Sukat olivat päiväkausia "ihan just melkein valmiit", kunnes sitten eilen illalla vietin muutaman tunnin Netflixin seurassa, neuloin viimeiset kärkikavennukset, päättelin langanpäät ja ompelin taitteet.
Pihalla kuvatessa aurinko paistoi niin, että väriä oli vaikea saada kunnolla kuvaan ja puhki palaminen uhkasi koko ajan. Olen häpeällisen huono käyttämään mitään oikeita kuvankäsittelyohjelmia, mutta onneksi Picasa jo parantaa kuvien laatua muutamalla napin painalluksella. Ehkä sitten, kun minulla on varaa ostaa itselleni kauan haaveilemani digijärkkäri, hankin myös Photoshopin tai opettelen uudelleen Gimpin perusteet?
Kotipihan istutukset ovat vielä melkoisen harmaansävyiset, mutta syystalkoissa leikattujen pensaiden juuresta löytyi jo valkovuokkoja kuvauskaveriksi. Kunhan kevät etenee, nuo pensaat ovatkin pian jälleen korkeampia kuin ekaluokkalainen, mutta siihen mennessä valkovuokkojen aika onkin sitten ohi.
Polvisukkien pohjana on jälleen kerran Ulla-ohje Muhkean pohkeen polvisukat. Pohjekavennukset neuloin ensin 13 kertaa joka 3. kerros ja sitten 13 kertaa joka 5. kerros, pohkeeni kun on sen mallinen, että se ensin kapenee melko ylhäällä hyvin jyrkästi ja sitten lopun matkaa loivasti nilkkaan asti.
Tämän projektin valmistuttua onkin seuraavaksi pohdittavana erittäin vakava kysymys: mitä neuloisin seuraavaksi? Parin tunnin päästä pitäisi olla matkalla erään roolipelikampanjan 2-vuotisjuhliin (pelinjohtaja lupasi tarjota ruokaa ja näyttää aiheeseen liittyviä elokuvia), mutta matkaneule on lopussa eikä seuraaviin polvisukkiin ole vielä lanka hankittuna. Kriisin paikka, suorastaan!
Seuraavaksi suunta onkin siis lankavaraston kätköihin. Katsotaan, olisiko ensi viikon Elämänlangalla näyttää jotain tuloksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti