Pakkaspäivän pusero

Elämänlangalla vietetään tuottoisaa alkuvuotta: viikonloppuna valmistui paksu pusero Cascade 128:sta juuri sopivasti sunnuntain pakkaselle. Paita on neulottu aika lailla hihasta ja hatusta -menetelmällä: piirrustelin palmikon ja päätin neulepinnan, ja aloitin sitten hihasta nähdäkseni neuletiheyden. Siihen nähden, että mittailin aika satunnaisesti ja laskin vähän miten sattuu, paita istuu oikein mukavasti ja istutetut hihatkin asettuivat nätisti neuleeseen. Allaolevassa kuvassa muuten näkyvät viime viikolla saadut uudet silmälasitkin!



Pinta on valeribbiä: joka toisella kerroksella 2 oikein, 2 nurin ja joka toisella kerroksella kaikki silmukat oikein. Koska halusin tehdä nimenomaan tukevan ulkoilupuseron, käytin hieman pienempiä puikkoja kuin muuten vastaavalle langalle. Neuletiheys on tiivis ja lankaa menikin sitten reilusti, melkein 1300 grammaa. Kannatti siis Villavyyhdissä asioidessa ottaa kaikki jäljellä ollut vihreä paksu Cascade, jämiä ei jäänyt kuin vajaa vyyhti.



Ettei puseron vartalo olisi käynyt liian tylsäksi, halusin käyttää palmikkoa myös vartalossa. Totesin, ettei kapea palmikko olisi istunut näin ison puseron rintamukseen. Niinpä asemoin palmikot kylkiin ja tein vyötärömuotoilut niiden molemmin puolin. Lopputulos on oikein hyvä!

Näissä aktiivisissa tunnelmissa on hyvä jatkaa neulevuotta. Ensi viikolla siis taas lisää Elämänlankaa!

Vuoden ensimmäinen neule

Elämänlangan vuosi alkoi loistavasti sillä, että pääsin viimeistelemään vuoden ensimmäisen neuleen pari minuuttia vaille puolenyön: Nallesta tekeillä olleet polvisukat valmistuivat mukavasti joukkueurheilua katsoessa.



Sukat ovat tänään käytössä ensimmäistä kertaa, eivätkä toistaiseksi valu aivan hirveän paljon. Sääreni ovat sen muotoiset, että mitkään polvisukat eivät koskaan pysy ylhäällä, mutta olin liian laiska neuloakseni vielä taitteetkin joiden alle olisi saanut kuminauhat. Ehkä sitten seuraaviin? Joka tapauksessa oli aika hyvä hetki saada uudet polvisukat valmiiksi, sillä vanhat alkoivat hiutua puhki sekä kantapäistä että päkiöistä

Sukkien valokuvaaminen omassa jalassa ei ole kovin helppoa. Saatuani sukat valmiiksi viime yönä, menin järjestämään valokuvausstudiota. Kun Teemu tuli makuuhuoneeseen, hän näki suurin piirtein tämän:



Mitä kunnon neulojan mies tekee tässä vaiheessa? Kysyy toki "Haluatko, että mä kuvaan?" Onni on perhe, joka ymmärtää omiensa hullutukset!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis uuteen vuoteen. Seuraavaksi toiveissa olisi uuden villapuseron saaminen valmiiksi. Ehkä jo ensi viikolla?

Jouluista

Elämänlangalla on vietetty rauhallista ja mukavaa joulua tällä kertaa Tuusulassa. Lapset leikittävät mummua ja mofaa antaumuksella, joten äiti ehtii istua ja neuloa. Olen noudattanut monivuotista perinnettäni neuloa joululomalla itselleni: Puikoilla on nyt polvisukka Nallesta, koska vanhoista raidallisista Maija-sukista alkavat kantapäät hiutua puhki.



Projektina on ollut myös kauluri, tai oikeastaan putkihuivi. Huivin nimeksi tulee Any Which Way, ja tekeillä on ohje ihan aikuisten versioon. Jutun jujuna on pitsineulepinta, joka näyttää samalta molemmin puolin niin, ettei huivissa ole nurjaa puolta. Jahka saan tavattua valokuvaajani päivänvalon aikaan, menee ohje sitten myyntiin Ravelryyn.

Nea näki minun huivini kuivumassa, halusi samanlaisen ja valitsi sitten erehtymättömällä maulla lankavarastostani Fyberspatesin 100% silkkilankaa.



Lapsen versio valmistui nopeasti, ja Nea sai sen kaulaansa jouluaattoaamupäivänä. Sen jälkeen kauluri onkin ollut pois kaulasta ainoastaan joulusaunassa ja yön aikana, eli ilmeisen onnistunut projekti! Lapsille neulominen on hauskan nopeaa, mutta erityisen mukavaa on kun neuleet otetaan vastaan näin ilolla. Lapsethan eivät todellakaan aina ole näin tyytyväisiä saamiinsa neuleisiin.

Näissä leppoisissa tunnelmissa siis jouluviikonloppuna. Ensi viikolla ollaan jo vuodessa 2012!

Iloisia yllätyksiä

Olen ollut vajaan vuoden verran erään kielikoululutuksia myyvän firman listoilla ja käynyt muutaman satunnaisen sijaisuuden lisäksi opettamassa kerran viikossa keskusteluruotsia pienryhmälle yritysasiakkaan luona. Koska kielikurssifirma toimii Turusta käsin, en ollut koskaan tavannut pomoani kasvokkain. Perjantaina istuimme kuitenkin toviksi kahvilan pöytään, kun hän oli Helsingissä tapaamassa firman pääkaupunkiseudulla toimivia opettajia.

Iloisena yllätyksenä firman joulukortin välistä löytyi 30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. En ollut osannut odottaa mitään joulubonusta, joten ylimääräinen syy mennä kirjakauppaan oli erinomaisen tervetullut.



Kirjakauppa palkitsi sitten toisella iloisella yllätyksellä: hyllystä löytyi Tikrun ja Villapeikon hienonhieno kirja Kaikki lähti lapasesta. Se on hieno! Se on upea! Se on mahtava! Suomalaisen kirjakaupan hinta oli tuttuun tapaan suolainen, mutta kun kädessä oli lahjakortti, tuntui suorastaan polkuhinnalta pistää kirjaan vain pari kymppiä omaa rahaa.

Minusta on ihanaa, että suomalaisilla neulesuunnittelijoilla nyt on niin paljon kysyntää, että kustantamot uskaltavat lähteä tekemään kauniita, monipuolisia, moderneja neulekirjoja kotimaisin voimin. Kaikki lähti lapasesta on kauniisti kuvitettu ja taitettu, tekniset tiedot ja ruutupiirrokset näyttävät äkkivilkaisulla selkeältä ja ohjeet perinpohjaisilta. Kun sain kirjan käsiini vasta perjantaina, en toki ole ehtinyt vielä mitään koeneuloa, mutta mainiolta näyttää!

Lisäksi ilahduin runsaista kokosarjoituksista: kaikkea ei toki voi sarjoittaa ihan joka kokoon, mutta kirjassa on selvästi pyritty tarjoamaan kokoja monipuolisesti ja monen mallisille ihmisille. Englanninkielisistä neulekirjoista kun ei läheskään aina löydy niin isoja kokoja että ne riittäisivät verhoamaan minun muhkean varteni. Kokemuksesta tiedän, millainen urakka kokosarjoittaminen on, siitä isot aplodit myös tekijöille!

Näissä iloisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ollaan jo joulunpyhissä ja matkalla kohti uutta vuotta!

Äidin tyttö!

Lauantaina Nea tuli viereen sohvalle ja ilmoitti haluavansa neuloa. Patistin hakemaan ikuisuusprojektinsa kaapista (leveä kaistale vihreää seiskaveikkaa), mutta tämä ei kuulemma käynyt: piti saada neuloa pieniä rättejä.

Ullan pikkujouluista mukaan oli tarttunut kolme kerää Novitan Miamia, paksuhkoa puuvilla-akryylisekoitetta. Etsin laatikosta 5 millin puikot, loin 16 silmukkaa ja annoin lapselle neulottavaksi. Yllättävän nopeasti minulle tyrkättiin pääteltäväksi ja viimeisteltäväksi pikkuinen, noin lapsen kämmenen kokoinen tiskirätti.



"Tee siihen lenkki kanssa niin voi ripustaa. Tästä on hyötyä jos pesee nukentiskejä! Tai sitten sillä voi nostaa leikisti kuumia kattiloita."



Ensimmäisen rätin jälkeen piti luoda silmukat toiseen, sitten kolmanteen, koska tietysti piti päästä kokeilemaan kaikkia värejä. Neulekärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan toden teolla, sillä kolmannen rätin kohdalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Nea, tule iltapalalle!"
"Joo, mä neulon vaan tän kerroksen..."
Sananvaihto sai vanhemmat hihittämään kippurassa, mutta nuorelta neulojalta vitsi taisi vielä mennä vähän ohi.



Sunnuntaina päästiin sitten aivan hurjiin neule-eksperimentaation sfääreihin, sillä piti päästä kokeilemaan raitoja. Parin kerroksen jälkeen Nea kommentoi tyytyväisesti, että tämähän onkin ihan helppoa.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma päästä neulomaan iskälle pipo. Se projekti ehkä kuitenkin saa odottaa vielä jonkun päivän, sillä uusi kouluviikko saattaa teettää aivan tarpeeksi töitä seitsemänvuotiaalle.

Tällaiset ovat erittäin ylpeän äidin tunnelmat Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten ehkä omiakin neuleita.