilaisia vaiheita, joissa ihastun milloin mihinkin kuituun. Yleisesti kuitenkin pehmeä (merino)villa on kaikkein mukavinta työstää. Pidän myös alpakasta nimenomaan sen pehmeyden vuoksi. Ihannelankani olisi sellaista jossa on laaja värikartta, ja joka on valmistettu laadukkaista luonnonmateriaaleista.

Suosikkipuikkosi?

Vannon nykyään Addin metallisten pyöröpuikkojen nimiin, niin kuin moni muukin tuntuu tekevän. Sukat taas syntyvät nykyisin lähes poikkeuksetta bambupuikoilla. Minun käteeni sopivin puikkokoko on suunnilleen 3-4 mm, vaikka neulon mielelläni satunnaisesti ohuemmillakin puikoilla. Paksummillakin puikoilla tulee toki neulottua, mutta ei kovin mieluusti.



Kamalinta, mitä olet neulonut?

Oi voi, pitiköhän tämän nyt olla lanka- vai mallikysymys? Kamalin lanka oli joku Linien tikapuulanka, olikohan se Cocoon, josta tein joku vuosi takaperin kämppikselle topin. Kamalin minun puikoiltani päässyt neulevaate on Novitan Teddystä neulottu valtaisa kirkkaanpunainen ponchomainen viitta, jonka helmassa on valkoisella pohjalla suuria mustia kiekuroita. Jos olen neulonut jotain vielä hirvittävämpää, olen onnellisesti torjunut muiston jonnekin mieleni pimeisiin syövereihin.

Paras ohje, jolla olet neulonut?

Vastausta tähän kysymykseen jouduin kypsyttelemään pitkään. Jotkut ohjeet ovat ihania ihan itsessään, joidenkin viehätys saattaa olla työn materiaalissa, ja joskus taas oppii jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Pidän sukkien neulomisesta. Tämän merkinnän ensimmäisessä kuvassa on vihreät Regia Silkistä neulotut sukat, joissa kaikki osui kohdalleen: viehättävä ohje, kaunis väri, ihana lanka... Malli on Nancy Bushin suunnittelema, ja löytyy kirjasta A Gathering of Lace.

Viime aikoina olen kokenut pitsiherätyksen. Flower Basket Shawl -kolmiohuivi oli nautinnollinen neulottava. Hyvin yksinkertaisella mallikuviolla syntyi kaunis ja keveä huivi. Myös Peacock Feather Shawlin neulomisesta olen pitänyt, mutta huivi on tällä hetkellä jäähyllä kun kaipaisi pidempiä keskittymishetkiä kuin mitä taapero nykyään sallii.



Ikiaikainen ihastukseni palmikkoneuleisiin näkyy sekin lempimalleissani. Pidin hirveästi Lavoldin Swedish Thoran neulomisesta, ja puikoilla oleva Eris on myös ollut hauska yhdistelmä helppoa ja haastavaa.

Tärkein neulontatekniikka?

Huolellinen valmistautuminen ja viimeistely. Olen viimeinkin saanut taottua paksuun kallooni, että neuleesta tulee usein paljon onnistuneempi jos tarkistaa neuletiheytensä ennakkoon kunnon mallitilkulla, ja jos valmiit kappaleet pingottaa ja/tai höyryttää ennen huolellista viimeistelyompelua.

Paras neulekirja tai -lehti?

Neulekirjoja esittelin hyllystäni enemmänkin pari kuukautta sitten. Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet on ykkösvalintani neulekirjoista. Neulelehdistä paras inspiraation lähde taitaa nykyään olla Interweave Knits. Pidin kovasti vanhasta Novitasta, mutta muutos Modaksi heikensi lehteä.

Mieluisin knit-a-long?

En ole juurikaan osallistunut varsinaisiin knit-a-longeihin, vaan enemmänkin erilaisiin vaihtoihin. Hauskoja ovat yleensä olleet. Erityisen mukava oli Stitch ya neck out -huivivaihto. Olen osallistunut ilolla myös The Blue Blogin Alisonin järjestämiin sukkavaihtoihin.

Mieluisimmat neuleblogit?

Seuraan lähes kaikkia suomalaisia neuleblogeja. Mieluiten luen sellaisia blogeja, joissa käsitellään neulonta-aihetta jotenkin hauskasti ja joiden kieli on sujuvaa. Ei tietysti ole kohteliasta osoitella sormella, mutta osoitanpa silti (kun olen aiemminkin tainnut osoitella samaan suuntaan): KirsiÄr on usein aivan ratkiriemukas. Myös Marjutia luen mielelläni. Toistan itseäni edelleen törkeästi, ja nimeän ulkolaisista neuleblogeista suosikikseni Yarn Harlotin.

Mielisuunnittelija?

Lavold! Mutta etten muuttuisi ihan papukaijaksi, mainitsen tässä pitsineuleiden osalta Sharon Millerin.

Sitten kun kasvan isoksi ja tulen taitavaksi, niin opin suunnittelemaan juuri sellaisia neuleita jotka ovat minusta kauniita ja kivoja. Siihen on valitettavasti vielä aika paljon matkaa, vaikka joitakin onnenkantamoisia on jo syntynyt.

Mieluisin neule, jota käytät?

Alkukeväästä neulomani muinainen Lavold -design Swedish Thora (malli löytyi The Best of Knitter's -sarjan kirjasta Arans and Celtics) on nyt syksyn tullen ollut lähes päivittäisessä käytössä. Laihiksen tuloksena takki ei enää istu niin hyvin kuin valmistuessaan, mutta on niin kertakaikkisen ihana, että saa jäädä käyttöön vaikka kutistuisin vielä enemmänkin.



Kuvassa takin kaula-aukosta pilkistää Birch, joka on myös ollut kovassa käytössä.

Käytän myös paljon villasukkia. Pidän tätä nykyä kovasti kaikenlaisista ohuista sukkalangoista, enkä kovin usein enää neulo sukkia 7-veljeksestä.

Eiköhän tässä ollut meemiä kerrakseen. Vaikeita kysymyksiä, mutta omia neulomismieltymyksiään oli hauska miettiä. En aio kierrättää meemiä nimeltä mainiten kenellekään, varsinkin kun se on ehtinyt jo vaikka mihin. Vastatkaa kaikin mokomin, mikäli tämä kuulostaa teistä hauskalta.

Ensi viikolla Elämänlangalla saattaa olla luvassa opettavainen tarina, kuinka ylpeys käy lankeemuksen tiellä, eli raportti viimeistelyviikkojen tapahtumista. Ensi viikkoon siis.

Taidepaussi

Taannoin neulontalistalla oli keskustelua ihmisten kokemuksista siitä, kuinka neulominen joskus otetaan kovin vakavasti. Moni harmitteli, että jos uskalsi luoda silmukat uudella tavalla tai kokeilla sukkaan vaikkapa tiimalasikantapäätä, sai äkkiä joltakin sukulaiselta kommenttia "väärästä" tavasta tehdä kyseinen asia. Jotkut asiat kuulemma pitäisi tehdä niin kuin On Aina Ollut Tapana. Leikkiäkään ei sovi liikaa laskea vakavilla asioilla, eikä tuhlata materiaaleja kokeiluihin jotka kuitenkin epäonnistuvat.

Itsekin huomaan välillä itsessäni muutosvastarintaa, mutta yritän parhaani mukaan torjua sitä kokeilemalla uusia neulemateriaaleja ja -tekniikoita. Sukan neulominen vaihteeksi kärjestä ylös tai luonnokseni diagonaalipuserosta eivät kuitenkaan vedä vertoja niille luovan hulluille yksilöille, jotka tekevät neulomisesta taidetta. Tänään Elämänlanka tarjoaa huvitusta linkkivinkkien muodossa. Koska toisten taidekuvia ei saa varastaa, visuaaliset virikkeet tulevat tällä kertaa Harmonian omista neuleaiheisista installaatioista. Taiteellisen tulkinnan kera, luonnollisesti.



Lankakori. Asetelma. Pehmeät materiaalit, punottu kori ja villasekoitelangat, tuovat sisustukseen lämpöä. Ateljé Nyberg, 2005.

Neulottua taidetta tehdään näemmä maailmalla sekä enemmän että vähemmän vakavista syistä. Poliittinen neuletaide mainitaan esimerkiksi vajaan vuoden takaisessa Guardianin artikkelissa. Kiinnittäkää huomiota tekstin lopussa olevaan neulotun käsikranaatin (tai käsilaukun) ohjeeseen!

Lindsay Obermeyer neuloo Woman's Work -sarjassaan (kai yhdistelmää taideteoksista voi kutsua sarjaksi?) hauskoja jättimäisiä neulevaatteita, jotka yhdistävät ihmisiä.

Luonnonsuojeluteemaakaan ei ole unohdettu: The Stump Cozy -projektissa taiteilijat ovat luoneet avohakkuualueelle jääneille kannoille lämmittäviä asusteita paitsi neulomalla myös monilla muilla tekniikoilla.



Perhe. Villi villasukkalauma suojaa poikasiaan huivikäärmeen hyökkäyksiltä. Katsoja näkee kuitenkin tilanteen ulkopuolelle suljetun käärmeen näkökulmasta. Villa, polyamidi ja silkki. Taiteilijaryhmä Harmonian naiset, 2005.

Taidetta tehdään myös myyntiin. Osta omaksi vaikkapa Donna Wilsonin hellyyttävä neulottu otus! Oma suosikkini oli muita neulottuja nukkeja syödä Cannibdoll.

Erilaisissa neuleperformansseissa on mahdollista päästä osaksi taideteosta. Paikallisia neuletapaamisia kun ei välttämättä voi performanssitaiteeksi kutsua, vaikka ohikulkijat välillä vinosti vilkuilevatkin kahvilan pöydälle kertynyttä neuleaiheista tavarapinoa.

Parhaimmillaan taide on minusta usein silloin, kun se paitsi herättää ajatuksia myös hymyilyttää. Esimerkiksi Mark Newportin neulotut supersankariasut kuuluvat tähän kategoriaan. Entä oletteko jo tutustuneet itävaltalaisen taiteilijaryhmä Gelatinin vaaleanpunaiseen pupuun?

Mikä sitten on oma suosikkini? Tällä neuletaidekierroksella minua henkilökohtaisesti sykähdyttivät eniten Freddie Robinsin teokset. En ole taidekriitikko enkä osaa analysoida töitä syvällisesti, mutta jokainen hassun muotoinen villapaita ja sormikas kutkuttaa mielikuvitustani ja houkuttelee kirjoittamaan tarinansa. Se riittää minulle.



Syksy. Yksinäinen ja tyhjä hahmo istuu kylmällä patiolla. Pensaiden lehdet ovat keltaiset ja kuolleet. Kynttilän liekki lepattaa tuulessa, mutta ei kuitenkaan sammu. Käsissä olevassa mukissa höyryää lämmittävä juoma. Elämänlankaa, 2005.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Elämänlankaa keritään taas ensi viikolla.

Viikko Elämänlankaa...

...eli mitä tein viime viikolla. Kirjoittanut Kristel, 29 v. Opettavainen tutkielma elämästä Elämänlangalla.

Maanantaina keskustelin taas ompelukoneen kanssa. Ystävä odottaa esikoistaan syntyväksi lähiviikkoina ja halusi itselleen ja kantoliinavauvalle lämmikkeeksi Punahilkan. Koska ystävä on villa-allergikko, valitsimme langaksi sekoitelangan jossa on vain puolet villaa, ja lisäksi lupauduin hellämielisyyksissäni vielä vuorittamaankin ponchon. Illalla sentään pelattiin roolipeliä, ja sain edistettyä raidallista polvisukkaani monta senttiä.



Viikon opetus numero 1: Jos mielenhäiriö iskee ja haluat vuorittaa neuleen, vuorita sellainen neule jossa a) on pelkkiä suoria kappaleita ja b) jota ei neulota yhtenä kappaleena, vaan sellaisina paloina jotka on helppo laittaa kankaalle malliksi.

Tiistaina teimme kanssa-asujan ja vauvojen kanssa shoppailu- ja hermoleporeissun Selloon. Ekskursion aikana ostettiin Nealle takki, Ronjalle myssy ja hipelöitiin lankoja Anttilan lankaosastolla. Päätettiin urheasti, että viimeisiä sinisiä Loopy-keriä ei ole pakko ostaa, vaikka ne ovatkin yksinäiltä korissaan. Ostettiin kuitenkin 3- ja 3,5-milliset pyöröpuikot, koska kaikki olemassaolevat kappaleet molempia jostain kumman syystä ovat kiinni jossain keskeneräisessä neuleessa. Syötiin lounasta ja molempien lasten nukahdettua rattaisiinsa mentiin vielä kahvillekin. Rahaa kului vähän enemmän kuin oli tarkoitus, mutta kuluipa päiväkin mukavasti.

Viikon opetus numero 2: Liikkeellelähtö edistää mielenterveyttä. Jos aiot suorittaa päivän ulkoilun kauppakeskuksessa, kannattaa kuitenkin tehdä ostoslista.

Keskiviikkona Elämänlangalla neulottiin kuumeisesti, sillä maanantain kohdalla mainitun hellämielisyyden jatkeena lupauduin neulomaan pikaisena työnä pienenpienen pitsisen vauvanpeiton. Sellaisen, johon voi kietoa vastasyntyneen laitokselta tuotaessa ja ottaa ällösieviä valokuvia. Omasta hyllystä sentään löytyi sopivaa vaaleanvihreää Sivillaa, joka niiden surullisenkuuluisten viimeistelyviikkojen jäljiltä oli kierrätetty kylvyn kautta uusille vyyhdille. Ystävä lupasi, että pitää jalkoja ristissä laskettuun aikaan asti, niin että peitto ehtii valmistua.



Viikon opetus numero 3: Älä koskaan lupaa neuloa mitään sukkia ja myssyä suurempaa tulevalle vauvalle alle kuukautta ennen laskettua aikaa.

Torstaina pakkasin taaperon rattaisiin ja lähdin käymään tullipostissa, sillä Kanadasta tullut lahjapaketti oli jäänyt tullin haaviin. (Syyksi Tullin haaviin jämähtämiseen paljastui rasia vihreitä fusilleja: lahjan lähettäjä oli sitä mieltä, että paketissa ollut Ruffles -huivi näytti tekovaiheessa aivan kierremakaronilta.)



Matkalla Helsinki 10:n tullipostiin tapahtui pieni reittihairahdus, ja luottokortti vaikersi lankakaupan asemesta vaihteeksi Viipurin erikoiskorsettiliikkeessä. Nyt ei tarvitse ostaa rintaliivejä varmasti vuoteen. Jos muuten lankojen hinnat kauhistuttavat, niin miettikää huviksenne kuinka paljon kankaan metrihinnaksi tulee naisten alusvaatteissa jos on sen kokoinen, ettei sopivia liivejä löydy Lindexiltä. Illan roolipelisessio (Ihan tosi, teen joskus iltaisin muutakin. Esimerkiksi nörttään tietokoneella.) keskeytyikin sitten pitkäksi toviksi, kun juttelimme porukan toisen naispelaajan kanssa tisseistä ja liiveistä.

Viikon opetus numero 4: Oikean kokoiset rintaliivit ovat paljon mukavammat kuin sellaiset, joissa on liian pieni kuppi ja 10 senttiä liikaa ympärysmittaa.

Perjantaina toteutettiin kanssa-asujan kanssa juoni töissä raatavien miesten pään menoksi ja siivottiin. Kirjahyllyistä katosi jätesäkillinen vanhoja videokasetteja, vessan kaapista löytyi suuri muovipussillinen roskaa ja keittiön kuivatavarakaapeista sai raahata toista säkillistä pois heitettävää tavaraa. Liinavaatekaapit siistittiin ja kylppärin lattia kuurattiin ensin juuriharjalla ja sitten vielä luutulla. Maisteri Elämänlanka kaivoi omin akateemisesti koulutetuin pikku kätösin auki tukoksen vessan lavuaarin putkesta ja puhdisti kylppärin lattiakaivon. Lopuksi päätettiin vielä valmistaa päivälliseksi sushia, ja komennettiin toinen miehistä palaamaan kotiin Stockan Herkun kautta. Kaiken siivousriehumisen ja riisipallonvääntämisen jälkeen neuloa ei sitten kertakaikkiaan enää jaksanut.



Viikon opetus numero 5: Jos haluat ehtiä sekä siivota että neuloa, palkkaa siivooja.

Lauantaina nautin heti aamusta siivouksen hedelmistä: mies nousi aamuvirkun taaperon kanssa kukonlaulun aikaan, ja äiti sai nauttia lämpimästä pedistä ja peitosta yli kahdeksaan. Aamukahvinkin sain juoda rauhassa, sillä mies ja lapsi lähtivät yhdessä kauppaan ostamaan minulle karkkipäiväsuklaata ja koko Harmonialle englanninlakritsia. Syötiin suklaata ja keksejä ja lakritsia ja mokkapaloja, koska lauantaina ei tarvitse laihduttaa.

Havaittiin lehtiä lukiessa, että Elämänlankaa paistatteli julkisuuden valokeilassa kun Hesarin Anssin blogijuttu ilmestyi Kuukausiliittessä. Harrastettiin hyvän ja tunnollisen neulebloggaajan tavoin naapureiden huvittamista ja käytiin pihalla kuvaamassa lankakeriä ja keskeneräisiä töitä.

Viikon opetus numero 6: Jos syöt makeaa harvoin, yllättävän pienestä määrästä tulee huono olo. Sanonnassa "kohtuus kaikessa" on vinha perä, puhumattakaan siitä, millainen on ahneen loppu.

Sunnuntaina aamu valkeni hieman disorientoituneissa merkeissä, kun talouden eri kellot näyttivät eri aikoja. Yleensä olen kyllä tietoinen talvi- tai kesäaikaan siirtymisestä, mutta nyt kukaan ei ollut muistanut mainita minulle kellojen kääntämisestä. Toisaalta opin tänä vuonna viimeinkin, mihin suuntaan viisareita pitää siirtää. Illalla tulee taas aikaisemmin pimeä, alkaa siis olla aika kaivaa kirkasvalolamput esiin.

Viikon opetus numero 7: Talvi- tai kesäaikaan siirryttäessä kelloja siirretään kohti kuluvan vuoden juhannusta. Talviaikaan siirtyminen antaa siis päivään kokonaisen tunnin lisää neuleaikaa!

Yhteenveto

Viikon hyvä teko: Kaappien suursiivous.

Viikon synti: Ahneus.

Viikon sosiaalisuus: Kaksi roolipelisessiota, joista toinen pelinjohtajana.

Viikon epäsosiaalisuus: Yhdet missatut synttärioluet ja kotona kykkiminen noin viiden kaverin synttäribileiden aikaan.

Viikon neulesaldo: Puolikas vauvanpeitto. Osa lapsen raglantakkia. Monta senttiä polvisukan vartta. Vuori valmiiseen ponchoon. Ei mitään valmista. Ei yhtään lisää lankaa!

Viikon loppusaldo: Jokseenkin positiivinen.

Lisää Elämänlankaa taas ensi viikolla.

Lankojen lumo

Hei kaikki. Minun nimeni on Kristel (Tässä vaiheessa vertaistukiterapiaryhmän kuuluu sitten vastata kiltisti kuorossa "Hei Kristel!"), ja minä olen lanka-addikti.

Lankahan on vähän niin kuin raha: sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Lankaa voi aina ostaa lisää riippumatta siitä, kuinka paljon sitä on ennestään varastossa. Langassa on kuitenkin paljon hyviä puolia rahaan verrattuna. Raha ei ole pehmeää ja lämmintä, eikä siitä voi tehdä kauniita ja persoonallisia vaatteita. Nipussa vaikka 20 euron seteleitä on tietysti oma viehätyksensä, mutta luulenpa, että minulle tulee parempi mieli mukavan lankakerän silittelystä. Varmaksi en voi sanoa, koska 20 euron seteleillä on taipumus kadota lompakosta ja muuttua pieniksi valkoisiksi paperilappusiksi joiden yläreunassa lukee "Menita" tai "Neuletikki" ja joissa on pitkiä numerosarjoja.



Lanka-addiktioni on vanhaa perua: jo lapsena, ennen kuin osasin neuloa, oli minulla kaapissani pieni kori, johon varastoin äidiltä saamiani lankakeriä. Isän kaapista kävin ryöstelemässä pätkiä kauniin värisiä ohuita koneneulelankoja. Neulontakärpäsen puraistua minua pahemman kerran kymmenkunta vuotta sitten opiskelija-asunnon nurkat alkoivat vähitellen kerätä pieniä lankanyssäköitä, ja siinä vaiheessa kun graduvaiheessa asustelin isovanhemmilleni kuuluneessa mökissä oli vanhan vuodesohvan aluslaatikko jo tupaten täynnä lankaa. Puhumattakaan sitten niistä sekalaisista pusseista sen samaisen sohvan ympärillä.

Mihin sitten langoissa ihastun? Yleensä kiinnitän ensin huomiota langan väriin, mutta varsinaisesti ihastun siihen, miltä lanka tuntuu. Tästä on viime vuosina ollut se valitettava seuraamus, että ne langat joita himoitsen eivät yleensä ole sitä perusnovitaa, joita marketit myyvät. Iloisena poikkeuksena tähän voisin mainita Novitan uuden Ainon, joka on pehmeää villaa ja jonka värikartassa on ihan useita kauniita värejä. Samaten nyt syksyllä yllättäen valikoimaan tupsahtanut 7 veljeksen Neliraita on niin minun väriseni, että olen jo harkinnut raitalankamielipiteeni tarkistamista. Muutoin täytyy todeta, että enemmän tulee ostettua niin sanottuja luksuslankoja. Rakastan alpakan pehmeyttä ja esimerkiksi Rowanin värimaailmaa. Viime kuukausien silkinhimo on talven tultua tasoittunut, ja nyt sydämeni sykkii kashmirille ja merinovillalle.



Monet syyttävät luksuslankalankeemuksistaan neulontalistaa tai blogeja, mutta minulla tämä himo ja riippuvuus taitaa olla synnynnäistä. Myönnettäköön, että verkkokauppaostoksiin olen langennut vasta netin neuleyhteisön avauduttua minulle, mutta kaikenlaisia hienouksia olen ostellut jo aikaisemminkin. Markettilankoja ei juuri ole tainnut tulla ostettua sen jälkeen, kun muutama vuosi takaperin taapersin Menitaan ja löysin sieltä neulojan pienen taivaan. Värejä! Täyttä villaa! Puhdasta puuvillaa! Vauvalankaa muissakin kuin pastellisävyissä! Siltä seisomalta olin mennyttä naista, ja olisin mainiosti voinut ohjata vähäiset opintotukipennoseni suoraan lankakaupan tilille.

Nykyään olen lankojen suhteen tuurijuoppo. Voi mennä viikkoja niin etten osta yhtään lankaa, tai ehkä korkeintaan jonkun sukkalankakerän. Sitten kun romahdus tulee, pudotaankin korkealta ja tuhlataan omat ja naapurin rahat. Silloin nettilankakaupat kutsuvat ja luottokortti vinkuu niin että korvissa soi. Lankaostoksen voi perustella itselleen vaikka itsensä palkitsemisella, tai sillä että masentaa, tai vaikka sillä, ettei ole ostanut lankaa kolmeen viikkoon. Viime kuukausina olen sentään ollut kohtalaisen pidättyväinen lankaostoksissa, kun neulojien laihdutusprojekti on hieman hillinnyt pahimpia mielitekoja.

Seuraava romahdus taisi kuitenkin tulla jo: viikonloppuna tuli vierailtuaJannette's Rare Yarnsin sivuilla. Tällä kertaa saapumassa on merinovillaa. Josko vaikka neuloisi itselleen puseron! (Ai viimeistelyviikot? Mitkä viimeistelyviikot?) Sitten pitäisikin laihtua vielä muutama kilo, että lankaostokset pysyisivät laihdutusprojektin puitteissa.

Eiköhän tämä riitä tältä viikolta. Lisää noloja tunnustuksia luvassa ensi maanantaina.

Neulomisen hullu maailma

Viime vuosina, tutustuttuani enemmän myös netin neuleihmeisiin sekä kaikenlaisiin ulkomaankielisiin kirjoihin ja lehtiin, olen havainnut että maailmassa todellakin on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät kummastuttavat pientä (um... no, rehevää?) perusneulojaa. Elämänlanka esittää tänään neulemaailman seitsemän ihmetyksen aihetta, ei missään erityisessä järjestyksessä:

• Keinokuidut. Toden totta, on olemassa neulojia, jotka ihan tyytyväisinä tekevät työnsä natisevasta ja nyppyyntyvästä akryylilangasta. Pitäisiköhän näiden sieluparkojen evankelioimiseksi perustaa lähetyspiiri? Myönnettäköön, että materiaaliteknologia on kehittynyt huimasti, mutta yleensä muovi kyllä jää muovin tuntuiseksi. (Villa-allergia on tietysti asia erikseen, ja harmilliset taloudelliset realiteetit saattavat estää pelkästä alpakasta ja silkistä neulomisen.)
  



• Vähän tähän liittyen, kaikenlaiset "uutuuslangat", ne pörröiset, venyvät, metallinkiiltävät tai tikapuumalliset langat joissa killuu pieniä kulkusia ja neonvaloja. Kuvittelin, että lankatehtaat ehkä valmistavat näitä jonkinlaisina keskinäisinä vitseinä tai ihan vaan lämpimikseen, mutta ilmeisesti näille on muutakin käyttöä kuin joulukuusen koristaminen.


• Efektilangoista päästäänkin kätevästi seuraavaa aasinsiltaa pitkin kyseisille langoille tarkoitettuihin neuleohjeisiin. Olen nähnyt lukemattomia muunnelmia huiviohjeesta, jossa kehotetaan ottamaan sopivan pörröinen tai möykkyinen lanka, luomaan x silmukkaa ja neulomaan ainaoikeaa niin kauan kuin kerää riittää. Osa näistä ohjeista on ollut kirjoissa tai lehdissä, joista olen maksanut ihan rahaa. (Vaikka eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.) Kannatan lämpimästi aloittelijoille tarkoitettuja ohjeita, mutta voisi kai niissä joku juju olla?


• Jatkaen aasinsiltoja, yllämainittuja uutuuslankahuiveja neulotaan usein aivan käsittämättömillä haloilla. Olenko vanhanaikainen, kun minusta 6 mm on jo paljon neulepuikon paksuudeksi? Ranteet huutavat tuskasta kun yritän ajatellakaan 12- tai 25-millisillä puikoilla neulomista.


• Seuraavakin ihmetyksen aihe pysyy lankojen maailmassa: kaikenlaiset itseraidoittuvat ja -kuvioituvat sukkalangat. Onhan se kivaa, että raitaa tai sievää kirjoneulekuviota syntyy ilman harmillisia pääteltäviä langanpäitä, mutta kuten KirsiÄr jo aikaa sitten ihmetteli, kuka niitä väriyhdistelmiä oikein suunnittelee? Pätkävärjättyjä lankoja käytän kyllä paljon ihan vapaaehtoisesti, mutta niistäkin herää välillä kysymys onko värisuunnittelijalla lainkaan värisilmää. (Lisäksi voisi tietysti kyseenalaistaa myös minun arvostelukykyni lankavalintojen suhteen.)



• Lifestyle-neulekirjat. Huumorikirjat hyväksyn ihan mieluusti. Naureskelen vähän säälivästi kirjoille, joissa julistetaan että neulominen on trendikästä eikä enää tarvitse hävetä vaikka olisikin kudin mukana bussissa tai baarissa. Siinä vaiheessa niskakarvani kuitenkin nousevat pystyyn, kun kirja ihan vakavissaan selittää, että juuri tämän ainaoikeinhuivin voit neuloa ihan mistä langasta tahansa, kunhan lanka on punaista, sillä se on Jumalattarelle mieleen. Myönnetään: neulominen on rentouttavaa, rauhoittavaa ja jopa meditatiivista puuhaa, mutta ihan noin valaistunut en vielä ole.


• Neuleohjeet tekstinä. Tämä, kuten nuo Lifestyle-neulekirjatkin, ovat enemmänkin suuren maailman ilmiö. Suomessa onneksi julkaistaan neuleohjat yleensä ruutupiirrosten kera, mutta maailmalla on ihan tavallista, että esimerkiksi mutkikas punoskuvio kirjoitetaan rivi riviltä ja silmukka silmukalta tekstiksi. Tätä ei voi ihminen ymmärtää.
  

Mikähän sitten olisi neulemaailman kahdeksas ihme, tai ihmetyksen aihe? Luulen, että jokainen neuloja on joskus pienessä mielessään hämmästellyt jotain omituista ilmiötä. Kertokaa toki!

Uusia kummastuksen aiheita pohtiessanne voitte vaikka huvittautua You Knit What? -blogilla. Itse nauroin itseni ihan tärviölle nähdessäni tämän kuvan.

Eiköhän tämä riitä tältä kertaa. Lisää Elämänlankaa taas ensi viikolla.

Neulesuunnittelua

Neulojia on monenlaisia. Jotkut seuraavat ohjetta pilkuntarkasti, kerros kerrokselta ja silmukka silmukalta. Toiset ottavat lähtökohdaksi valmiin ohjeen ja soveltavat. Tähän kastiin kuuluvat myös ne neulojat, joiden on mahdotonta noudattaa kirjoitettua ohjetta yrittämättä parantaa sitä jotenkin. Sitten on niitä lahjakkaita yksilöitä, jotka suunnittelevat kaikki työnsä alusta loppuun itse ja saavat aikaan toinen toistaan upeampia luomuksia.

Minä en koskaan ole ollut täydellisen tarkka ohjeen seuraaja. Alusta alkaen olen surutta esimerkiksi vaihtanut suositellun langan paksumpaan ja tehnyt sitten töitä yhden koon silmukkamäärillä ja toisen senttimäärillä, muuttanut kaula-aukon muotoa, hihan levennyksiä ja niin edelleen. Silti olin vuosikausia sitä mieltä, että enhän minä osaa mitään suunnitella. Viimeisen parin vuoden aikana olen todennut, että eihän se sittenkään ole niin vaikeaa, ja nykyään yhä useampi neuleistani on itse suunniteltu.

Kun uusi Ulla nyt ilmestyi ja siellä oli minultakin ohjeita (Joista muuten on tullut hyvää palautetta, kiitos kaikille!), olen tässä viikon mittaan tullut pohdiskelleeksi omaa neulesuunnitteluprosessiani ja tätä aikaisempaa en-mä-osaa -asennettani. Oma luovuuteni on aina ollut enemmänkin kirjallista laatua ja esimerkiksi piirtäminen tai säveltäminen ovat olleet ulottumattomissani. Vaikka innostuinkin neulomisesta, ei kukaan minut lapsuudesta asti tuntenut olisi vielä muutama vuosi takaperin luonnehtinut minua missään määrin käsillätekijäksi. Ehkä melko vastikään löytämäni neuleluovuus sitten vaati kypsyäkseen sen kymmenkunta vuotta toisten ohjeiden opiskelua? Aikaisemmat omat suunnittelukokeiluni, joista kaikille neulomisen jumalille kiitos ei ole säilynyt kuvia, olivat joko kamalia tai ihan hirveitä. Nykyään sen sijaan voisin jopa jo harkita niiden Ateljé Nyberg -kangasmerkkien teettämistä, joista olemme äidin kanssa laskeneet leikkiä vuosikaudet.



Ettei menisi vain kuivaksi itseanalyysiksi tämäkin kirjoitus, niin viestin kuvat esittävät minun neulesuunnitteluprosessiani. Tuossaa ylläolevassa kuvassa on suunnittelussa käytettyjä tarvikkeita. Tarvitaan siis lyijykynä, mittanauha ja ruutupaperia. Kuvassa oli tarkoitus olla myös pyyhekumi, mutta en löytänyt sitä ylenmääräisen siistiltä ja hyvin järjestetyltä työpöydältäni. Kovakantinen ruusuvihko löytyi aikoinaan ihan Postin paperitarvikkeista. Vihkossa on viiden millin ruudutus, joka on vähän turhan suuri mutta selkeästi parempi kuin normaalipaperin 7*7 -millinen ruutu. Jos haluaisi ryhtyä oikein ammattimaiseksi suunnittelijaksi, niin voisi käyttää knitter's graph paper -nimellä löytyvää tavaraa, eli ruutupaperia jossa ruudut ovat vähän leveämpiä kuin korkeita.

Oleellinen osa suunnittelutyötä on tietysti inspiraatio. Eihän sinne ruutuvihkoon mitään ilmesty, jos ei ole minkäänlaista ideaa mitä haluaisi tehdä. Inspiraationsiemeniä ei osteta kukkakaupasta, vaan niitä löytyy esimerkiksi neulekirjoista ja -lehdistä. Langatkin voivat olla hyvin päättäväisiä sen suhteen, millaisiksi neuleiksi haluavat muotoutua. Siispä voisikin päätellä, että neulesuunnittelun kannalta on oleellisen tärkeää pitää käsillä jatkuvasti paljon lankaa ja erilaisia lehtiä ja kirjoja. Ajatelkaa lankavaraston kasvattamista investointina loistavaan tulevaisuuteenne kuuluisina neulesuunnittelijoina!



Koska epämääräinen lanka- ja neulekirjahyllyni on esiintynyt blogin kuvissa jo aiemmin, on kuvassa numero 2 niiden asemesta näyte siitä, millaisia inspiraatiopiirrustukseni ovat. Malliesimerkkinä on tekeillä olevan pienen asusteponchon ensimmäiset raapustukset. Valitsin kuvattavaksi tämän sivun ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ponchoa luonnostellessa ei löytynyt lyijykynää, joten piirrustus erottuu valokuvassa marginaalisesti selvemmin kuin lyijykynäluonnokset. Tästä muuten myös näkee, että neuleita suunnitellakseen ei tarvitse osata piirtää. Hyötyä siitä olisi kyllä kovasti.

Kuvien vieressä vihkon päällä on näytillä mallitilkku, koska en keksinyt parempaakaan tapaa esittää kuvallisesti erästä oleellista suunnittelutarviketta: kärsivällisyyttä. Luulen, että neuleluovuuteni uinui niinkin monta vuotta nimenomaan kärsivällisyyden puutteen takia. Ikävä kyllä parasta jälkeä syntyy kun on valmis neulomaan mallitilkun, kokeilemaan, purkamaan, kokeilemaan, korjaamaan yksityiskohtia ja niin edelleen ad infinitum. Joskus visio ja toteutus osuvat kerralla nappiin, mutta toisinaan on pakko tehdä ainakin osa työstä monta kertaa uudestaan ennen kuin lopputulos on oikeasti hyvä.



Kaiken kokeilemisen, testaamisen ja purkamisen vastapainoksi onnistumisen elämykset ovat kyllä mahtavia. Viimeisenä kuvana Elämänlangan neulesuunnittelufilosofoinnissa on Punahilkka, eli omaa neuledesigniä parhaimillaan. Tästä olen oikeasti ylpeä. Jos minusta ei isona kenties tulekaan häikäisevän kaunista valokuvamallia, niin neulesuunnittelua voin ehkä kuitenkin jatkaa ja pyrkiä aina vain parempaan.

Elämänlanka toivottaa lukijoille hyvää alkanutta viikkoa. Ensi viikolla taas uutta neuleasiaa.

Sukkasillaan

Olipa kerran monen monta vuotta sitten neuloja, joka ei ollut koskaan kutonut sukkaa. Hänen käsissään syntyi monenlaisia palmikkopuseroita, pitsineuletakkeja ja jopa kirjoneuleita, mutta sukkia hän ei uskaltautunut yrittämään. Neuloja oli kuitenkin köyhä opiskelija ja neuloi kavereilleen henkensä pitimiksi, ja kun eräs nuori nainen halusi polvisukat norjalaistähtikuvioilla, ei neulojan auttanut kuin yrittää. Urheasti hän kokosi puikkonsa ja selätti sekä varren että kantapään apunaan vain äiti, kolme erilaista sukkakirjaa, lankavyötteen ohje sekä teologisen tiedekunnan ystävällinen vahtimestaritäti. Sukat valmistuivat, ja olivat kuulemma sopivat ja käytössä mukavat. Valitettavasti tästä varhaisesta tuotoksesta ei ole olemassa valokuvaa.

Niin se alkoi, minun urani sukkaa kutovana mummona (emmekös me neulebloggaajat juuri sellaisia ole?). Sittemmin valmistuivat vielä muutamat satunnaiset tilaussukat, mutta en laisinkaan ymmärtänyt mitä hauskaa sukkien neulomisessa on. Sukkapuikot tuntuivat vaivalloisilta ja putoilivat keskeneräisistä töistä, ja neuleen kuljettaminen mukana oli aivan mahdotonta. Tartunta oli kuitenkin saatu ja sukkavirus iti.



Taudin lopullisen puhkeamisen laukaisi joku vauvalehti sinä keväänä kun odotin Neaa. Lehdessä oli neuleohjeita! Pieniä lapasia! Aivan ihqut pienet sukat joissa oli ihan oikeat pienenpienet vahvistetut kantapäät! Menoahan se sitten oli. Ensimmäisten pikkuisten sukkien jälkeen on ehtinyt syntyä jo niin monta sukkaparia, että aina välillä olen heittänyt puikot nurkkaan ja vannonut että sukkia en ainakaan enää kudo. (Kumma juttu muuten, että vaikka normaalisti neulon, niin sukkia tulee välillä kudottuakin.)



Sortuminen tapahtuu kuitenkin väistämättä yhä uudelleen. Viimeisen kahden vuoden aikana on syntynyt sileää sukkaa ja palmikkosukkaa, kirjoneulesukkaa ja pitsisukkaa. On pientä sukkaa ja isoa sukkaa, yksiväristä sukkaa ja pätkävärjättyä sukkaa. On neulottu sukkia suusta alas ja kärjestä ylös. Poikittain ei sentään vielä ole tullut kokeiltua. Olisin koonnut kaikki parin viime vuoden sukat pinoon ja kuvannut ne, mutta valitettavasti ne ovat kummasti hajaantuneet eri tahoille, enimmäkseen lahjoiksi. Viimeisimmät kaksi paria muuttivat Haukilahden avoimeen päiväkotiin, koska kaikki äidit eivät kuulemma kuljeta aina mukanaan villasukkia selkärepussa. Eikö olekin kumma juttu?

Ilmeisesti sukkavirus myös tarttuu, sillä moni neulebloggaaja on ehtinyt julistaa vuoden 2005 Sukkavuodeksi. Itse olen ehtinyt osallistua viime kuukausina peräti kolmeen sukkavaihtoon. Elämänlangalla odotellaan tällä hetkellä kieli pitkällä postiluukun alla, sillä Ninni uhkaili, etten ole koskaan nähnyt samanmoisia sukkia kuin ne jotka hän on neulonut minulle ihan supisuomalaisessa sukkavaihtoprojektissa. Koska Kusti ei kuitenkaan vielä ole polkenut sukkia tänne asti, on kuvassa esitteillä minulle Floridasta saakka saapunut pari. Nämä allaolevan kuvan mustanvihreät sukat neuloi Luanne, jonka mielestä oli kovin hupaisaa, että hänen sukkansa matkustaisivat Suomeen saakka.



Lopulta esittelen myös kandidaattini Kirsin taannoin julistamaan Miss Ruma Villasukka -kilpailuun. Nämä sukat ovat vielä lankakerinä, ja voin vakuuttaa ettei tähän värivalintaan ole vaikuttanut yksikään saksalainen pätkävärjäysinsinööri. Ehei, tämän aidon 70-lukulaisen väriyhdistelmän valitsin ihan itse.



Ettäs tiedätte. Maijat ilmaisivat tuossa päivänä muutamana Neuletikissä vahvan tahtonsa ryhtyä minulle tasaraitaisiksi polvisukiksi. (Lankalaihis? Ai mikä lankalaihis? Sukkalankojahan nämä vain... Eihän niitä lasketa?) Kunhan ne viimeistelyviikot tästä vielä vähän etenevät. Podenkin nyt jo pahoja vieroitusoireita, sillä puikoilla ei ole ainuttakaan sukkaparia!

Aivan vihoviimeiseksi Elämänlanka esittää yleishyödyllisen huomautuksen, ellette ylläolevasta pitsisukkalinkistä sitä jo havainneet: uusi Ulla on ilmestynyt. Siellä on muuten muitakin sukkaohjeita kuin allekirjoittaneen. Joko sormia syyhyttää päästä uusien projektien kimppuun? (Oma suosikkini ei yllättäen olekaan sukka, vaan myssy. Kiitoksia Annelle ohjeesta!)

Kierrätys kannattaa

Yleisön pyynnöstä palaamme tänään parin viikon takaiseen viestiin, jossa siivosin lankavarastoani. Meira pyysi kommenteissa, että esittelisin vielä lankakierrätyksen tulokset, ja muutama muukin on ollut utelias. Saamanne siis pitää.



Ensimmäisessä kuvassa esitteillä syntisiä nautintoja. Lasissa on iso latte hasselpähkinäsiirapilla ja tuolla kermavaahtokasan alla piileskelee pähkinäbrownie. En sentään räjäyttänyt dieettiäni täysin: onhan latte sentään tehty rasvattomaan maitoon! Näillä lahjuksilla varastosta irtosi 7 kerää vihreää Butterfly-lankaa.



Tarkkaavainen lukija muistaa, että yllä mainittua Butterfly-lankaa oli alunperin kymmenen kerää. Kolme kerää päätti erota tovereistaan ja matkustaa Tampereelle. Mukaansa ne ottivat hyllystä vielä kierrätyksen ulkopuolelta yksinäisen kerän Regia Silkiä. Vastineeksi sain nämä kaksi vyyhteä kauniin sinistä ohutta Pirkka-lankaa. Luulen, että näiden kätköissä asustelee jonkinlainen kolmiohuivi. Toinen Flower Basket Shawl, kenties? Tosin tämä sininen näyttäisi sekä äidille että kanssa-asujalle sopivalta sävyltä, joten voisi hyvinkin olla, etten saisi pitää huivia itse.



Vaaleankeltaisten mohairlankojen saaja oli kaikista vaikein valita, ja sain houkuttelevia tarjouksia. Tarjolla olisi ollut esimerkiksi villa-angorasekoitetta... Lopulta kuitenkin hieman arkisempi puuvillalanka veti tällä kertaa pidemmän korren. Nämä kerät riittävät mainiosti sievään puseroon Nealle, ja lisäksi mohairlangat hakenut Katju viihdytti minua suuresti runollaan kierrätysviestin kommenteissa.



Oikeita arkistojen aarteita ja erityisen ilahduttavaa kierrätyksen antia: pistin postiin vanhat Cottonellat, käytetyt Samokset ja ison pussin Tahitia, ja sain vastineeksi paketin vanhoja käsityölehtiä. Kuvassa päällimmäisenä näkyvä yksilö oli erityisen ihana: neule- ja virkkausohjelehti vuodelta 1954. Lehtiä on tämän erikseen mainitun vintage-kappaleen lisäksi niin 1960, -70, -80 kuin -90 -luvuiltakin. Kaikista lehdistä saa ideoita ja inspiraatiota, ja yllättävän monesta löytyi ihan toteutettaviakin ohjeita. Myönnettäköön, että 80-luku ei niin puhuttele, mutta 70-luvun lehdissä oli monia juuri tälläkin hetkellä trendikkäitä malleja ja värejä.



Nämä langat olette kenties nähneet aikaisemmin toisaalla. Neljä kerää Linen Drapea olivat alunperin Nannan blogissaan ilmoittamia kierrätyslankoja, enkä minä voinut vastustaa kiusausta. Nanna sai vastineeksi kolme ja puoli kerää ruskeasävyistä Jaegerin Luxury Tweediä, joten nyt nekin langanloput ovat siirtyneet varastostani muille metsästysmaille.

Entä kuinka kävi kolmen Nalle Colori-kerän sekä sekalaisen kokoelman Kotiväkeä? Nallet matkasivat Derealle, joka lupasi lahjoittaa suunnilleen postikulujen verran rahaa Punaiselle ristille tai muulle sopivaksi katsomalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Kotiväet taas lähetin Pörrölle vähän niin kuin osana Ihan itse -foorumin moderaattoreiden Ilahduta Pörröä -projektia.

Kaiken kaikkiaan kierrätys oli kannaltani menestys. Kaikki tarjolla olevat langat löysivät uuden kodin (ja itseasiassa kiertoon lähti vähän sellaisiakin lankoja joita en ollut älynnyt listata), sain hauskoja vaihtotarjouksia ja hyvää mieltä. Onnistuin myös tavoitteessani vähentää varastoni absoluuttista lankamäärää, joskin pitkin lattioita ajelehtineet varastolangat täyttivät hyllyyn jääneet aukot pikaisesti.

Ihan kaikille halukkaille kierrätyslankoja ei riittänyt. Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon, sillä uutta kierrätettävää saattaa täältä Elämänlangan suunnalta ilmaantua esimerkiksi kevätsiivouksen tietämillä. Varautukaa kuitenkin siihen, että kevätsiivous saatetaan yleisen laiskuuden vuoksi siirtää syksyyn. Ettei kenenkään tarvitsisi odotellessaan pidätellä hengitystään ja siihen surkeasti menehtyä, voivat langanhimoiset kurkistella muita blogeja. Esimerkiksi Knit-a-holicilla saattaa edelleen olla kierrätyslankoja kaupan, ja myös lankakomerossa oli männäviikolla lankaa tarjolla. Tuoreimpana kierrättäjänä olin havaitsevinani Zeskan.

Elämänlangan huvitukset olivat tältä viikolta tässä. Ensi viikolla sitten uusi yritys.

P.S. Draamaa kaipaaville tiedoksi, että hame valmistui kohtalaisen vähällä taistelulla, mutta housun kaavat odottavat vielä uutta energianpuuskaa. Runoutta ei siis ole näillä näkymin hetkeen luvassa.

Tilapäinen mielenhäiriö

Koska kaikki kierrätyslangat löysivät jo kodin, eikä uusia ole juuri nyt tarjota, tällä ohjelmapaikalla esitetään tänään kolminäytöksinen murhenäytelmäimprovisaatio:

Seireeni eli Ompelukoneen viettelykset

Ensimmäinen näytös
jossa etsitään kangasta

KUORO:
Tuli postiluukusta käsityölehti
mi houkutti neulojan harhaan
kun ompeluohjeet ne hyppysiin ehti
tuon XL-jakun parhaan



NEULOJA:
Kas etsin ma ohutta villaa pukuun
vaan mustaa ja sinistä kartan.
Ruskea, vihreä tulisi lukuun...

MYYJÄ:
...vaan käviskö tweed tai tartan?

Liituraitaakin oisi, vaan kiusaksenne
sen metrin paloiksi leikkelemme

KUORO:
On neulojan mieli jo nurjista nurjin
kun neuvokas mies apuun rientää
jo hylätään kangaskauppa tuo kurjin
Petikon myyjä neuvot ne tietää

***

Toinen näytös
jossa ommellaan

NEULOJA:
Kuinka monta voi palasta jakussa olla?
Tukikangasta myös, näin ohjeistaa lehti
ja taaperoparka on hunningolla
sormet silityslaudan reunalle ehti

***

KUORO:
Epätoivo nyt valtaa jo puurtajan mielen
vinovuorinen jakku kun aivan

NEULOJA:
Nöyryytyksenkö vaiti nyt nielen?
Ma turhanko näin tämän vaivan?

Sivusaumoista sanaakaan virka ei ohje
vaikka istuttaa hihat jo täytyy
mikä neuvoksi, kauluskin kauhuni kohde
silmä rumasta työstä nyt räytyy

Armas emoni auta, kaikki kun menee pieleen
mua neuvo nyt, vaan älä toru

ÄITI:
Ompeluharrastukses se mulle on mieleen
Sa aivan teet oikein! Pois huoli ja poru

***

Kolmas näytös
jossa jakku on valmis

NEULOJA:
Kutsuu oopperan ilta ja baletin taika
päällepantava multa viel' puuttuu
oi neulani, lennä, pian loppuvi aika
käsinompeluks' työni kun muuttuu

Helvetinkoneen kurjan nyt kiusan ken sietää
napinläpi kun jakustain uupuu.

KUORO:
Ah, kiirehdi, ompele, aika jo rientää
lapsenvahditkin tuolta nyt saapuu

***

NEULOJA:
Se valmis on viimein ja mieli on hyvä
turhaan perhe mua vaihdokkaaks luuli
"Teoreettinen mieli ja miete niin syvä"
opettajien sanovan kuuli

KUORO:
Suuri voiton on onni ja riemu ja juhla
vaan ylpeys lankeemuksen käy tiellä
hameen, housujen kaavat viel' tilaa ne tuhlaa
neula kauniiseen käteen, on tehtävää vielä!

Tragedia kääntyi siis kuitenkin draamaksi jolla kuoron synkistä ennustuksista huolimatta oli onnellinen loppu. Vastoin kaikkia odotuksia jakku valmistui ja näyttää jopa päälläni ihan hyvältä, kuten kuvasta näkyy.



Ei, tämä ei ole se hetki jolloin kannattaa muistuttaa minua niistä hameen ja housujen kaavoista jotka odottavat keittiössä toteutusta. Haluan nauttia tästä osavoitosta vielä pienen hetken ennen seuraavaa suurta ompeludraamaa.

Jospa vaikka välillä rentoutuisin neulomalla jotain.

Kierrätä kanssamme

Taannoin ainakin Kati kaipaili jonkinlaisia kierrätysviikkoja, tässä männäviikolla Knit-a-Holic on jo myynyt pois ylimääräisiä kaapintäytteitä, ja tätä kirjoittaessani huomasin että Nanna olikin jo ehtinyt edelleni ja kirjoittanut aikalailla saman mitä itse ajattelin. Elämänlangalla kannatetaan lämpimästi kierrätystä, joten olen viime päivinä tehnyt arkeologisia kaivauksia lankahyllyyni ja pohtinut, mistä kykenisin luopumaan. Tunnustettakoon tässä nyt myös, että lankaostoksiin on tullut välillä sorruttua niin, että olohuoneen nurkassa makaa suuri pino erilaisia muovipusseja joissa on uusia lankoja joista teen jotain "ihan kohta" (kunhan viimeistelyviikot vähän etenevät).

Mietiskelin pitkän tovin, millaisilla säännöillä haluan kokoelmistani luopua. Tietysti raha on aina vaihtoehto, mutta kovin tylsä (joskin valitettavan tarpeellinen) sellainen. Päädyin sitten seuraavanlaisiin pohdintoihin:

Langat haluavat ensisijaisesti vaihtokaupalla hyviin koteihin. Tarkoituksenani on vähentää omia varastojani, joten haluan vaihdossa fyysisesti pienempiä lankamääriä kuin mitä olen hyllystä poistamassa. Vaihdossa hyväksytään myös esimerkiksi neulekirjat tai muut hupaisat neulomiseen liittyvät asiat. Laitan jokaiseen kohtaan näkyville myös haluamani hinnan ihan rahana, vähän niin kuin vertailun vuoksi. Mikäli langat matkustavat jonnekin pääkaupunkiseudun neuletapaamisia kauemmas, rahalla ostetuista langoista vastaanottaja maksaa postimaksun. Jos vaihdossa on tulossa rahan sijasta tavaraa, kumpikin vastaa omista postikuluista. Tarjouksia voi esittää muutaman päivän, ja valitsen sitten vasta mikä lanka lähtee kenellekin. Tässä siis ei välttämättä päde nopeet syö hitaat -sääntö.

Muistuttaisin vielä lankojen havittelijoita siitä, että kerät ovat asustelleet kissataloudessa. Vaikka Harmonian karvainen kaveri antaakin lankojen yleensä olla rauhassa, eläinpölyä on varmasti joka paikassa.



Sitten itse asiaan. Ensimmäisenä kaupan kotoista Novitan Tahitia, pätkävärjättynä sekä muutama kerä yksivärisenä. Näistä piti tulla jakku, mutta pidän epätodennäköisenä että tekemättömien töiden listani koskaan etenisi näin pitkälle. Vihreät kerät ovat hieman kärsineitä oltuaan varastossa pidempään kuin pätkävärjätyt, mutta ihan neulottavassa kunnossa silti. Jos haluaisin näistä rahaa, haluaisin euron per kerä. Pätkävärjättyjä keriä on 16, vihreitä noin 3,5.



Lisää Novitaa, tällä kertaa todellista kierrätyslankaa. Nämä luonnonvalkoiset Samokset olivat aikoinaan pitsipusero kokoa XL, mutta en ollut tyytyväinen paitaan ja se meni purkuun. Muistelen käyttäneeni puseroon noin 700 grammaa lankaa, mutta en voi todellakaan tarkkaan sanoa kuinka paljon tässä on käyttökelpoista lankaa jäljellä. En siis myöskään osaa asettaa näille langoille hintaa, minua saa huvittaa erilaisilla tarjouksilla. (Kuvassa näkyvistä kaupan keristä toinen on korkkaamaton, toinen taas ehkä puolikas.)



Nämä Nalle Colori -kerät lähtevät periaatteella "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Sain Colorit kaverilta joka totesi, ettei koskaan kuitenkaan neuloisi niistä mitään, ja neulottuani yhden ja saman sukan suunnilleen kolmesti alan uskoa että alkuperäinen lahjoittaja oli oikeassa. Tästä erästä lankaa en siis halua muuta rahaa kuin mahdolliset postikulut. Nallet lähtevät sille ottajalle, joka parhaiten huvittaa minua enintään sadan sanan aineella otsikolla "Miksi juuri minun pitäisi saada nämä langat".



Vaihteeksi muutakin kuin Novitaa: Lana Grossan Baby Toll, paksu kid mohair-akryylisekoite (80%-20%), värinä vaaleankeltainen. Tätä lankaa ostaessani lankesin tähän mennessä ainoan kerran nettiostohistoriassani siihen, että värikartta valehteli pahasti, ja sävy ei ole laisinkaan minulle sopiva. Olen itse neulonut toisen värisestä Baby Tollista ison huivin, joka on ollut kiva, lämmin, pehmeä ja kanssa-asujalla paljon käytössä. Lanka on piskuisilla 20 gramman kerillä, 38 metriä lankaa/kerä. Ostin nämä itse vaivaisella eurolla/kerä, joten asetan nyt nimellishinnaksi 50 senttiä/kerä. Kasassa on 25 kerää.



Lisää värihaksahduksia: vihreää Novitan Butterflytä. Ostin nämä taannoin jostain Anttilan alennusmyynnistä, ja mallikin oli katsottu valmiiksi, mutta sävy on vain minulle väärä. Pidän Butterflystä, ja pidän vihreästä, mutta en pidä tästä vihreästä Butterflystä. Nämä langat lähtevät uuteen kotiin eurolla/kerä, ja keriä on 10 eli kilon verran.



Lajitelma Kotiväkeä. Valkoinen korkkaamaton 200 gramman kerä, suunnilleen puolikas tummansininen kerä, 50 gramman kerät beigeä ja oliivinvihreää, sekä yksi korkattu oliivinvihreä sekä samaisesta kerästä purettu sukka. Nimellisarvoksi arvon nyt 5 euroa.



Lopuksi vielä arkistojen kätköjä: Novita Cottonellaa, kaksi kerää ruohonvihreää ja noin seitsemän kerää valkoista. Tästä saa esittää huvittavia tarjouksia.

Elämänlangan tarjoomukset olivat tällä kertaa tässä. Kaivelkaapa muutkin kaappienne kätköjä, josko lankavarastoista löytyisi jotain kierrätettävää!