On armas mulle aallon tie

Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna vuorokausi aalloilla jokavuotisella Folklandia -risteilyllä. En yleensä lainkaan pidä risteilyistä, mutta Folklandia on ihan eri asia - koko laiva on varattu kansanmusiikkiväelle, joten tunnelma on hyvä ja ärsyttävää humalaista riehumista ihan minimaalisesti verrattuna mihin tahansa tavalliseen risteilyyn.

Nappasin instagramin puolelle videon, kun reippaammat tanssijat menivät Perinnearkun hallituspelimannien tahtiin polkkaa. Itse olen jo vuosia sitten todennut, että minä en tanssi polkkaa koska jalat ovat liian hitaat, pomppua liian vähän ja kropassa liikaa sellaisia osia, jotka yrittävät tytistä eri suuntiin, mutta hauskahan sitä on katsella.

A video posted by Kristel Nyberg (@kristelnyberg) on Jan 14, 2017 at 6:50am PST

Tanssimisen asemesta vietin valtaosan risteilystä musiikkia kuunnellen ja neuloen. Mukana oli luonnollisesti reissusukka. Jotta sain viime viikolla viedyt polvisukkani takaisin Nealta, lupasin hänelle omat ja sopivasti mittojen mukaan tehdyt ylipolvensukat. Sukanvarsi etenee muuten huikean nopeasti jos tekee 12-vuotiaan hoikkaan sääreen sopivaa!

Sukan lankana on Wollmeise Twin, värinä Allegria. Taustalla soittaa Teho, joka oli minulle risteilyn selvästi huippukeikkoja.

Paluu kotimaan kamaralle muuttui haikeaksi, kun kuulin, että ollessani poissa aallot olivat vieneet ystävän ja yliopistoaikaisen työtoverin. Kun viimeisimmistä ajoistani yliopistoduunarina alkaa nyt olla 13 vuotta ja moni vanhemmista kollegoista on vuosien mittaan siirtynyt eläkkeelle, on ihan ymmärrettävää että suru-uutisiakin tulee, mutta Heikille tuli lähtö onnettomuudessa aivan liian varhain. Vielä olisi ollut seurapuheita pidettävänä ja teräviä blogikirjoituksia kirjoitettavana.

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa siis Elämänlangalla kohti uutta viikkoa. Huomenna takaisin työn touhuun - tänään olen neulonut sukanvartta edelleen tai uudelleen flunssaisen lapsen kaverina. Ensi viikolla nähdään varmaan ainakin yksi valmis sukka.