Uutta ja ihanaa

Tunika, jota Elämänlangalla on puurrettu juhannuksesta lähtien valmistui viimein. Se on sopiva! Se on ihana! Se on mukava!

Lankana tässä siis Villavyyhdistä ostettu Geilskin ohut villa-puuvillasekoite. Suosittelen, lanka on todella miellyttävän tuntuista päällä ihan näin paljasta ihoakin vasten. Lisäksi se on todella riittoisaa! Tunikaan kului noin 7,5 kerää. Pitkät hihat olisivat tietenkin lisänneet kulutusta mutta vain kerällä tai parilla.

Yleiskuvassa etuhelma näyttää hieman nousevan. Tämä johtuu ihan puhtaasti yllättävästä siveyskohtauksesta. Minulla sattui olemaan päällä rintaliivit, joiden kaaret nousevat sen verran korkealle, että etumuksen pikku rusetti olisi pistänyt esiin kaula-aukosta jos olisin vetänyt puseron aivan niin alas kuin olisi tarkoitus. Todettakoon nyt, että minua ei vähimmässäkään määrin haittaa jos rintaliivit pilkottavat pitsin rei'istä, mutta on ehkä tyylikkäämpää jos liivien reunat kuitenkin pysyvät paidan alla.

Kaulus lähikuvassa. Tämä oli koko työn vaivalloisin osuus. Kaiken kaikkiaan taisin neuloa kauluksen neljä tai viisi kertaa, ennen kuin olin tyytyväinen. Loppujen lopuksi päädyin neulomaan niskasta alkaen ja sivuille leventäen oikealla puolella nurin. Sitten kun taitteen käänsi paikoilleen, pintaneule jatkuu koko ajan oikeana. Päättelyn olisi voinut tehdä vähän kireämmin, tai jos olisi ollut oikein reipas niin olisi tehnyt kerroksen 1 o, 1 n -ribbiä ja italialaisen päättelyn. Siinä suurin piirtein viidennellä kierroksella kauluksen neulomista reippaus ei kuitenkaan enää ollut kovin suuresti läsnä.

Detaljikuva niskasta. Harsin kauluksen käänteen paikoilleen, koska totesin että haluan sen pysyvän juuri tuossa. Tunnetusti jos neuleen vain kääntää ja sanoo että pysy noin, niin tuloksena on armotonta hapsotusta ja törrötystä juuri sellaisiin suuntiin kuin ei olisi tarkoitus.

Työssä ei muuten paljon muuta ommeltavaa ollutkaan kuin nuo taitteet kauluksessa, helmassa ja hihansuissa. Pusero on neulottu yhtenä kappaleena helmasta ylös. Ompelin olalta muutamat silmukat ja sitten kaulus onkin taas neulottu suoraan kiinni työhön. Ainoastaan kauluksen alareunat piti ommella paikoilleen taitteen lisäksi. Hihat tein niin että poimin kädentieltä sopivan tuntuisen määrän silmukoita ja neuloin pyöriön lyhennetyillä kerroksilla hihasta ja hatusta -metodilla. Hihoihin tuli näemmä pienet puhvit, mutta se on oikeastaan aika sievää.

Kaiken kaikkiaan erinomaisen onnistunut neuleprojekti. Nyt Elämänlangalla palaillaan varmaankin seuraavaksi herttaisten, pienten ja yksinkertaisten neuleiden pariin. Niistä enemmän ensi viikolla!

Kerran vuodessa

Elämänlangalla on ollut hyvin kiireinen viikko, kun kaksi tärkeää tapahtumaa sattuivat lähipäiville. Viime viikon keskiviikkona juhlittiin Nean 8-vuotissynttäreitä ja viikonloppuna puolestaan oli Ropecon.

Synttärijuhlinnan järjestäminen oli äidille selvästi stressaavampaa kuin lapselle. Ei järjestelyjen takia - pidimme ihan matalan profiilin juhlat kotona kaupasta suurin piirtein valmiina ostetuilla tarjoiluilla - vaan siksi, että kaikki luokkakaverit ovat heinäkuussa matkoilla tai mökillä. Nean luokalla on esikoulun alusta alkaen ollut tapana, että koko luokka kutsutaan synttäreille. Se tietysti on järjestelyjen kannalta vähän isompi projekti, mutta toisaalta suhteellisen pienen luokan erittäin hyväksi muodostunutta ryhmähenkeä tukee mielellään myös koulun ulkopuolella.

Neiti 8 v. 

Kun vanhemmat toistensa perään ilmoittivat, että se-ja-se ei pääse, alkoi pelottaa, ettei juhliin tule ketään. Kaikeksi onneksi kaksi luokan tytöistä ilmoitti tulevansa. Lisäksi onnellisena sattumana Nean parin vuoden takainen paras ystävä muutti juuri juhlapäivänä takaisin naapuritaloon. Vanhemmat luovuttivat oikein mielellään tytön pikkusiskoineen meille pariksi tunniksi synttärijuhlimaan pois muuton jaloista. Loppujen lopuksi lapsia kertyi sitten omat, lainatut, pikkusisarukset ja muut mukaanluettuna kahdeksan, ja lisäksi mummu ja mofa ilahduttivat tulemalla mukaan lastenkutsuille.

Kun syntymäpäivistä oli vedetty päivän verran henkeä, alkoikin sitten Ropecon. Tuttuun tapaan kanniskelin mukanani neulepussia. Con-seuralaiseni protestoi melko pian nuhjuista ja pitkään käytettyä Lindexin muovipussia ja osti minulle Genrewearin tiskiltä sievän kangaskassin. Lauantaina panostin oikein erityisesti ulkoasuuni, laitoin tukkaan vihreitä tekorastoja ja sidoin Oton vyötäisille niin että lonkerot pilkottivat paidanhelman alta.

Ropecon-neuleena kulki edelleen mukana kovan onnen tunika, joka tosin tällä hetkellä on puolikasta (lyhyttä) hihaa vaille valmis. 

Tässä neule kuuntelee mielenkiinnolla esitelmää kulkutaudeista. Taustalla screenillä ruttolääkärin asu 1300-luvun mustan surman ajalta.

 

Tunika näyttää pikaisissa testeissä oikein hyvältä ja Geilskin villa-puuvillasekoite tuntuu miellyttävältä päällä. Saisikohan tästä vähitellen inspiraation kirjoittaa ohjeen siihen toiseen tekeillä olevaan Geilsk-neuleeseen koeneulojaa varten valmiiksi?

 

Reipashenkisen viikon kruunasi vielä sunnuntai-iltapäivänä naisten amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjan välierä kahden kovan helsinkiläisjoukkueen välillä. Minun kannattamani GS Demons voitti ansaitusti, ja ensi viikolla on vuorossa sitten finaali. 

Näiden kiireisten tunnelmien jälkeen onkin mukava suunnata töihin lepäämään. Ensi viikolla Elämänlangalla saattaa hyvällä onnella olla valmis neule esitellä!

Takaisin ruotuun

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kesäloma. Elämänlangalla on perjantaina ja nyt maanantaina varovasti palailtu töiden pariin. Perjantaina vain varovasti luin työsähköpostit, mutta tänään pääsin jo soittamaan vakuutusyhtiöön ja kirjoittamaan kirjanpitäjälle kysymyksiä palkanlaskennasta. Keskiviikkona on jo luvassa palaverikin, eli eiköhän työvire tästä taas vähitellen iske!

Neulerintamalla olen edelleen työstänyt lomatunikaani. Vartalo-osa syntyi nopeasti, mutta nyt olen viimeisen viikon verran neulonut ja purkanut kaulusta. Olen huomannut muun muassa, että lyhennetyt kerrokset yhdellä tapaa neulottuna saavat pitsiosuudet menemään epäsynkkaan keskenään, kun taas toisella tavalla palmikonkierrot tulevat eri kerroksille eri kohdissa. Suorat ulkoreunat eivät sovi kaula-aukkoon ja taktiset kavennukset kauluksen takareunassa vain pahentavat ongelmaa. Nyt meneillään olevalla noin viidennellä yrityksellä olen päätynyt siihen, että täytyy alistua hieman eri malliseen kaulukseen kuin olin ajatellut, mutta koska tämä uusi malli taittuu, täytyy neulepinta siirtää vähitellen kauluksen keskitakaosasta lähtien nurjalta oikealle. Etureunoissa taas neulepinnan oikean puolen taas täytyy pysyä koko ajan samalla puolella työtä. Jos tämä yritys osoittautuu onnistuneeksi, saatatte joskus saada jopa kuvia.

Jos joudun vielä kerran purkamaan ja neulomaan uusiksi, voi olla että päädyn virkkaamaan kädenteihin reunukset ja julistamaan tunikan liiviksi. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä siinä uskossa, että minulle on tulossa lyhyt- tai puolihihainen neule.

Toinen ongelma on ollut muistiinpanot. Pitääkö puserosta kirjoittaa ohje, vai onko sallittua lomalla paitsi neuloa itselleen myös itsekkäästi neuloa niin, että työstä tulee uniikkikappale? Tämä on ongelma harrastuksen ja työn yhdistämisessä: poden huonoa omatuntoa, jos en neuloessani jotain uutta kirjoita kaikkea muistiin ja tuota samalla uutta ohjetta. Vähitellen olen kallistumassa sille kannalle, että saan "tuhlata" neuleaikaa ja neuloa ihan vain uniikkia paitaa itselleni. Olen lomaillut myös ohjeen kirjoittamisesta: yhdestä mallineulonnassa olevasta jakusta puuttuvat enää hihat ja viimeistelyt, mutta aivot ovat näemmä kaivanneet lepoa. Harrastustyöstäkin tarvitsee välillä lomaa.

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Katsotaan, olisiko kovan onnen kaulus ensi viikolla valokuvauskunnossa! Silloin jälleen uutta Elämänlankaa.

Viimeisiä viedään

Ensimmäisen vuoden lomakertymä on pieni, joten lomapäivät lähenevät loppuaan: perjantaina pitäisi ehkä jo varovasti käydä toimistolla katsomassa, onko talo edelleen pystyssä. Lapset ja Teemu jatkavat toki lomiaan vielä pidempään. Onneksi osa-aikatyöläisenä ehtii hyvin myös pitää välipäiviä perheen kanssa.

Neulepuolella ei ole mitään uutta, sillä olen edelleen neuloskellut viime viikon lomatoimistokuvassa vilahtanutta tunikaa. Toistaiseksi siis vielä vain massoittain sileää neuletta. Pian täytyy alkaa miettiä kaulusta ja hihoja. Olin alunperin ajatellut kirjoittaa tuostakin ohjeen, mutta saa nähdä käykö niin että heittäydyn aivan hunningolle ja teen vain uniikkikappaleen neuletta ihan itselleni enkä kirjoita mtään muistiin.

Viikonloppuna pääsin taas viettämään pienen hetken julkkiksena neuleiden tiimoilta. Vein lapset eläinmuseoon opastetulle kierrokselle. Opas katsoi pitkään ja totesi että "Hei, sä näytät tutulta. Neulotko sä paljon? Mä tiedän kuka sä olet!" Kävi ilmi, että opas oli myös Ravelryssä, ja on neulonut minun ohjeillani. Neulojat ovat siis soluttautuneet joka paikkaan! Suosittelen muuten Luonnontieteellistä museota lasten kanssa, Muinaiset merihirviöt -tietoisku oli hauska ja Nealle piti luvata että seuraavan kerran kuunnellaan Savannin yö. Vähän kyllä mietiskelin että onkohan tässä lasten lomanvietossa vähän äidin preferenssiä mukana, kun meidän kesäretkemme ovat suuntautuneet Gallén-Kallelan museoon, WeeGeen kellomuseoon ja lelumuseoon sekä Futuro-taloon ja nyt tosiaan Luonnontieteelliseen museoon.

Näin meillä lomaillaan, ihan rauhaisasti pääkaupunkiseudulla. Ensi viikolla sitten Elämänlangalla jälleen työn touhussa!

Loma!

Elämänlangalla aletaan kiireisten aikojen jälkeen päästä vähitellen kunnolla lomatunnelmaan. Tämä on suorastaan mainiota, sillä lomaa on jäljellä puolisentoista viikkoa. Tässähän saattaa ehtiä rentoutuakin!

Loman aikana on tullut kirjoiteltua reippaasti. Saarni-kirjat järjestää selkokielisten nuortenkirjojen kilpailun, ja päätin osallistua mikäli saan käsikirjoituksen valmiiksi syyskuun puoleenväliin mennessä. Käsikirjoituksen suosituspituus kilpailussa on vain 4-50 sivua, joten sivu tai pari päivässä riittää hyvin. Selkokieli on tosin haasteellista, ja voi olla että käsikirjoitusta saa muokata vielä kerran jos toisenkin ennen kuin teksti alkaa kunnolla täyttää selkokielen kriteerejä.

Tekstiä on kirjoiteltu esimerkiksi lomatoimistossa parvekkeella. Etualalla myös tekeillä oleva lomaneule, tunika itselleni Geilskin villa-puuvillasekoitteesta. Taka-alalla puolestaan Joel, joka on auttanut esimerkiksi selaamalla Aku Ankan taskukirjoja. Nea puolestaan viihtyy aamusta iltaan asukaspuistossa.

Koska olen lomatunnelmissa, on blogimerkintäkin tällä kertaa lyhykäinen. Neulokaa hyvin ja nauttikaa kesästä!