Vuoden viimeiset valmiit

Elämänlangalla on neulottu ahkerasti, jotta vuoden loppuun tulisi vielä uutta näytettävää. Olimme joulun pyhät Tuusulassa äidin lihapatojen ääressä, ja mikäs siellä neuloessa. Sain vihdoin ja viimein pääteltyä langanpäät uudesta puserostani, sopivasti säiden vähän viilentyessä. Jouluaattona ja -päivänä valokuvatessa olleet vielä ne vähätkään lumet sataneet, joten kuvat ovat lähes kesäisiä.

Pusero oli itse asiassa tekeillä aika tarkkaan vuoden verran, sillä ostin langat Tallinnasta, kun juuri ennen viime joulua kävin siellä oopperamatkalla (ja ihan vähän Karnaluksissa). Hihat ovat vartaloon nähden vähän liian väljät, ja vaikka kuinka mittailin niin niistä tuli liian pitkät, mutta ne ovat pikkuvikoja. Olen oikein tyytyväinen!

Joululomalla neuloin myös joululahjalangoista: kauluriin meni kolme kerää Rowan Finestiä, jotka ostin joululahja-lankashekilläni.

Kyllä hymyilyttää, kun kaulassa on merino-alpakka-kashmirsekoitetta. Sain tästä samalla neuleohjeideankin, jos vaikka joku päivä ehtisi kirjoittaa muistiin ja testata.

Näin loppuvan vuoden kunniaksi tein vähän katsausta neulevuoteen sen mukaan, mitä olen muistanut Ravelryyn päivittää. Vaikka pitkin vuotta on tuntunut siltä, että neulon ja neulon eikä mitään valmistu, niin olen ollut tuotteliaampi kuin muistinkaan: olen saanut valmiiksi kolme aikuisen kokoista puseroa tai neuletakkia, lasten kokoisiakin kaksin kappalein, ja niiden lisäksi vielä yhdet taaperon villahousut ja yhdelle vauvalle toukkapussin. Kaulanlämmittimiäkin on tämän yllä olevan sekä aiemmin Nealle neulotun kaulurin lisäksi syntynyt kesän Ullan puuvillainen Vaahtopää-huivi. Nean kaulurin kaveriksi neuloin myös pipon.

Muuten neulominen on jälleen vuonna 2015 ollut hyivinkin sukkapainotteista. Polvisukkia on aktiivikäyttöön valmistunut kolmet lisää, mikä onkin hyvä - yksi pari koki juuri männäsyksynä ankean kohtalon, kun toinen sukka oli päätynyt kuivausrumpuun ja sen pari ei. Ravelrystä ei käy ilmi, mutta olen myös aktiivisesti paikannut sukkia, sillä polvisukat kuluvat minulta aina puhki isonvarpaan kynnen kohdalta kauan ennen kuin sukkien kantapäiden tai päkiöiden suhteen tarvitsisi olla huolissaan. Näiden lisäksi olen neulonut yhdet vauvantossut, kolme paria Varvikkaita, kolmet tavalliset lasten sukat sekä yhdet vähän lyhyempivartiset aikuisten sukat. Ja toki ne hyvin sievät pöllölapaset, jotka menivät kummityttösen joululahjapakettiin. Keskimäärin siis olen saanut valmiiksi noin kaksi neuleprojektia kuussa, eli ilmeisesti vain kuvittelen, ettei vuoden mittaan ole Elämänlangalla ole juuri ollut näytettävää.

Amerikkalainen neuleystävä kyseli joulunpyhinä neulojien uudenvuodenlupauksia. Itselläni on jo useamman vuoden ajan ollut tavoitteena vähentää lankashoppailua vain huvin vuoksi, ja käyttää varaston aarteita. Kuluneen vuoden aikana suurin osa lankaostoksistani on ollut täsmätilauksia Wollmeiselta noihin polvisukkiin, joita käytän jatkuvasti, ja hupishoppailua on ollut paljon entistä vähemmän. Koitan jatkaa samalla linjalla tulevanakin vuonna.

Näissä tunnelmissa vuoden viimeisellä Elämänlangalla. Ensi viikolla ollaankin jo uudessa vuodessa!