Elämänlangalla vietettiin puoli viikkoa liminaalitilassa todellisuuksien välillä - tarkemmin sanottuna Helsingin ja Tukholman väliä seilaavalla Silja Symphonyllä Solmukohta 2016 -tapahtumassa. Tapahtuman ohjelma oli mahtava, ja laivalla olikin esitelmiä kuunnellessa hyvää aikaa neuloa - mitäs muutakaan kuin sukkakirjaan tulossa olevia sukkia.
Pääsin myös toimimaan päivystävänä neulesuunnittelijana. Mintulla oli mukanaan pitsineulelankaa ja puikot, ja luonnostelin hänelle pikaisen pitsineulekaulahuivin. Valtasin pariksi tunniksi konferenssitilojen oleskeluaulasta pöydän ja join konferenssijärjestäjien tarjoamaa ilmaista kahvia (ah, ilmaista kahvia, mikä ihana asia) ja piirrustelin ja mallitilkkuilin huivia.
Taas kävi kyllä ilmi, että pitsineuleiden piirtäminen on haasteellista hommaa. Voin sanoa, että toistuva mallikerta toimii tosi huonosti, jos langankiertojen ja kavennusten määrät eivät vastaa toisiaan. Koeneulojana toiminut Minttuparka epäili tekevänsä jossain omituisia virheitä, kun hän ei saanut pintaneuleen silmukkamäärää täsmäämään, vaan joka toistolla silmukoita oli liikaa.
Muutaman iteraation jälkeen pintaneuleen ongelma ratkesi, ja nyt huivi näyttää olevan jo puolivalmis. Katsotaan, tulisiko tästä jopa ohje kesän Ullaan. Voi tietysti olla, että minun on itse neulottava vielä testikappale ja katsottava miltä lopputulos näyttää, kun vain jostain aineellistuisi lisää neuleaikaa. Katsotaan, olisiko jossain vaiheessa vilauttaa tarkempaa neulepintaa.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla palaillaan arkeen ja sukkien neulomiseen. Mitä ensi viikko mahtaa tuoda tullessaan?
1 kommentti:
Nice lace! Keep it up!
Lähetä kommentti