Kaksin verroin valmista

Elämänlangalla on vietetty aktiivista neulomisviikkoa, ja välillä on myös jotain valmista näytettävää.

Ensimmäinen valmis työ on pusero kesäkuussa olevaan Just a Little Lovin' -larppiin. Peli sijoittuu 80-luvulle ja kestää useamman päivän, joten olen nyt keräillyt erilaisia aikakauteen sopivia vaatekappaleita.

Puuvillainen pitsipaita on neulottu helmasta helmaan: lepakkohihat syntyivät lisäämällä silmukoita ensin joka 8., sitten joka 4. ja lopulta joka 2. krs ja kaventamalla sitten toisella puolella vastaavasti. Pitsiset vinoviivat kääntyvät olan kohdalla toiseen suuntaan, eli V-kuvo on takakappaleessa saman näköinen. Olen oikein tyytyväinen, eikä paita varmasti jääkään ainoastaan larppikäyttöön.

Lopulta valmistuivat myös oranssinkeltaiset sukat, kun jaksoin päätellä langanpäät, ommella taitteet ja pujottaa kuminauhat:

Onneksi neulottava ei lopu kesken. Laatikossa on ollut sopivaa hetkeä odottamassa ohutta villalankaa, 50 g = 230 g eli vielä saksalaisesta sukkalangasta himpun ohuempaa OnLinen Linie 347 Bristolia, tummahkoa suklaanruskeaa. Ajattelin, että jos lähden neulomaan itselleni puseroa noin ohuesta langasta, niin se saa sitten myös ihan mieluusti olla mutkikasta palmikkoa. Mallitilkusta tuli 3 mm:n puikoilla oikein viehättävän näköinen.

Testailin myös muutamaa muuta pintaneuletta. Katsotaan, millainen lopputuloksesta tulee!

Näissä valmiiden neuleiden ja uuden ikuisuusprojektin tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan mitä ensi viikko ja vappu tuovat tullessaan!

Kevät koittaa!

Elämänlangalla on kuljettu kuluneella viikolla hyräillen Tavaramarkkinoiden Kevättä, varsinkin perjantaina kun tulin töiden vuoksi suunnanneeksi Hakaniemenrantaan. Seminaaripäivä katkesi toviksi kun kaupungin katupöly yllätti astmaatikon ja tein sakkokierroksen työterveyteen hengittämään astmalääkettä, mutta tästä vastoinkäymisestä huolimatta ehdin vähän neuloakin.

Oranssit polvisukat valmistuivat, kunhan nyt vielä ompelisin taitteet ja pujottaisin kuminauhat. Aloitin sitten saman tien uusia punaisia sukkia.

Noin muuten alkaa olla myös se aika vuodesta, kun Lifestyle-Elämänlankaa iskee. Viime vuoden parvekekasveista osa selvisi hyvin talvesta, mutta osa nuupahti pimeään vuodenaikaan ja muutama kukistui jo syyspuolella tuhohyönteisiin. Olen viikonlopun aikana aloittanut tämän vuoden darwinistisen parvekepuutarhakokeilun, ja tänään istutin "laitetaan tähän kaikkea vihreetä" -laatikon.

Tämän vuoden isommiksi kasveiksi valikoituivat köynnösvehka, palmu joka ehkä on sirovuoripalmu sekä viirivehka. Pienet kasvit ovat lajiketta "minikasvilajitelma". Yksi niistä on piilea, mutta muista ei ole harmainta aavistusta. Osalle rehuista parvekkeella saattaa vielä olla öisin vähän viileä, mutta enimmäkseen näiden pitäisi selvitä siitä, että lämpötila laskee yksinumeroisiin lukuihin. Yöpakkasia ei enää pitäisi olla, ja meillä on lasitettu neljännen kerroksen eteläparveke.

Parvekkeella puuhastelun jälkeen iltapäivän auringon paistaessa piti vielä testata tämänvuotisen vihernurkkauksen neulomis- ja skumpanjuontiominaisuudet.

Oikein toimivaa oli, joskin toistaiseksi vielä tulee aika nopeasti viileä siinä vaiheessa kun aurinko kääntyy länteen eikä paista enää suoraan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tänä maanantaina. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Maailmassa

Elämänlangalla on selvitty maailmanlopusta ruotsalaisessa bunkkerissa.

Becka Rhodesin peli päättyi polvistuneena kyynelsilmin lattialle, kun koko muu työvuoro vapaaehtoistui hengenvaaralliselle tehtävälle. Nyt vielä yöksi takaisin bunkkeriin, ja huomenna kohti kotia. #larp #lotkavolterra

A post shared by Kristel Nyberg (@kristelnyberg) on Apr 7, 2018 at 12:48pm PDT

Pahoitteluni Instagram-embedistä, tiedän että se ei näy kaikille. Energia ei nyt juuri riitä siihen, että kaivaisin kuvan esiin jostain muualta.

Larppi oli huikean intensiivinen kokemus, ja kirjoitan siitä ehkä jossain vaiheessa lisää. Nukuttuani ainakin pari yötä omassa sängyssäni.

Katsotaan, olisiko Elämänlankaa ensi viikolla koherentimpi.

Ja taas, ja siis...

Viime viikon Elämänlangalla hurrasin liian aikaisin. Flunssa oli kuin olikin selätetty, mutta torstaina oli töissä kummallisen huono olo, ja kotiin päästyäni totesin että kuume oli hypännyt reilusti päälle 38 asteen ja lisäksi alkoi oksettaa. Pääsiäisloman käyttäminen sairastamiseen oli kertakaikkisen tyhmää, sillä vaikka vatsaoireet onneksi menivät ohi nopeasti, olin väsynyt ja kuumeinen koko viikonlopun.

Viime viikkoina kipeänä ollessani olen missannut aikalailla kaikki sosiaaliset menot, mikä alkaa tällaista seurallista ihmistä vähitellen syödä. Neuleaikaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mikä on sitten toisaalta ollut ihan hyvä, koska kuulimme toissailtana viikonlopun larppia valmistelevassa olevalta ihmiseltä, että bunkkerissa on ihan hillittömän kylmä. Samassa muistin, että olin kokonaan unohtanut että minun oli tarkoitus neuloa hahmolleni kaulaliina. Aloitin ja purin varmaan viiteen kertaan miettiessäni, löytäisinkö jonkun pintaneuleen, joka ei tee minua aivan heti hulluksi. Sitten muistin hittiohjeen neuleblogien aamuhämäristä. Kaksi mallikertaa meni, ennen kuin muistin taas suoraan miten pintaneule muodostuu, ja nyt ei enää tarvitse vilkuilla ruutupiirrosta.

Mutta miksi aloittaa vain yksi kaulahuivi, jos voi aloittaa kaksi? Eilen lupasin yhdelle kanssapelaajalle, ettei hänenkään hahmonta kaula palele, ja tänään julistin patenttineulekaulaliinan valmiiksi. Tässä on lankana muovipussista parvekkeelta löytynyt 7 veljestä Aapo, joka on pehmeämpää kuin kuvittelin kaulaa vasten - varsinkin pehmeänä patenttineuleena suurimmilla puikoilla, jotka viereisestä laatikoista käteen sattuivat.

Tänään mallailimme vielä hahmojen asuja päälle. Kaulaliina puuttuu, ja pelipaikalla jaetaan jokaiselle myös takki, mutta Rebecka Rhodes alkaa oikeasti olla valmis. Hahmo satutti jalkansa matkalla peliin, eli housunlahkeen reiästä pilkottava polvituki ja kädessä oleva keppi eivät ole tarpeeseen vaan nimenomaan hahmon rakennukseksi. Keskiviikon iltalaivalla lähden kohti Ruotsia ja ihmiskunnan bunkkerissa asustavia rippeitä!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Jos ensi viikollakin vielä iskee joku tauti, niin taidan luovuttaa ja mennä nukkumaan toukokuulle asti.