Tiistai? Tiistai!

Elämänlangalla ollaan jo päivistäkin sekaisin kirjadeadlinen lähestyessä. Viikonloppuna valokuvattiin jälleen Suomenlinnassa, ja maanantai menikin sitten täydellisessä koomassa. Joka kerta pääsee unohtumaan, miten väsyttävää kuvausten järjestäminen on.

Omia valokuvia ei tältä kuvauskierrokselta ole, mutta koska perheenjäseniä jälleen julmasti hyväksikäytettiin malleina niin Teemu oli lasten kanssa Suomenlinnassa liki koko sunnuntain ja ehti napata myös muutaman valokuvan. Tässä tunnelmakuvassa ei ole neuletta, mutta kolmasluokkalainen apina on hyvä mittatikku noille Suomenlinnan kirkon massiivisille aitaketjuille.

Kirjaa varten on tällä hetkellä kuvattu yhtä neuletta lukuunottamatta kaikki ohjekuvat ja yhdestä pitää vielä napata muutama täydennyskuva. Tekniikkakuviakin on aloiteltu, joten voiton puolella ollaan tässä suhteessa! Kirjan käsikirjoitus on myös tekniikkaohjeita lukuunottamatta liki paketissa: kaikilla neuleilla on nimet ja lyhytkuvaukset, ja ohjetekstit odottavat vain Johannan kommentteja.

Tekemistä siis on edelleen, mutta alan jo varovasti olla toiveikas sen suhteen, että homma valmistuu suurin piirtein ajallaan.

Näin pikaisesti ja poikkeuksellisesti tiistaista Elämänlankaa. Ensi viikolla toivottavasti jälleen maanantaina - luultavasti edelleen kirjan viimeistelytunnelmissa.

Kuvauksellista

Elämänlangalla vietettiin eilen sopivan vaan ei liian aurinkoinen päivä Suomenlinnassa ensimmäisissä Puserot puikoille -kuvauksissa. Kirjaan on tulossa näillä näkymin 14 yläosaohjetta, mikäli ne mahtuvat kustantajan antamaan sivumäärärajaan, ja näistä on nyt kuvattu 5. Toiveikkuustaso kirjan suhteen on taas kovassa nousussa. On aivan mahtavaa nähdä vaatteet ensimmäisen kerran kunnolla viimeisteltyinä, kasteltuina ja pingotettuina, ja juuri niiden mallien päällä joille ne on ajateltu.

Tässä muutamia tunnelmakuvia päivän varrelta. Osa on minun ottamiani, osassa kameran takana on ollut ihana apukuvaajamme.

Tältä leirissä näytti ennen kuvausten alkua. Kuvattavat neuleet on nostettu esiin, ja pariin neuleeseen on jo mallailtu korujakin. Saimme jälleen napit sekä asustekorut Pörröltä joka on kertakaikkiaan velho askartelumassojen kanssa. Voin kertoa että jopa minä, joka käytän hyvin vähän koruja, totesin yhdestä kaulakorusta välittömästi "Mitä tää maksaa?! Mä haluun tän!".

Päivän ensimmäinen malli laittautuu. Minua ilahdutti erityisesti käsivarressa oleva tatuointi, joka tulee kuvissa näkymään mainiosti puolipitkän hihan alta. Tiedän, että mallitoimistot eivät arvosta malleilla tatuointeja, lävistyksiä, arpia tai muita "kauneusvirheitä", mutta minä pidän persoonallisen näköisistä neulemalleista. Loppujen lopuksi aika harva valmiiden neuleiden käyttäjäkään näyttää mallikuvastosta tulleelta.

Harvinainen kuva kanssakirjailijattaresta: Johanna istui koko päivän leirivahtina neule käsissään, sillä kaikkin ensi viikonloppuna kuvattava ei millään muotoa ole valmista. Tässä onnistuin kuitenkin nappaamaan otoksen, jossa Johannalla EI ole neuletta.

Leiri paisui loppua kohden. Kuvassa keskellä taka-alalla vierelläni seisomassa päivän viimeinen malli, vilteillä ja pyyhkeillä istuskelemassa kuvaaja, kanssakirjailija, malleja ja yksi seuraneiti - moni päätyi jäämään Johannan seuraksi nurmikolle puun varjoon istuskelemaan oman kuvauksensa jälkeen.

Tässä vielä aito in action -kuva. Minulla on kädessäni ulkoinen salama sekä varjo, joka hajottaa valoa vähän pehmeämmäksi, kuvaaja kuvaa, ja jos katsotte oikein tarkasti niin siilitukkainen avustaja ei suinkaan tee natsitervehdystä vaan pitelee varjoa, joka leikkaa suoran auringonvalon pois mallin silmistä. Musta-hopean sävyinen varjo vain kuvassa hukkuu kivitaustaan niin, että vaikutelma on sangen hupaisa. Ihan hirveän moni ei pysähtynyt ihmettelemään, vaikka välillä saimmekin vähän kummastelevia katseita ohikulkijoilta eri puolilla saaria.

Nyt, ystävät kalliit, saa käyttää kaikkia mahdollisia yhteyksiä muinaissuomalaisista säänjumaluuksista säätä manipuloiviin avaruusolentoihin, että ensi viikonloppuna olisi myös hyvät kuvaussäät! Kirjan materiaalit pitäisi saada kustantajalle kuunvaihteessa, ja sehän ei onnistu jos sataa silloin kun 2/3 kirjan kuvista pitäisi saada purkkiin.

Tällaisissa värikkäissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikollakin ollaan vielä making of -maisemissa, sillä deadline lähestyy.

Lakeuksilla

Elämänlangalla ollaan tänään vähän myöhään liikkeellä, sillä viikonloppu meni jälleen Seinäjoella ja palailimme kotiin vasta tänään iltapäivällä.

Kuvassa eteläpohjalaisille tuttu maamerkki, Lakeuden ristin kirkko. Torniin en kiivennyt, mutta pitkästä aikaa kävin itse kirkossa sisällä, ensin lauantaina opastetulla Alvar Aalto -kierroksella ja sitten sunnuntaina valtakunnallisten Kotiseutupäivien päätösjumalanpalveluksessa.

Tämän kesän Seinäjoen vierailulla perinteinen sukulaisvierailu yhdistyi minulla mukavasti työmatkaan, kun Kotiseutupäivät pidettiin eteläisellä Pohjanmaalla. Työelämässäni Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto ry:n järjestösihteerinä olen vahvasti mukana kotiseututyössä, joten pääsin työn puolesta osallistumaan tähänkin tapahtumaan.

Kotiseutupäivillä näkyi luonnollisesti vahvasti paikallisuus. Konferenssikassi, joka minulla tietysti heti pääsi neulepussiksi, on Lapuan kankureiden käsialaa. Kotiseutupäivien logo on kudottu kankaaseen, ei painettu, ja materiaalina on puuvilla-pellavasekoite.

Pussiin pistettävä neule on työnimeltään Lakeuden kutsu, ja se on täysin improvisoitu top down -pusero minulle itselleni. Tämä kuva on menomatkalta junasta, nyt työ on jo suljettuna neuleena ja ulottuu pian vyötärölle. Kaula-aukosta tuli himpun pieni, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Sileä neule valikoitui pintaneuleeksi ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että halusin konferenssityöksi jotain mahdollisimman aivotonta. Harmillisesti minua ei kuitenkaan sukatuttanut lainkaan, koska sukkaneulehan olisi ollut mitä mainioin tähän tarkoitukseen. Itselleni taas neulon siksi, että minulle on vuosien mittaan muodostunut tavaksi tehdä jotain ihan vain minulle, kun käymme Seinäjoella.

Nyt on aika palata taas kirjaprojektiin: materiaalien pitäisi olla valmiina kuun loppuun, joten nyt kaikki pitämään peukkuja, että parina seuraavana viikonloppuna ei sada pääkaupunkiseudulla. En millään muotoa haluaisi organisoida projektin kuvausaikataulua uudelleen!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä jälleen Making of Puserot puikoille -ohjelmaa.

Pääasia

Elämänlangalla on meneillään kirjaprojektin intensiivinen vaihe: vielä on pari ohjetta kirjoittamatta, eikä ensimmäiseen kuvauspäivään ole enää kahta viikkoakaan. Niinpä olen viime aikoina lähinnä viimeistellyt kuvattavia neuleita samalla kun Johanna neuloo kuumeista tahtia lisää. Viime viikkojen matrani "kyllä siitä vielä kirja tulee" on ollut vaihtelevan vakuuttava. Välillä en usko itseäni lainaan, välillä taas näyttää ihan hyvältä. Viimeisteltävät neuleet ilahduttavat: ainakin on jotain kuvattavaa, kunhan vain kuvauspäivinä ei sataisi.

Vähän on sentään ollut neuleaikaa:

Pikkuinen huivi on neulottu marketin alehyllystä löytyneestä kerästä Novitan Bambua. En nykyään enää osaa kulkea pää paljaana ulkona, kun olen niin tottunut erilaisiin huiveihin ja myssyihin, eikä kesävaraston uusiminen ole laisinkaan huono asia. Vastaavalla neulepinnalla tekeillä oleva myssy on edelleen kesken - se on minulle hieman pieni, eikä murrettu vihreä välttämättä ole Nean väri.

Nyt takaisin arkiseen aherrukseen: lupasin Johannalle uutta ohjetta tehtäväksi vielä tämän päivän aikana. Näissä kiireisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan.