Elämänlangalla havahduttiin lauantaina siihen, että hetkinen, viime viikon blogimerkintä puuttuu. Minulla oli runsaasti kuvamateriaalia kiireisestä
Espoo-päivän työviikonlopusta, mutta kun sitten maanantaina viimein oli vapaapäivä, olin näemmä niin kuitti, että unohdin sen osuuden jossa kuvien ympärille kerätään blogikirjoitus.
Neulomisaikaakin on ollut. Nea ilmoitti, että on tullut sen verran kylmä että on saatava taas sormikkaat. Parin viikon takaisista ylipolvensukista jäi ihan reilusti lankaa jäljelle, joten nyt neidillä on Wollmeise-sormikkaat.
Sormikkaiden neulominen on työlästä, mutta totesin että se muuttuu helpommaksi kun ei enää tarvitse nykertää pienenpieniä sormia, vaan käsineet voi tähdätä omaan käteen himpun ahtaiksi. Langanpäiden päättelykin on oikeastaan vähän helpompaa isommassa koossa, joskin edelleen pahuksen rasittavaa hommaa.
Viikonloppuna olikin sitten vauhdikasta. Lauantai-iltana kävin katsomassa Naisten Vaahteraliigan finaalin, josta Minttu kävi
Helsinki Wolverinesin riveissä pokkaamassa kultaa kotiin.
Vihreästä villasukasta on jo pohjekavennukset neulottu, joten matsia katsellessa ei tarvinnut laskea kerroksia vaan saattoi keskittyä jännäämään ottelua. Seurasin vuosia naisten SM-sarjan kestomenestyjä GS Demonsia, joka viime kauden jälkeen lopetti toimintansa. Iso osa tutuista pelaajista siirtyi Wolverinesiin, joten maailma on nyt taas radallaan kun tutut naamat olivat kultamitaleja hakemassa.
Niille, jotka seuraavat minua
Instagramissa ei tule yllätyksenä, että viikonloppuna on ollut myös neulekirjakuvauksia.
Näiden kuvauksien tuloksia pitää vielä kuitenkin odottaa hyvä tovi, sillä nyt tehtiin vasta ennakkomateriaaleja kustantajalle; koko paketti menee varsinaisesti käsiteltäväksi vasta tammikuussa. Tiiviin viikonlopun aikana haettiin kansikuvaehdotuksia sekä mallitaittoon yhden luvun tekniikkakuvia. Lisää kirjatunnelmia tulee sitten taas myöhemmin, kunhan kirjoitusprosessi pääsee kunnolla käyntiin. Kuviakin otetaan pitkin talvea lisää!
Tämä Elämänlangalta tällä viikolla. Toivottavasti olen ensi viikolla muistavaisempi!
1 kommentti:
Siis hurjaa! Sun sukkas näkee taas puoli Suomea. Tai siltä musta tuntuu. Mun neuleeni näkevät nekin maailmaa, mutta erittäin pienessä mittakaavassa. Ja niiltä reissuilta en viitsi ottaa kuvia, kun en saa niitä siirrettyä kuitenkaan. Tai saisin, jos ottaisin kamerallani, mutta se on hyvä vaihtoehto vain, jos kuvaa kaukana olevia kohteita.
Lähetä kommentti