Sairastuvan paluu

Elämänlangalla seikkailut sairastuvalla jatkuvat. Tällä kertaa meillä on pilkullinen poika; alueella kiertää vesirokko, joka on nyt rantautunut meillekin. Itämisaika on pitkä, jopa kolme viikkoa, joten nyt odottelemme mielenkiinnolla sairastuuko myös Nea ja jos sairastuu niin koska.

Koska Joelilla oli vielä edellisestä pöpöstä meneillään antibioottikuuri, piti hänet käyttää päivystävällä sairaanhoitajalla tarkistuttamassa, että pilkut tosiaan ovat vesirokkoa eivätkä allerginen reaktio antibiootteihin.



Lähipäivät ovat menneet siis hyvin tiiviisti lasten seurassa. Yllä on kuva yhdestä viikonlopun tuotoksesta: Nea valitsi Neulo itse pehmeät lelut -kirjasta sorminukkelampaan ohjeen ja halusi neuloa. Loistavalla onnella lapsi valitsi sen ainoan ohjeen, joka tehtiin aina oikein -pohjalla. Vartalo ja korvat ovat siis käytännössä kokonaan Nean käsialaa, kasvojen taustan sileässä neuleessa autoin vähän koska nurja silmukka ei vielä onnistu itse. Uutena asiana Nea oppi tekemään 2 o yht -kavennuksen. Minä neuloin jalat ja ompelin tarvittavat saumat. Langat ovat muuten jämiä Ilun värjäämistä sukkalangoista. Arvatkaa, onko äiti ylpeä lapsen karttuvista taidoista?

Näissä lapsellisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti ei enempää pilkullisia lapsia!

Super Bowl -sukat

Elämänlangalla jatketaan nyt pienten neuleiden linjalla; viime yönä Super Bowlia katsellessa valmistuivat sileät perussukat Lana Grossan Meilenweit Seta/Cashmere -sukkalangasta. Lanka on ihanan tuntuista ja ihmettelen, miksi se on piilotellut varaston kulmassa viidettä vuotta muuttumatta miksikään käyttökelpoiseksi!

Amerikkalaisen jalkapallon lisäksi sukat ovat viime viikonloppuna olleet opiskelemassa ensiapua. Työpaikallani järjestettiin EA1-kurssi jolle osallistuin, ja olen nyt ensiapukortin onnellinen omimstaja. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja yleissivistävä, suosittelen kyllä jokaiselle.



Täytyy kyllä sanoa, että sunnuntaina olisi voinut käydä mielessä mennä lakkoon, mikäli olisin tullut katsoneeksi lämpömittaria ennen kun aamukahdeksalta lähdin kävelemään kohti työpaikkaa. Muut kurssilaiset nimittäin saapuessaan raportoivat lämpötiloja -30 asteen molemmin puolin. Lisäpari villasukkia on siis todella tervetullut!

Seuraavaksi kohta uusia projekteja vähän pienemmissä pakkasasteissa! Ensin tosin päiväunet, totesin nimittäin taas että vanha ei enää oikein jaksa valvoa 22 tuntia putkeen. Ensi viikolla sitten Elämänlankaa toivottavasti vähemmän väsyneissä tunnelmissa!

Designeerausta

Elämänlangan alkuvuosi on ollut suorastaan vauhdikas neulomisen suhteen. Viime viikolla sain viimein pitkästä aikaan uuden ohjeenkin julki, tällä kertaa Ravelryyn myyntiin: Midwinter Leaves -rannekkeet/kämmekkäät.



Näiden ajatus syntyi aivan sattumalta, kun muutama viikko sitten kävin Itäkeskuksen Tikatassa ja ostoskoriini hyökkäsi kaksi kerää tummanvihreätweediä Rowan Purelife Renew -lankaa. Työskentelen aika vähän paksuilla langoilla, mutta tämä puhui minulle välittömästi.

En ollut varma, kuinka paljon käyttöä minulla olisi pelkille koristerannekkeille, mutta sitten pään päällä syttyi lamppu. Niinpä koristeellisten röyhelöiden alle piiloutuukin pieni lisädetalji: poimin silmukoita työn sisäpuolelta ja neuloin rannekkeiden alle pikkuiset kämmekkäät ohuesta sukkalangasta.



Tällaisenaan olen rannekkeisiin hirveän tyytyväinen! Markkinointinäkökulmasta olisi tietysti kannattanut valita vaaleampi lanka, josta pitsineule olisi näkynyt paremmin valokuvissa, mutta koska tein nyt projektin vain omaksi ilokseni ei värillä ehkä ole niin väliä. Kenties saan joku päivä neulottua toisenväriset mallikappaleet Ravelryyn?

Näissä aikaansaavissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla! Katsotaan valmistuisiko ensi viikollekin jotain katsottavaa, vai onko nyt hitaampien projektien aika.

Taudin kourissa

Elämänlangalla viime viikko kului melkoisen tiiviisti sairauslomalla ja sängynpohjalla; pojan ärhäkkä streptokokki tarttui myös äitiin. Kurkku on edelleen vähän jälkiarka ja väsyttää, mutta vaalivalvojaisia katsellessa pysyivät sentään jo puikot käsissä.

Toisin oli jossain vaiheessa keskellä viikkoa, kun kellotin varmaan aikuisikäni kovimman kuumelukeman 39,5 astetta. Silloin yritin epätoivoisesti neuloa peittotilkkua ja katsoa amerikkalaista jalkapalloa, kunnes seuraneiti huomautti että pakko ei ole neuloa jos ei jaksa, ja sohvalla saa olla myös makuuasennossa.



Jotain pientä valmistakin on, nimittäin toinen pari Drunken Sailor -sukkia. Ohje on suurin piirtein valmis, mutta tautitilanteesta johtuen ei kuvaamaan ole päässyt. Kuten ylläolevasta näkee, ei näillä vuodenajan valo-olosuhteilla saa omakuvattua erityisen edustavasti. Erilaisia pikkuohjeita olisi julkaisujonossa tällä hetkellä pari-kolme, jos vaan olisi kunnon kuvat.

Päiväkuvausaikoja tosin on juuri nyt vähän heikosti, kun valoisaan aikaan pitäisi olla töissä. Sinne minäkin olen nyt suuntaamassa, ensi kerran liki viikkoon, katsomaan onko talo vielä paikallaan. Ensi viikolla sitten toivottavasti terveempää Elämänlankaa!

Tilaustöitä

Vaikka muutama kuukausi sitten vaihteeksi uhkasin, etten koskaan enää neulo tilauksesta, tuli muutama päivä sitten sen verran mukava tilaus ettei siitä voinut kieltäytyä.



Kun näin nätisti ja ihan kirjallisesti pyydetään, täytyi tarttua toimeen ja alkaa pohtia töihin sopivia lankoja. Sormikkaisiin löytyikin hyllystä Colinetten Jitterbugia. Minulla ei ole aavistustakaan mikä tuo sävy on nimeltään, koska lanka on peräisin suoraan Colinettelta tilatusta sekoituspussista.



Koska pipoon tarvittiin jotain pehmeää ja paksua lankaa, joka mielellään on myös lapsen mielestä kivan väristä, piti mennä ihan lankakauppaan asti. Tapiolan Neuletikistä löytyi Katia Peru -lankaa, villa-akryyli-alpakkasekoitetta.



Nean piposta tuli niin kiva, että tein Joelille saman tien samanlaisen. Lanka ei kuitenkaan ole aivan niin pehmeää, kuin miltä se kerällä tuntui: molemmat riiviöt hieman valittivat, että lanka raapii. En tiedä, onko syypää akryyli, jota kumpikaan ei varmaan koskaan aikaisemmin ole neuleessa käyttänyt, vai onko langassa käytetty karkeaa alpakkaa. Ilmeisesti kutian ei kuitenkaan ole mahdoton, sillä molemmat pipot ovat kuitenkin käytössä.



Elämänlangan neulevuosi on siis, kuten näkyy, alkanut melkoisen reippaaseen tahtiin. Katsotaan, riittäisikö näitä uusia neuleita ensi viikollekin!