Pusero!

Neulekoneella neulominen on paljon nopeampaa kuin käsin. Niinpä langat, joita esittelin pari viikkoa sitten ehtivät jo muuttua puseron kappaleiksi.

Isä tosiaan kaivoi neulekoneensa naftaliinista ja pyöräytti minulle nämä palat. Epäilen, että minulla meni saumojen ompeluun enemmän aikaa kuin isällä palojen neulomiseen. Totesinkin tässä, että siitä on varmaan kohta 30 vuotta aikaa kun sain viimeksi hämmästyttää kavereita kertomalla, että neuleeni on isän tekemä. Kun 80-luvulla kävin ala-astetta, oli koneneulominen muotia, ja minulla oli esimerkiksi isän tekemiä nimipipoja.

Vietin pari iltaa ommellen saumoja, ja pian pusero oli kaulusta vaille valmis.

Alkuperäisissä paloissa on myös tuubikaulus, mutta päädyin lopulta siihen, että se on liian ahdas ollakseen tarpeeksi mukava päiväkausien käyttöön. Kaivelin jo hihansuita varten pari vihreän sukkalangan jämää, joten poimin sitten toisella niistä saman tien pääntieltä silmukat ja katson, millaisen pääntien viimeistelyn nyt tähän keksisin. Lauantaihin mennessä pitäisi koittaa saada valmista, koska silloin meillä on ohjelmassa vaatteiden tuhoamista postapokalyptisen näköiseksi. Tästä syystä pusero on koneella eikä käsin neulottu - tämän kokoisen paidan tekeminen ohuesta langasta olisi vienyt kuukausia, kun taas koneella kappaleet syntyivät muutamassa tunnissa. Isä oli jopa ystävällisesti jättänyt minulle korjaamatta muutaman pudonneen silmukan valmiiksi, joten pääsin jo vähän aloittamaan tuhoamista samalla kun yhdistin kappaleita.

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla jatkamme luultavasti larppiasusteiden parissa!