Joulurauhaa

Elämänlangalla on vietetty joulua rauhallisissa tunnelmissa kotona. Toivottelen myös kaikille lukijoille joulurauhaa:

Perheenjäsenten joulu ei ole aivan niin rauhallinen. En ole varma olenko minä ollut todella kiltti, vai ovatko kanssa-asujat olleet erityisen tuhmia. Oli miten oli, sain joululahjaksi ukulelen.

Seuraavaksi täytyy ehkä harkita uudelleen uhkaustani perustaa youtubekanava, jolla soitan ja laulan nuotin vierestä huonoa kolmen soinnun suomirokkia. Kannattaa varoa, mitä uhkailee - joulutontut näemmä saattavat kuunnella.

Ensi viikolla ollaankin sitten jo uudessa neulevuodessa!

Joululahjoja

Elämänlangalla aletaan vähitellen valmistautua jouluun. Olen käynyt pariin otteeseen kaupoilla mutta tullut nopeasti pois. Voi olla, että ostan kaikille jonkun Toisenlaisen lahjan ja annan olla sillä. Ilmeisesti olen auttamattoman myöhässä, kun maanantaina ennen puoltapäivääkin on kaupoissa niin paljon väkeä ettei sekaan meinaa mahtua.

Erikoisliikkeissä on onneksi rauhallisempaa. Niinpä kävin tänään Neuletikissä lunastamassa töistä joululahjaksi saamani lahjakortin.

Purppuranvärisestä Galaxystä tulee Nealle jonkinlainen kaulahuivi. Tiilenpunainen merinovilla on itselleni, vaikka en kyllä vielä laisinkaan tiedä mitä siitä tulee. Katsotaan sitten!

Yhden kummilapsen vanhemmille lupasin jo viedä lapsen retkelle esimerkiksi Tekniikan museoon ja toinen kummilapsonen kuulemma tarvitsee pinkit villasukat. Tosin unohdin taas kysyä jalan koon, mutta niinpä myös unohdin mittailla kummilapsosen äitiä vaikka lanka hänen pyytämäänsä neuletakkiin on ollut jo useamman kuukauden tuossa lankalaatikossa. Eli kyllä, tutut voivat joskus tilata minulta neuleita - jos ei ole niin tarkkaa, minä vuonna työ valmistuu.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ohjelmassa on toivottavasti vain suklaata ja jouluaterian rääppeitä.

Mikä maa, mikä valuutta?

Elämänlangalla tosiaan podettiin vielä pitkälle viime viikkoon flunssaa, eli melko rauhallisesti on tullut otettua. Neulottu on hiljalleen, mutta mitään uutta valmista ei ole.

Koska itsenäisyyspäivänä oli vielä ihan selvästi flunssainen olo, niin jätin kaikki riennot väliin ja katsoin Linnan juhlia. Täytyi tosin tyytyä läppärin pieneen ruutuun, koska kun avasin television, se ilmoitti että meillä ei ole kanavia. En vielä ole selvittänyt mistä tämä johtuu, koska akuutti tarve katsoa televisiosta sieltä tulevaa lähetystä päättyi jo.

Juhlien katselussa toimi seurana säärystin, josta on kehkeytymässä oikein sievä. Olen toisaalta neulonut ja kiroillut ja miettinyt että miksi neulon baijerilaispalmikoita, ja toisaalta taas miettinyt että minullahan on tosiaan ison neulepuserollisen verran suklaanruskeaa sukkalanganpaksuista merinovillaa, josta voisi tulla pusero. Olin ajatellut tavallisia palmikoita, mutta edelleen: miksi neuloa jotain helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita?

Kotona lepäily auttoi onneksi sen verran, että torstaina olinkin sitten tarpeeksi terve menemään hammaslääkäriin. Villasukka auttoi, vaikka lääkäri ei tarkistanutkaan onko siinä reikiä.

Minä sain pysyvän paikan hampaaseen, joka reilu kuukausi sitten todettiin haljenneeksi - ja noottia siitä, että voisi käydä hammaslääkärissä useammin. Sukka ei saanut toruja, vaan kiitoksia siitä, että onpa kaunis lanka.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Minulle väitettiin, että jouluaatto on jo ensi viikolla, mutta sitä en kyllä usko. Katsotaan, onko ensi maanantaina jo jouluisemmat tunnelmat!

Joulukuu

Elämänlangalla ihmetellään näinä päivinä sitä, että marraskuu meni ja siitä selvittiin taas kerran hengissä. Nyt tosin iski viime viikon työkiireiden keskelle myös flunssa, jonka rippeitä vielä poden. Ääni alkaa sentään vähän parantua, niin että pystyn huomenna vastaamaan töissä puhelimeen, ja sitten on keskiviikkona onneksi vapaapäivä.

Keskellä kaikkia muita kiireitä päätin aloittaa uuden neuleen. Koska miksi neuloa mitään valmiiksi tai jatkaa mitään helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita hammastikuilla? Tulossa on Tifara -säärystimet Rico Design Superba -bambusekoitesukkalangasta, jota näemmä olen joskus ostanut kaksi kerää ja sitten unohtanut. En vielä tiedä teenkö näihin alkuperäisissä Tifaroissa olevat levenevät alareunat, katsotaan sitten.

Nämä pikaiset terveiset tällä viikolla - katsotaan, onko ensi viikolla reippaampaa Elämänlanlaa.

Elämää ja roolipelejä

Elämänlangalla ollaan viime viikko vietetty kovin aktiivista ja kiireistä elämää, ja tällä viikolla kiireet jatkuvat töiden merkeissä. Jos lukijoissa on klassisen musiikin ystäviä tahi kotiseututyön tukijoita pääkaupunkiseudulta, niin tervetuloa tiistaina 28.11. kuuntelemaan konserttia Sellosaliin! Tämä on ollut vuoden suuri projekti, ja esiintyjät ovat maailman huipulta. Konsertin tuotolla tuetaan kotiseututyötä ja lähikulttuuria.

Töiden lomassa on onneksi ehtinyt myös harrastaa sekä neulontaa että roolipelaamista. Viime viikolla Nean luokka vietti peli-iltaa, ja Nea kysyi voisiko äiti vetää siellä peli-illassa roolipeliä. Tokihan äidin täytyi siihen ryhtyä.

Samaista Praedor-roolipeliä tuli muuten pelattua myös sunnuntaina. Samalla valmistuivat ne oranssit kärjestä aloitetut sukat, joista toinen vilahti pari viikkoa sitten blogikuvissa. Niistä ei tosin ole valokuvaa, koska ne ovat minulle hieman isot ja sitäpaitsi päättelykeijua ei ole näkynyt.

Aloitin sitten uudet polvisukat, että laukussa kulkevien keskeneräisten sukkien määrä pysyisi vakiona. Oranssinkeltaista Wollmeisea, väri Safran.

Tässä villasukka poseeraa tänä aamuna Suomen Kotiseutuliiton kokoustilassa, jossa olin osallistumassa kaupunkityön jaoston kokoukseen. Ensi kesän kotiseutupäiviä vietetään Lappeenrannassa, ja kuten on ollut tapana, keskustelutilaisuuksissa puhutaan myös siitä, millaista on kotiseututyö kaupungeissa.

Ja illalla lisää roolipeliä, tällä kertaa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Seikkailuilla 1900-luvun alun Egyptissä oli mukana pitsihuivi, jonka löysin viime viikolla neulelaatikoita siivotessani. Huivi on jopa oikeasti jonkin verran edennyt viikossa.

Näin syksyllä on myös erilaisten vuosikokousten kulta-aikaa. Torstaina olen työn puolesta sihteerinä yhdessä syyskokouksessa, kun taas lauantaina olin puheenjohtajan ominaisuudessa pitämässä Ullaa julkaisevan Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokousta. Jatkan puheenjohtajana myös ensi vuonna, joten myös blogissa tulee varmasti olemaan säännöllisiä muistutuksia Ullan olemassaolosta. Nyt heti mainostan, että kannattaa liittyä Suomen Verkkoneuleyhdistyksen jäseneksi, koska vuoden viimeisen numeron ilmestymisen jälkeen liittyneet saavat samalla myös alkavan vuoden jäsenyyden. Ullaa tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, ja jäsenmaksut ovat yhdistyksen ainoa tulonlähde. Ne siis myös turvaavat sen, että Ullan kaikki ohjeet pysyvät verkossa ilmaiseksi saatavilla. Jäsenet saavat nähdä tulevat numerot ennakkoon ja pääsevät äänestämään kansikuvaneuletta.

Näissä aktiivisissa tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Katsotaan riittääkö ensi viikolla enää energiaa bloggaamiseen!