Elämää ja roolipelejä

Elämänlangalla ollaan viime viikko vietetty kovin aktiivista ja kiireistä elämää, ja tällä viikolla kiireet jatkuvat töiden merkeissä. Jos lukijoissa on klassisen musiikin ystäviä tahi kotiseututyön tukijoita pääkaupunkiseudulta, niin tervetuloa tiistaina 28.11. kuuntelemaan konserttia Sellosaliin! Tämä on ollut vuoden suuri projekti, ja esiintyjät ovat maailman huipulta. Konsertin tuotolla tuetaan kotiseututyötä ja lähikulttuuria.

Töiden lomassa on onneksi ehtinyt myös harrastaa sekä neulontaa että roolipelaamista. Viime viikolla Nean luokka vietti peli-iltaa, ja Nea kysyi voisiko äiti vetää siellä peli-illassa roolipeliä. Tokihan äidin täytyi siihen ryhtyä.

Samaista Praedor-roolipeliä tuli muuten pelattua myös sunnuntaina. Samalla valmistuivat ne oranssit kärjestä aloitetut sukat, joista toinen vilahti pari viikkoa sitten blogikuvissa. Niistä ei tosin ole valokuvaa, koska ne ovat minulle hieman isot ja sitäpaitsi päättelykeijua ei ole näkynyt.

Aloitin sitten uudet polvisukat, että laukussa kulkevien keskeneräisten sukkien määrä pysyisi vakiona. Oranssinkeltaista Wollmeisea, väri Safran.

Tässä villasukka poseeraa tänä aamuna Suomen Kotiseutuliiton kokoustilassa, jossa olin osallistumassa kaupunkityön jaoston kokoukseen. Ensi kesän kotiseutupäiviä vietetään Lappeenrannassa, ja kuten on ollut tapana, keskustelutilaisuuksissa puhutaan myös siitä, millaista on kotiseututyö kaupungeissa.

Ja illalla lisää roolipeliä, tällä kertaa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Seikkailuilla 1900-luvun alun Egyptissä oli mukana pitsihuivi, jonka löysin viime viikolla neulelaatikoita siivotessani. Huivi on jopa oikeasti jonkin verran edennyt viikossa.

Näin syksyllä on myös erilaisten vuosikokousten kulta-aikaa. Torstaina olen työn puolesta sihteerinä yhdessä syyskokouksessa, kun taas lauantaina olin puheenjohtajan ominaisuudessa pitämässä Ullaa julkaisevan Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokousta. Jatkan puheenjohtajana myös ensi vuonna, joten myös blogissa tulee varmasti olemaan säännöllisiä muistutuksia Ullan olemassaolosta. Nyt heti mainostan, että kannattaa liittyä Suomen Verkkoneuleyhdistyksen jäseneksi, koska vuoden viimeisen numeron ilmestymisen jälkeen liittyneet saavat samalla myös alkavan vuoden jäsenyyden. Ullaa tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, ja jäsenmaksut ovat yhdistyksen ainoa tulonlähde. Ne siis myös turvaavat sen, että Ullan kaikki ohjeet pysyvät verkossa ilmaiseksi saatavilla. Jäsenet saavat nähdä tulevat numerot ennakkoon ja pääsevät äänestämään kansikuvaneuletta.

Näissä aktiivisissa tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Katsotaan riittääkö ensi viikolla enää energiaa bloggaamiseen!