Silkkiä ja seiskaveikkaa

Elämänlangalla oli viime viikolla kiireinen työviikko ja sen seurauksena hiljainen työviikko. Jotain kuitenkin valmistui; Teemun kaurapuuronväriset seiskaveikkasukat ovat nyt käyttökunnossa.

Sain myös lasten kanssa The Voice of Finlandia katsellessa viimein pääteltyä aiemmin esitellyn koiran neulepuseron langanpäät. Raportoin, että seiskaveikka käyttäytyi pitkästä aikaa ihan kohtalaisesti. Yhdessä kerässä langasta oli paikoitellen katkeillut osa säikeistä ja muutama metri meni haaskuun, mutta esimerkiksi ärsyttäviä solmuja ei löytynyt. Neuletuntumaltaan seiskaveikka on kuitenkin selvästi karkeampaa kuin esimerkiksi vastaavan koostumuksinen ja paksuinen Nordian Ville.

Seiskaveikan jälkeen sormia on sitten hemmoteltu kun otin takaisin työn alle ties kuinka monta kuukautta kesken ja unohtuneena olleen Jaeger Silk -langasta olevan boleron-hihattimen-pienen jakun-mikälie tästä nyt tuleekaan.

Silkkilanka on liukasta ja aika joustamatonta, mutta toisaalta kyllä myös unelmaisen pehmeää. Minulle on vielä aika arvoitus miltä tämä lopputulos tulee näyttämään, mutta totesin että jos olen hautonut tätä lankaa vuosikausia odottaen täydellistä ohjetta niin ei siitä minulle mitään hupia ole. Nyt  saan ainakin neulomisen ilon ja toivottavasti myös kivan käyttövaatteen kesäksi.Voi tosin olla että keksin rinnalle jonkun kivan pienen projektin. Esimerkiksi saatoin lupailla eräälle viehättävälle nuorelle naiselle kevätmyssyä, mikäli mielessäni ollut lankakerä osoittautuu kehityskeskustelussa tähän suostuvaiseksi.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mihin ensi viikko johtaa!

Sukkia ja päähineitä

Elämänlangalla on neulottu viime päivinä pieniä neuleita. Joelin myssy, jota vilautin viime viikolla valmistui, ja siitä tuli kiva.

Lämpötilatkin alkavat olla sopivasti sen verran keväiset, että ohuesta sukkalangasta neulottua myssyä on kivempi käyttää kuin paksusta villalangasta tehtyä.

Joelin myssystä jäi tietysti lankaa tähteeksi. Vyyhdistä oli jäljellä alle puolet, joten lähdin seuraavaksi tekemään pienempää päähinettä.

Tässä malliksi suostui Nea, vaikka pitsimyssy on oikeasti hänelle vähän pieni. Asettelimme hatun hauskasti vinoon ja sitten Nea poseerasi niin, että ei näy että toinen korva on kokonaan paljaana. Myssyn varsinainen tuleva omistaja on vasta viiden vanha, joten hänen pitäisi kyllä saada tällä molemmat korvat suojattua.

Myssyjen jälkeen olen neulonut klassista kaurapuuronväristä seiskaveikkasukkaa:

Tämä yksilö on itse asiassa jo ehtinyt valmiiksi ja parin toinen sukka on puikoilla. Nämä lämmittävät pian Teemun varpaita, itselleni Nallenkin paksuinen sukka on tyypillisesti liian paksu. Minulla on toki tekeillä myös seuraavat Wollmeise-polvisukat itselleni, mutta kevät koittaa joten parin kuukauden päästä varmaan taas luovun sukista kokonaan.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Vitkastelua

Elämänlangalla on tällä viikolla odoteltu päättelykeijun saapumista. Koiran villapaita on nyt valmis, mutta jostain kumman syystä kukaan ei ole päätellyt langanpäitä.

Siitä tuli loppujen lopuksi aika kiva! Lankana tässä siis ihan seiskaveikkaa, ja malli on ottanut vaikutteita Novitan ohjeesta, paitsi että sitten mittoja on katsottu saamastani koirarotuspesifistä vaatetaulukosta, ja muutenkin valmiin neuleen suhde ohjeeseen on vähän sama kuin TV-elokuvan suhde todellisuuteen jos se "perustuu tositapahtumiin". Vähän tietysti jänskättää miten tällainen vaate toimii kun en ole koskaan aiemmin tehnyt, mutta eiköhän siitä joskus tulevaisuudessa saa sitten nähdä kuvia.

Sitä päättelykeijua odotellessa täällä onkin sitten aloitettu uusia töitä ja jatkettu vanhoja. Tuo kaurapuuronvärinen sukka on seiskaveikkaa, jota oli ostettu koiran puseron raitoja varten. Tuossa päivänä muutamana Teemu etsi villasukkia eikä löytänyt ainuttakaan paria (koska näemmä neulojan miehellä ei ole sukkia), joten aloitin sitten sukat hänelle. Itselleni seiskaveikka on sukkiin ihan liian paksua, mutta Teemulla on paljon viluisemmat varpaat kuin minulla.

Tummansininen möykky kuvassa etualalla on uusi myssy Joelille, kun pakkasilla neulottu hassu hattu alkaa näin kevätsäillä olla ihan liian lämmin. Ostin jo aikaa sitten käydessäni tutustumiskäynnillä Snurressa vyyhdin Cascaden Heritage Silkiä ihan Joelia ajatellen, mutta tarve aktualisoitui vasta nyt. Tämä myös selittää epätyypillisen sinisen sävyn - minähän olen vakaasti sitä mieltä että siniset neuleet ovat epäonnisia, mutta Joel pitää sinisestä.

Valkoinen työ puolestaan on pakastimesta löytynyt silkkihihatin itselleni. Myssyn pyöröpuikko nimittäin katkesi eilen tapaturmaisesti ja kaivelin mm. pakastinta josko löytäisin oikeankokoisen korvaavan puikon. Oikeankokoinen puikko on kiinni tuossa valkoisessa neuleessa, josta ei muuten ole minkäänlaisia muistiinpanoja missään. Kuka sellaisia tarvitsee? Nyt siis jatkan tuotakin (onneksi pintaneule on selkeä ja osaan jatkaa ilman ruutupiirrosta ja muistiinpanoja) ja katson mitä siitä tulee.

Niin, ja pilkottaahan tuolla kaiken muun alla pöllöpussukkani, jossa matkustaa reissusukka. Että ei täällä keskeneräisistä töistä ole pulaa. Oikeasti valmistuneet neuleet ovatkin sitten ihan eri asia.

Näin Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikoksi valmistuu toivottavasti vähintään tuo myssy, sillä sääennusteet lupaavat lämpenevää näin kevään kunniaksi.

Neulekirkossa

Elämänlangalla koettiin viikonloppuna ihan uusi neulekokemus, kun kävin Karakappelissa neulekirkossa. Olin jo aiemmin nähnyt uutisia neulekirkoista pitkin maata ja miettinyt että olisi hauska jos täälläkin olisi, ja sitten kun järjestämässä oli tuttuja päädyin osallistumaan esirukouksen kirjoittamiseen.

Karakappeli oli muuten erittäin kaunis kirkkotila, suosittelen vierailemaan jos liikutte Espoossa. Oli ilahduttavaa ja jotenkin kovin rauhoittavaa kuunnella vaimeaa puikkojen kilinää saarnan taustalla ja hauskaa nähdä, kuinka kori täyttyi länkakolehdista hyväntekeväisyyskäsityöpiirille. Moni neuloi messun aikana jotain hyväntekeväisyysprojektia - minulla oli työn alla ihan oma sukka. En tosin ehtinyt ihan koko aikaa neuloa, kun minulla oli kirkossa mukana Joel, jonka kanssa välillä selailtiin uskonnonkirjaa ja katsottiin missä kohtaa jumalanpalvelusta ollaan menossa. Viime viikolla kävi ilmi, että lapsella on tällä viikolla tulossa uskonnonkoe jossa pääaiheena on jumalanpalvelus, ja kun olin jo valmiiksi sopinut meneväni kirkkoon sunnuntaina ilmoitin, että tässä on käytännön oppimiskokemuksen paikka. Jälkikasvu ei vaikuttanut kokemuksesta mitenkään traumatisoituneelta.

Neulomisen lisäksi viikonloppuna on harrastettu myös ruuanlaittoa. Meillä on pidempään ollut ajatuksena tehdä kasvispäivällinen, ja lauantaina toteutimme sitten idean suorastaan vegaaniversiona - italialaiseen henkeen.

Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli todellakin tarpeeksi. Itse olin erityisen tyytyväinen hyvin onnistuneeseen ciabattaan, jota pitää tehdä toistekin. Moni ruuista oli peräisin Chocochilin Vegaanin keittiössä -kirjasta tai blogista. Suosittele lämpimästi tutustumaan, nämä ruuat maistuvat loistavasti sekasyöjällekin.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Bubbling under, sunnuntai-illan keskustelu: "Jos olisit sen kokoinen koira jolle sopii tällanen villapaita, niin riittäiskö tää kaulus auki käännettynä sun korvien yli?" Koiran puserokin siis etenee edelleen kaikkien muiden touhujen parissa, ja toivon että saan sen valmiina näytille ensi viikolla.