Maalla on mukavaa

Elämänlangalla ollaan hurjasteltu lomatunnelmissa ja matkusteltu läntisessä Savossa, jossa Nyberg-Hirsimäki-Hurmeen kiertävän sirkuksen Hurme-osastolla on sukujuurensa. Pari hellepäivää siis vietettiin Puumalan Hurissalossa vanhassa maatalossa.

Neulesuunnittelijan työt jatkuivat myös maaseudulla, sillä sukkakirjan deadlineen on enää viikko aikaa. Onneksi pihapiiriin sai mukavan työpisteen syreenipensaan varjoon. Uusia neuleita ei nyt ole esitellä, sillä viime päivinä on valmistunut enemmän tekstiä kuin neulepintaa - vaan kunhan käsikirjoitus poistuu käsistä neulon jotain ihan vain itselleni!

Kesän suuriin juhlallisuuksiin kuuluu tietenkin Nean syntymäpäivää. Neiti täytti tänä vuonna kokonaiset 12 vuotta, joten teini-ikä lähestyy. Virallista juhlapäivää vietetään tänään. Päivänsankari säkenöi syntymäpäiväkahveilla Ranskasta tuliaisena saadussa kukkamekossa. Lahjapaketista paljastui Myrskyluodon Maija -sarja, joka viime kesänä teki Neaan suuren vaikutuksen. Äidin tyttö - jossain samoissa ikäluokissa olen varmaan itse ollut kun ensimmäisen kerran sarjan näin televisiosta.

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Nyt sukellan takaisin käsikirjoituksen viimeistelyn pariin. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!

Edistystä

Elämänlangalla neulotaan edelleen hyvin aktiivisesti sukkia, sillä kirjadeadline lähestyy uhkaavasti. Onneksi myös hommat edistyvät ihan lupaavaan tahtiin. Myönnän jokusen kerran kuluneen viikon mittaan pohtineeni että kenen idea tämä neulekirja taas oli, ja luvanneeni että ei koskaan enää, mutta aika kevyesti tämä oikeasti vielä tässä vaiheessa edistyy. Odottakaapa vaan kun pääsemme oikolukuvaiheeseen: viimeistään kolmannella kierroksella olen yleensä aina valmis huutamaan maailmalle, että johan minä tämän kirjan kirjoitin, onko sitä VIELÄKIN pakko vatvoa.

Viikonlopun aikana neuloin kuumeisesti viimeistä kuvattavaa sukkaparia, kun tälle päivälle oli sovittu kuvaukset. Tämä kuva on otettu noin viittä vaille puolenyön, kun sukat on juuri saatu puikoilta, kylvetetty ja laitettu kuivumaan. Nuo oranssinkeltaiset sukat myös köllöttelivät pyyhkeellä ison osan tätä päivää, osin neulepussissa ja aina tilaisuuden tullen esiin rullattuna. Onneksi kuivuivat sitten loppujen lopuksi niin paljon, että ne saatiin kuvattua.

Aloitimme aamulla tekniikkakuvilla ja siirryimme sitten vähitellen lounaan kautta Helsingin sykkeeseen.

Kuten tavallista, Hanna pääsi kuvatessaan ryömimään pitkin maata. Yllä olevassa kuvassa mallaillaan vasta kuvakulmia ennen sukkien otamista mukaan, ja alhaalla Hanna onkin sitten päässyt ihan maan tasalle. Tunnistatteko kuvauspaikat?

Tehokkaan kuvauspäivän saldona oli yhden tekniikkaluvun kuvat, muutama kuvituskuva sekä neljän neuleohjeen ohjekuvat. Jossain vaiheessa stressin painaessa oli vähän epätoivoinen olo että eihän tästä mitään tule, mutta nyt ilmeisesti kesäloma on tehnyt osaltaan tehtävänsä kun alkaa vähitellen tuntua siltä, että kohta pääsee kokoamaan palasia käsikirjoitukseksi.

Tällä hetkellä kaikki neuletyövaiheet kirjaa varten ovat minulla periaatteessa valmiina, mutta hommat jatkuvat: tekniikkaosuuksia on vielä kirjoittamatta, ja omissa neuleohjeissakin on viimeisteltävää. Tämän viikon tavoitteissa olisi siis saada niitä hommia tehtyä ja lisäksi vähän testailla yhtä epätavallisempaa kantapääohjetta, jonka toimivuudesta en loppujen lopuksi olekaan aivan varma. Se on itse asiassa ohjelmassa vielä tänään illalla, sillä yksi kanssakirjailija uhkaili aloittavansa omiin sukkiinsa kantapään huomenna aamulla sillä nimenomaisella ohjeella.

Elämänlangalla vietetään siis kiireistä kesälomaa. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Kirjaneulontaa

Koska sukkakirjan deadline kolkuttelee, koitin tässä männäviikolla päivänä muutamana reippaasti neuloa paksuja palmikkosukkia kuvauksia varten oikein keskittyneesti. Eihän siinä kesälomalla niin koskaan käy.

Kello 11.11: silmukat on luotu, kupissa on kahvia ja on aika aloittaa. Hyvin tämä sujuu! Missähän mun äänikirjani on? Kirja korvaan ja menoksi. Varoen, ettei työ mene kierteelle.

Kello 11.18: Nea tulee olohuoneeseen. "Äiti voiks sitä Myrskyluodon Maijaa katsoa mistään?" "Ei voi, sitä ei ole Netflixissä eikä areenalla. Pitäis tilata DVD."

Kello 11.24: Muistin, että Nealla on just synttärit. Googlaan sarjan DVD-julkaisua ja laitan tilaukseen. Neuletta valmiina tässä vaiheessa vähän yli puolet ensimmäisestä kerroksesta.

Kello 11.53: Miks tää pintaneule ei mee tasan? PERKELE, mulla on tolla yhdellä puikolla ollut koko ajan 2 s liian vähän. Purkamaan ja omstart.

Kello 12.01: "Ootko sä syöny tänään mitään? Tuu syömään lounasta."

Kello 13.15: Lounas on syöty. Muut lomailevat perheenjäsenet lähtivät uimaan ja posti toi Tiede -lehden. Ja sukanvarressakin on nyt oikea määrä silmukoita pintaneuletta varten. Vaan kylläpä silmiä painaa, ihan niin kuin olisi jo päiväuniaika.

Kello 14.47:  Olisin voinut vaikka vannoa, että laitoin herätyksen 14.15... Onko jo pakko nousta ylös?

Kello 15.50: Sukanvarsi etenee hyvin, mutta nyt on aika rientää kävelylle ja roolipelaamaan. Mutta pelatessahan ehtii neuloa useamman tunnin!

Kello 18.42: Kantalappu tekeillä, tämähän kulkee kuin unelma. Mutta onko tuota lankaa nyt vähän vähänlaisesti jäljellä?

Kello 21.15: Ei voi mitään, lanka loppuu. Puran ekasta sukasta sentin verran jalkaterää ja neulon kärkikavennukset uudestaan, ehkä tästä säästyy tarpeeksi toiseen sukkaan!

Kello 21.37: [Useita valittuja rumia sanoja.] Ei näitä kärkiä enää voi lyhentääkään tai ei sovi mallin jalkaan.

Kello 22.48: "Hei Nea, ootko sä vielä hereillä? Oliks sulla jotain pinkkiä sukkalankaa?"

Sukka valmistui kuin valmistuikin aika tarkkaan 12 tunnissa, ja Nealta saatu pinkki sukkalangan pätkä upposi raidoittamalla kärkeen niin hyvin, että värisävyeroa ei meinannut saada kuvattua. Seuraavaksi neulon pelkkiä kärkiä. Sellaisesta langasta, jota on vaikka lampaat söisivät.

En ole varma, esitelläänkö Elämänlangalla ensi viikolla lisää neulekirjatöitä, vai olenko muuten kesälomatunnelmissa. Katsotaan!

Lomailua

Elämänlangalla on vihdoin koittanut kauan kaivattu kesäloma. Vähän tosin mennään vielä matalalennolla, koska heti töiden loputtua iski migreenikohtaus ja sama meno jatkui sitten seuraavana päivänä kun olin ensimmäistä päivää varsinaisesti vapaalla. Perhe kuitenkin lupasi, että kyllä tästä vielä loma tulee, ja luotan heihin.

Heti kesäloman alkajaisiksi ajelimme Seinäjoelle sukuloimaan. Se merkitsee aina hyvää neuleaikaa, mutta nyt rikoin perinteisen periaatteeni neuloa aina Pohjanmaan reissuilla jotain itselleni - sain valmiiksi yhden sukkaparin kirjaa varten ja aloitin toista.

Valkoisista sukista oli helppo ottaa salaperäisiä kuvia, sillä minun kamerallani yksityiskohdat jäävät jemmaan. Tässä sukat paistattelevat päivää pienen pihasuihkulähteen reunalla seuranaan pari sievää pientä lintusta. Jos en ihan väärin muista, niin nämä ovat olleet aiemmassa elämässään suola- ja sokerisirotin.

Nea ilahtui heti kun näki tekeillä olevan pinkin sukan. "Mikä toi on? Ihana väri!" Ilmoitin, että hyvä kun tykkäät, koska saat luvan olla mallina tälle parille. Tässä vaiheessa sukkien työnimi on "paksut palmikkosukat", mutta ehkä niille täytyy vielä kirjaa varten joku oikeakin nimi keksiä. Seuraavaksi ohjelmassa lienee neuloa sukankärkiä - niihinkin on luvassa tekniikkaohjeita.

Ensimmäisellä täydellä lomaviikolla on neuleiden luvaksi ainakin roolipeliä, skumppaa ja jenkkifudista, ja seuraavilla sitten runsaasti sellaisia päiviä joille ei ole suunniteltu yhtään mitään. Katsotaan, mitä lomapäivät tuovat tullessaan!