Loma!

Elämänlangalla on tänään sellainen eksoottinen asia kuin vapaapäivä. Viime kuussa tuli sen verran paljon ylityötunteja, että käsky kävi pitää nyt pitkä viikonloppu kun kerran tiistaikin on pyhä. Voisi kuvitella, että tähän olisi tottunut, kun ei siitä turhauttavasta kuukausien mittaisesat työnhakuprosessista jolloin olin kotona päivästä toiseen nyt kuitenkaan kovin pitkä aika ole. Aika nopeasti sitä näemmä kuitenkin tottuu myös työläiselämään, osa-aikaiseenkin.

Aivan ensimmäiseksi ajattelin juoda kahvia ja kuunnella äänikirjaa. Sitten saattaisin jopa neuloa!



Puolisentoista viikkoa sitten ostin Cascade 128:aa Villavyyhdistä. Olen leikitellyt pintaneuleilla ja palmikoilla, ja nyt minulla on pian valmis hiha. Työ etenee huikeaa vauhtia, koska lanka on niin paljon tavallista valintaani paksumpaa, joten on hyvinkin mahdollista, että saan jo tälle talvelle uuden villapuseron. Samalla voin pyöritellä mielessäni ideoita toiseen (tosin ohuemmasta langasta) tekeillä olevaan tilausdesigniin.

Näissä tervetulleen rennoissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla toivottavasti enemmän villapuseroa!

Järjestöaktiivista

Syksy on ollut töissä kiireistä aikaa, ja olin jo viittä vaille valmis luopumaan kaikista harrastusjärjestötehtävistä. Muutin kuitenkin mieleni, ja Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n vuosikokouksessa minut valittiinkin jatkamaan hallituksessa vielä ensi vuonnakin. Tämän kuluneen vuoden olen hoitanut jäsenasioita, käytännössä siis ylläpitänyt jäsenrekisteriä ja hallinnoinut Ullan jäsensivujen käyttäjätunnuksia. Sama linja jatkuu luultavasti myös ensi vuonna, vaikka hallituksen järjestäytymiskokous onkin vielä pitämättä. Muistuttelen muuten myös, että jäseneksi kannattaa liittyä mikäli pitää lehdestä: sivuilla on kuukaudessa liki satatuhatta lukijaa, johon nähden muutaman sadan hengen jäsenmäärä kuulostaa aika vähäiseltä.

Kaiken kiireen keskellä on ollut hieman aikaa jopa neuloa, ja Drunken Sailor -sukat ovat valmiit. Minua on harmittanut kamalasti, kun en moneen herran aikaan ole ehtinyt suunnitella mitään Ullaan, joten ajattelin nyt laittaa nämä tarjolle. Ensi vuoden ensimmäisen Ullan teema on Valo, joten tällainen hehkuva oranssinpunainen sopii mainiosti vai mitä?



Tekeillä on kaikenlaista muutakin pientä ja suunnitteilla vähän isompaakin. Kävin perjantaina lohtulankashoppailemassa Villavyyhdissä ja ostin paksua Cascadea, josko vaikka täksi talveksi saisin tehtyä itselleni uuden villapuseron. Mieli tekisi jotain kunnolla palmikollista, sillä palmikot pitävät hyisen tuulen ulkona paremmin kuin sileä neule. Tällä neuletahdilla tosin voi olla, että jos lähden tekemään muuta kuin sileää neuletta suljettuna neuleena, saan uuden puseron ehkä talveksi 2013.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Epäonnisten neuleiden viikko

Elämänlangalla ei yleensä erityisen paljon mainosteta erilaisia pieleen menneitä kokeiluja. Kun neuloo paljon, ei kuitenkaan voi aina onnistua.

Viimeksi viikonloppuna istuin ja kirosin sukalle. Oikein sievä, ihana ja sopiva sukka, Ilun värjäämästä oranssinpunaisesta langasta: istuu mukavasti ja Drunken Sailor -palmikko toimii hauskasti.



Vaan kun aloin neuloa toista sukkaa, aloittaen palmikon mielestäni eri kohdasta ja peilikuvana... Sukasta tuli täsmälleen samanlainen. Tarkistin laskelmani, kääntelin valmista sukkaa, tutkin asiaa. Toistaiseksi ainoa keksimäni selitys on, että avaruusoliot ovat käyneet ampumassa valmista sukkaani peilisäteillä. Muuten en ymmärrä, kuinka palmikko, joka aloitetaan kolmannen puikon alussa ja palmikko, joka aloitetaan neljännen puikon lopussa ja neulotaan ruutupiirroksista jotka ovat keskenään peilikuvat voivat tuottaa tulokseksi kaksi täsmälleen samanlaista sukanvartta. Lisäksi voisin valittaa, että sukat väittävät kivenkovaan edelleen nimekseen Drunken Sailor, mutta kuinka kehtaan tarjota Ullaan ohjetta englanninkielisellä nimellä. Juopunut merimies ei vain kuulosta laisinkaan niin iskevältä.

Toinen murheenkryyni on Hulda.



Pingotin, ompelin kainalosaumat, kokeilin ja testailin. Ei mahda mitään: tämä on huonoimmin istuva neule, jonka olen koskaan itselleni neulonut. Mukaanlukien aikoinaan 90-luvun lopulla joulunpunaisesta Teddystä neulottu poncho. Hihat ovat liian pitkät ja reilusta leventämisestä huolimatta liian kapeat. Yläosa on OK, mutta takin helma roikkuu hassusti takana, koska lantioni on niin leveä suhteessa neuleen muotoon. Mitä tekisin? Käytänkö töissä lämmikkeenä niinä päivinä, kun lämmitys ei halua leikkiä kanssani, vai lahjoittaisinko jollekin itseäni vähän pienemmälle ja kapeampilantioiselle mutta apinan käsin varustetulle?

Seuraavaksi poistun neulomaan kirjoneuletta. Ette muuten uskoisi, kuinka rumaa kirjoneuletta näin pitkällä neulekokemuksella voikaan osata neuloa!

Ensi viikolla toivottavasti onnekkaampaa Elämänlankaa.

Sukattaa

Muutama viikko sitten tilasin stressileluksi Ilulta sukkalankoja. Harvinaisesti langat eivät ole jääneet lankavaraston koristeiksi, vaan jo toinen vyyhti on muuttumassa sukiksi.



Ensin neuloin keltaisesta ihan perussukat, mukavan aurinkoiset nyt kun päivät lyhenevät. Lisäksi, koska tekeillä on yhtä ja toista myös suunnittelurintamalla, on sileä neule suljettuna neuleena hyvää hermolepoa.

Seuraavaksi vuorossa on punainen lanka. Aloitin neulomalla joustimen, mutta sitten iski inspiraatio ja kävin uskollisten Barbara Walkerieni kimppuun.



Näiden sukkien työnimenä on nyt Drunken Sailor Socks, olettaen että ideani toimii. Palmikot ovat rentouttavia toiseen projektiin viime aikoina työstämäni kirjoneuleen jälkeen, vaikka olenkin nyt vähitellen pääsemässä sopuun kirjavan projektini kanssa. Myös suuremman skaalan palmikkoneule on piirrustuspöydällä, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.

Palmikkoisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti pohdinnoissa myös tuloksia.

Marraskuun aurinko

Marraskuun pimeinä ja sumuisina päivinä aurinkoa ei juuri näe. Elämänlangalla kuitenkin saadaan ihastella auringon ja muidenkin tähtien loistetta, kun viikon sankari Joel on innostunut avaruudesta. Päivittäin katsellaan youtubepätkiä, jotka esittävät erilaisten taivaankappaleiden kokoeroja, ja kaikenkokoiset pallot muuttuvat hetkessä tähdiksi ja planeetoiksi.

Varsinainen viisivuotispäivä oli jo viime viikon keskiviikkona, mutta syntymäpäiväkahvit juotiin vasta eilen. Viime vuotinen suosikki Brio-junarata on edelleen voimissaan, mutta tämänvuotisissa lahjoissa oli jo isomman lapsen meininkiä: pikkuautoja, legoja sekä ihana SpaceLab, jossa on mukana kaikkien planeettojen pienoismallit. Niitä järjestellään ja ihaillaan kovasti. Eilen illalla lapsi oli iltasadun jälkeen ryöminyt vielä pedistä katsomaan planeettojaan, laittanut ne oikeaan järjestykseen ja nukahtanut sitten lattiatyynylle niiden viereen.

Koska lasten innostusta kannattaa rohkaista, huomioitiin mielenkiinnon kohde myös kirjallisissa lahjoissa. Kevyemmäksi lukemiseksi paketista paljastui uusi Tatun ja Patun avaruusseikkailu, raskaampaa tavaraa taas edusti Avaruuden ääriin, jota kirjakauppa itseasiassa mainosti isommallekin miesväelle isänpäivälahjaksi. Saa nähdä, onko seuraavaksi ostettava teleskooppi, vai vaihtuuko mielenkiinnon kohde ensi syntymäpäivään mennessä johonkin aivan muuhun. Tähtitiede on toki kunniakas ala, josta riittää tutkittavaa pidemmäksikin aikaa, joten tutkijataustaiset vanhemmat arvostavat tätä.

Näissä tähtitieteellisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas maanläheisempiä aiheita.