Siitä kun melkein vuosikymmen takaperin tein ensimmäistä neulekirjaani, on homma selvästi muuttunut siihen suuntaan, että valmiita markkinointimateriaaleja pitäisi olla näin tekijän kannalta ihan kamalan aikaisin siihen nähden, mikä on suunniteltu julkaisuaikataulu. Nyt siis valmistellaan yhden tekniikkaohjeluvun aineistoa siihen, että saisimme sekä tekstin että kuvat kustantamoon puoli vuotta ennen kirjan varsinaista materiaalideadlinea.
Tekniikkaohjeiden tekeminen on kyllä siitä hauskaa, että kaikkien näiden neulevuosien jälkeenkin oppii aina uutta. Tähän mennessä olen nyt talvella esimerkiksi neulonut kolme sellaista kantapäätä, joita en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, ja niistä vain yksi oli sellainen, joka ennestään oli kuitenkin teorian tasolla minulle tuttu. Tekemällä oppii, ja on mahtavaa kun tulee ahaa-elämyksiä, että näinhän tämä kummallisen kuuloinen ohje toimiikin. Oman aikansa vie sitten myös kirjoittaminen, kun pitäisi osata ilmaista ohjeet tiiviisti mutta selkeästi. Sitä puolta saakin työstää aina ja ikuisesti.
Katsotaan, josko ensi viikolla Elämänlangalla olisi jo muuta eloa, vai meneekö peräti seuraavalle.
2 kommenttia:
Mukavaa kuulla uudesta sukkakirjasta. Mie tykkäsin kovasti Pipo on pääasia-kirjastakin.
1 stitch at a time. You will tame it.
Lähetä kommentti