Neuloja on terve kun se leikkii

Elämänlangalla on vietetty viikonloppuna aikaa vanhan rakkaan harrastuksen parissa: olin pitkästä aikaa larpissa.

Hahmoni oli seurapiiritoimittaja Karoliina Hatakka. Koska oma vaatekaappini ei ole erityisen seurapiirityylikäs niin apua asuun piti hakea Lindexin ystävälliseltä henkilökunnalta. Kukonaskelkuvioinen tunika viimeisteltiin huivilla, jonka glitter ei valitettavasti näy valokuvassa. En olisi koskaan uskonut meneväni mihinkään ihmisten ilmoille niin, että käytän leggingsejä housuina ja vähän yli takamuksen ulottuvaa paitaa mekkona, mutta hyvähän siitä tuli. Itse tehtynä neuleasusteena rullasin valkoisten polvisukkien varret niin, että ne näyttivät vähän myttyisiltä säärystimiltä. Erityiskiitos lookista kuuluu stylistinä toimineelle Nean luokkakaverille, joka konsultoi kampauksen suhteen. Lopputulos oli yllättävän hyvän näköinen, ja nyt harkitsen pistäisikö nämä samat vaatteet päälleni tänään illalla teatteriin.

Jotta ei olisi liian helppoa, larpissa kaikilla hahmoilla oli myös Halloween-henkinen naamiaisasu. Minä toteutin omani naamiaiskaupasta ostetulla noidanhatulla, tummalla huulipunalla, lainatulla kaulakorulla ja ihan omasta kaapista löytyneillä mustilla vaatteilla. Nyt odottelen mielenkiinnolla, koska pelistä julkaistaan kuvia. Ystäväni Tuomas harrastaa liveroolipelien valokuvaamista ja ottaa huikean hyviä valokuvia, joten ehkä saan tästä noitamaisesta lookista vielä jonkun hyvän profiilikuvan oikean halloweenin lähestyessä.

Tietenkään neulominen ei unohtunut, vaikka lauantaina oli muuta puuhaa. Kaikkien suureksi yllätykseksi puikoilla on sukat. Nea tuli ilmoittamaan minulle, että hänen kaikki villasukkansa ovat liian pieniä, joten mitä neulova äiti saattaa tehdä? Lankana on Wollmeise Twin ja värinä Himbeere eli vadelmanpunainen. Olin ajatellut tästä itselleni polvisukkia, mutta näin ei näemmä ollut tarkoitettu. Nealla on myös itsellään puikoilla sukka, samaa värimaailmaa mutta Nallesta. Koitin ehdottaa, että jos hän itse neuloisi ne sukat valmiiksi itselleen, mutta älykäs lapseni keksi ihan itse toisen sukan ongelman: "Mutku äiti, niitä pitää neuloa KAKSI."

Nean kengän koko alkaa olla jo aikuisen naisen mitoissa, mutta nopeastihan tuollainen tavallinen sukkapari syntyy niihin Muhkean pohkeen polvisukkiin verrattuna, joita aina itselleni tikutan. Eivätköhän nämä siis ehdi jalkoja lämmittämään jo nyt syyslomaviikolla.

Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä kertaa. Ensi viikolla toivottavasti ainakin valmiita sukkia!