Kesäneulontaa

Elämänlangalla ollaan jo aivan kesäisissä tunnelmissa, vaikka tällä viikolla onkin luvattu taas viileämpää säätä. Viime viikolla oli näytillä Nean uusi bolero ja tällä viikolla on taas puikoilla Safrania: löysin parvekkeelta pussillisen valkoisia keriä ja aloin neuloa itselleni improvisoitua puseroa.

Tällä hetkellä olen kovasti ihastunut Barbara Walkerin tapaan neuloa istutetut hihat ilman saumoja. Tapa ei ole aivan yhtä virtaviivainen kuin Tuulian The Tailored Sweater -kaava, mutta toisaalta sopii paremmin silloin kun olen huithapelituulella enkä jaksa laisinkaan suunnitella. Ilmeisesti pitkä kevät on vaatinut veronsa ja olen kohta kypsä kesälomalle, sillä ajatuskin ohjeen kirjoittamisesta tai edes kunnollisesta ideoi ja piirrä malli - neulo mallitilkku - laske silmukat -lähestymistavasta uuteen puseroon tökkää vastaan.

Walkerin tavassa idea on, että puseron kädentiet muotoillaan aivan kuin tavallisesti istutettuja hihoja neulottaessa, mutta sitten ei tarvitse käyttää energiaa hihojen pyöriöiden laskemiseen. Kädentieltä poimitaan tasavälein sen verran silmukoita kuin halutaan valmiin hihan ympärykseksi ja muotoillaan pyöriö lyhennetyillä kerroksilla. Muotoilu menee suurin piirtein näin:

- Aloita kainalon keskeltä.
- Merkitse ne silmukat, jotka on luotu kainalon alle, tyypillisessä aikuisen puserossa noin 10-14 silmukkaa.
- Poimi ja neulo 1 kokonainen kerros.
- Neulo 2/3 silmukoista. Kiedo ja käännä.
- Neulo 1/3 silmukoista nurin. Kiedo ja käännä.
- Neulo seuraavaan kiedottuun silmukkaan. Neulo silmukka ja kiertävä lanka yhteen. Kiedo ja käännä.
- Toista edellistä vaihetta, kunnes jäljellä ovat ainoastaan kainaloa varten luodut silmukat. Jatka hihaa suljettuna neuleena.

Viimeksi neuloin tällä tavalla sen Nean viimeviikkoisen boleron. Ullassa on viime vuonna ilmestynyt Lakeuden kutsu -pusero, jossa myös käytin tätä tekniikkaa.

Ensi viikolla Elämänlangalla on toivottavasti jo jonkinlainen mielikuva siitä, mitä muuta puseroon tulee kuin V-kaula-aukko ja istutetut hihat. Siihen asti elämme itse kukin jännityksessä, kun en itsekään vielä tiedä mitä olen tekemässä.

Yhdentoista asian haaste

Elämänlangalla tartutaan harvoin haasteisiin, mutta tämä oli hauska, kiitos Linda. Itse en haasta ketään eteenpäin: jos kysymykset kutkuttavat sinua, arvon lukija, niin nappaa toki haaste itsellesi ja käy kommenteissa kertomassa minulle, missä haaste kiertää!

Haasteen säännöt kuuluvat alunperin näin:

• Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
• Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
• Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
• Haastetun tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
• Haastetun tulee kertoa kenet on haastanut
• Ei takaisin haastamista.

Tarkoituksena on erityisesti kiinnittää huomiota pieniin ja vähemmän tunnettuihin blogeihin, joten tässä on mainio tärppi esimerkiksi vasta neuleblogin aloittaneelle.

Aloitetaanpa siis!

Yksitoista asiaa minusta
1. Rakastan alpakkalankaa. Valitettavasti olen vuosien myötä hieman herkistynyt alpakalle, joten nykyään neulon täysalpakkaa harvemmin kuin ennen.
2. En juo olutta. Teoriani on, että ylimaistan humalan karvaan maun, koska liki mikä tahansa olut maistuu minun suussani niin pahalta, että oksettaa. Maistan sitkeästi kaverien tuopeista hörpyn joka kerta kun kohdalle sattuu baari-ilta, mutta makuun ei näytä tottuvan.
3. Vaikka karvas ei maistu minulle, pidän silti kovasti kahvista ja tummasta suklaasta.
4. Kahvissani kuuluu olla täysmaitoa tai kermaa ja yksi pala sokeria. Hienoa sokeria laitan aina epähuomiossa liikaa, vaikka kuinka yrittäisin varoa.
5. En osaa neuloa siistiä kirjoneuletta. Tekniikka on hallussa, mutta jäljestä ei vain koskaan tule kaunista. Luultavasti tämä johtuu siitä, että...
6. ...minulla on hyvin tiukka neulekäsiala. Erityisesti kerrostiheyteni on paljon tiiviimpi kuin monilla muilla. Tästä on jonkin verran harmia neulesuunnittelussa.
7. Minulla on ollut teini-ikäisestä lähtien pahoja, enimmäkseen niska-hartiaperäisiä päänsärkyjä. Kumma kyllä neulominen ja kaikki tietokoneen ääressä vietetty aika eivät auta.
8. Kuvittelin vuosia, että olen järjestöaktiivien vanhempien lapsena immunisoitunut yhdistystoiminnalle. Tällä hetkellä toimin kahdessa yhdistyksissä vapaaehtoistehtävissä ja olen lisäksi töissä keskusjärjestössä, jossa suuri osa työajastani kuluu jäsenyhdistysten palvelemiseen tavalla tai toisella.
9. Minua kiinnostivat roolipelit jo lapsena, mutta sopiva tilaisuus tarjoutui vasta vuonna 2000, kun samassa graduseminaarissa oli yliopiston roolipelikerhon hallituksen jäsen.
10. Kun olin pieni, halusin viisi tai seitsemän tai kymmenen lasta. Nyt ihmettelen, miten selvisin hengissä ja suhteellisen järjissäni edes kahden pikkulapsiajasta.
11. Minulla on kahden oman riiviön lisäksi ekaluokkalainen lainalapsi, joka viettää meillä paljon aikaa.

Yksitoista kysymystä haastajan blogista

1. Kuinka pitkään olet harrastanut käsitöitä?

Lapsena olin käsistään kätevän perheen musta lammas, joka uppoutui kirjoihin ja kirjoittamiseen. Olen kuitenkin jo omien lasteni ikäisenä suunnitellut vaatteita My Little Ponyille, neulonut barbienukelle paidan ja nikkaroinut leikkuulautaa ja kenkähyllyä. Ehkä vika ei ollutkaan minun kätevyydessäni vaan vertailukohdassa? Neulomiseen hurahdin lopullisesti samoihin aikoihin kun aloitin yliopiston, 19-vuotiaana.

2. Mikä on lempikäsityömuotosi - neulonta, virkkaus vai jokin muu?

Ehdottomasti neulominen! En virkkaa lainkaan, enkä pidä ompelusta. Puutöitä en ole tehnyt sitten varhaisen teini-iän, mutta siinä oli kyllä myös oma viehätyksensä.

3. Kuvaile tyyliäsi käsitöiden suhteen: pidätkö romanttisista tyylistä, toteutatko hillittyjä klassikoita, tuunaatko kaiken niiteillä, oletko kenties pesunkestävä hippi vai jotakin ihan muuta?

Mottoni on nykyään "yksinkertainen on kaunista". Tosin tutut vitsailevat "Kristelin helpponeuleista", sillä sehän on vain hauskaa jos yksinkertaisen näköisen neuleen tekemisessä on jotain teknistä haastetta.

4. Millainen projekti sinulla on parhaillaan työn alla?

Tätä kirjoittaessani päättelen langanpäitä tyttären bolerosta, ja toivon että jahka tulee Elämänlangan julkaisun aika, olen jo saanut siitä kuvituskuviakin.

5. Pidätkö ruoanlaitosta / leipomisesta? Jaa linkki yhteen lempiresepteistäsi :)

Laitan ihan mieluusti ruokaa. Leivon sujuvasti esimerkiksi sämpylöitä ja pikkuleipiä mutta täytekakku ei onnistu. Eniten käytössä olevat reseptit eivät ole netissä, vaikka satunnaiseen käyttöön jotain etsinkin, vaan Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjassa. Minulla on kirjasta kovakantinen painos jostain 90-luvulta, ja se on ollut kovassa käytössä.

6. Harrastatko muutakin kuin käsitöitä?

Luen paljon, nykyään lähinnä äänikirjojen muodossa. Olen ollut useita vuosia Audiblen kestotilaaja, ja äänikirjoja on kertynyt kymmenittäin omaan nettikirjastoon. Paperikirjoja on monen monta hyllymetriä. Kirjoitan myös itse kaikenlaista, kun aikaa on: välillä enemmän, välillä vähemmän.

Lisäksi harrastan roolipelejä.

7. Millaisista asioista inspiroidut?

Neulesuunnittelun suhteen esimerkiksi joku tietty lanka saattaa innostaa tekemään juuri tietynlaista neuletta. Vaatteet yleensä inspiroivat: jostain aivan muulla tekniikalla toteutetusta vaatteesta saattaa löytyä kiinnostava yksityiskohta, josta tulee sitten neuleidea.

Kirjoittamisessa inspiroivat arkiset asiat ja kohtaamiset ja arjen magia. Keittiössämme esimerkiksi asustaa kaaoshenkiä ja kattilankansitonttuja, ja kengännauhoissa roikkuu ja kiipeilee pieniä solmupeikkoja, jotka aukovat nauhoja minkä ehtivät.

8. Tilaatko käsityölehtiä? Jos, niin mitä?

Tällä hetkellä minulle tulee ainoastaan Interweave Knits. Muutama vuosi sitten huomattavasti varattomampana aikana karsin kaikenlaiset lehtitilaukset minimiin.

9. Kuinka usein päivität omaa blogiasi?

Kerran viikossa, maanantaisin.

10. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?

Vaihtelevasti, välillä nettikaupoista ja välillä esimerkiksi Villavyyhdistä, jossa on kiva käydä jälkikasvunkin kanssa.

11. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Kun Elämänlankaa alkoi, neuleblogit elivät kovaa nousukautta, ja koska harrastan kirjoittamista, tuntui blogin pitäminen hyvältä ajatukselta. Blogi on säilynyt hengissä näin pitkään tiukan aikataulun vuoksi: Elämänlankaa on alusta alkaen ilmestynyt maanantaisin, eikä taukopäiviä ole näiden vuosien mittaan ollut kuin kourallien.

Tähän kohtaan kuuluisi vielä Yksitoista kysymystä seuraavalle vastaajalle. Koska en kuitenkaan haasta ketään, en erityisesti listaa kysymyksiä. Poimi haluamasi kysymykset yllä olevista tai keksi ihan omia!
 
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla! Ensi viikolla taas uusia kujeita.

Arkea ja juhlaa

Elämänlangan viikonloppu kului juhlahumussa. Lauantaina maisteri täytti kokonaiset 38 vuotta, ja sunnuntaina oltiin sitten Tuusulassa äidin lihapatojen ääressä (aivan mainiota nyhtöpossua, muuten) viettämässä äitienpäivää.

Äidiltä, toisin kuin minulta, sujuu täytekakun kuorruttaminen. Mainion mansikkakakun täytteenä oli omenahilloa ja -raastetta.

Arjen puolella kuuluu käyttövaroiden kulumia. Marimekko-olkalaukkuni hajosi oikeastaan jo muutama viikko sitten, mutta ompelin paikaksi Nean neuloman pienen tilkun. Nyt kankaan repeämä oli ryöminyt esiin neuletilkun alta, mutta ihan juuri ei budjetissa ollut uuden olkalaukun menevää koloa. Onneksi kuitenkin nuori neuloja antoi minulle syntymäpäivälahjaksi uuden pienen neulelappusen.

Pohjalla näkyy aiempi, keltainen tilkku johon oli ommeltu kiinni pienempi punainen koriste. Valkoinen, vielä toistaiseksi puhdas tilkkunen, johon on ommeltu rusettikuvio virkatusta nyöristä, jatkoi paikkaussarjaa. Ei näistä tukevan kankaan korvaajiksi ole, mutta oikeasti on kyllä mukavaa paitsi saada vähän lisää käyttöaikaa hajonneelle laukulle myös saada Nean pieniä lappusia oikeaan käyttöön. Muuten on välillä vähän vaikea keksiä niille käyttötarkoitusta, vaikka tietysti kannatankin lämpimästi sitä, että lapsi neuloo jotain omia juttujaan.

Viimeisenä näytillä myös omaa neuletuotantoa. Nean viimeviikkoisen puseron valmistuttua ajattelin ensin neuloa lopusta Safranista tiskirättejä, kunnes totesin että lankaa on jäljellä vielä aivan yhtä paljon kuin koko puseroon meni. Aivan hihasta ja hatusta siis tekeillä pikkuinen puolihihainen bolero käytettäväksi joko uuden puseron tai sitten jonkun muun t-paidan kanssa. Tällä kertaa jätin asiakseni kirjoittamatta mitään silmukkamääriä sun muita muistiin. Päätin, että ihan kaikesta ei tarvitse tehdä ohjetta, vaan joskus saa neuloa ihan vaan huvikseen. Tämän iltapäivän istuin työn puolesta kuuntelemassa Yhdistys vaikuttajana pääkaupunkiseudulla -seminaaria, joten yllä olevassa kuvassa vielä puikoilla oleva hiha on ehtinyt valmistua ja bolero on nyt pyykkitelineellä kuivumassa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla ehkä kuvia valmiista bolerosta, mikäli sää sallii valokuvauksen, tai sitten jotain aivan muuta.

500!

Ohops! Yllättäen Blogger kertoi minulle, että tämä merkintä on 500. teksti Elämänlangalla. Nyt pitäisi tietenkin asiaankuuluvasti olla kahvia ja kakkua, mutta en ollut laisinkaan valmistautunut tähän suureen juhlaan.

Sen sijaan esitetään, tadaa, valmis neule:

Nea pääsi taas kokeilemaan huippumallin elämää, eli kampaamaan tukkansa, sonnustautumaan liian tiukkoihin ja epämukaviin kuvausfarkkuihin sekä pukeutumaan vuodenaikaan nähden vähiin vaatteisiin. Julmana äitinä istutin lasta kivellä epämukavassa asennossa ja käskin kuvittelemaan, että on viisitoista astetta lämpimämpää kuin oikeasti onkaan. Sentään ehdimme sisään ennen jäätävää rankkasadetta. Totesinkin, että tälle tytölle ei taida ehtiä kehittyä virheellisiä käsityksiä siitä, miten helppoa ja kivaa hommaa valokuvamallin työ on.

Ettei lapsi olisi aivan ehtinyt jäätyä, ja että saataisiin vähän luontevampia ilmeitä, piti keksiä vähän muuta puuhaa välillä:

"Tee vaikka pari kärrynpyörää siinä nurtsilla, niin katotaan saanko mä siitä kuvan."

"Juokse tosta vinosti vasemmalta kameran edestä. Ei liian lujaa! Uudestaan!"

Vähitellen saatiin ihan iloisen näköinen hymy ja kelvollisia kuvia paidasta. Kirjoitin ohjeenkin, ja lähetin tarjolle kesä-Ullaan. Yleishyödyllisenä ilmoituksena muistutan, että Ullan 2/2014 ohjedeadline on tämän viikon sunnuntaina 11.5., ja ohjeita kaivataan toki jatkuvasti!

Näissä  tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusia kujeita.