Hups

Kiireisten työpäivien pyörteissä maanantai pääsi unohtumaan. Elämänlangalla ollaan tänään pitkälle iltaan kokouksessa töiden puolesta, eli kuvat jäävät nyt blogaamatta.

Viime aikoina töiden lisäksi myös neulesuunnittelu on pitänyt kiireisenä. Tulevaa kirjaa varten olen neulonut viikonloppuna viimeksi BC Garnin Silkbloom Finoa, joka on aivan ihanaa lankaa, ja jossain vaiheessa pitäisi tarttua myös Wollmeiseen.

Wollmeisea on mennyt myös sukkiin: ensin neuloin kuvissa jo vilahtaneet lasten sateenkaarisukat, sitten kummityttöni äiti ilmoitti, että vauvan ainoat villasukat ovat jatkuvasti kadoksissa. Nyt on sitten puikoilla toinen pikkuruinen pari vihreästä Wollmeise Twinin keränjämästä.

Seuraavan Ullan deadline lähestyy. Ja valehtelin, tähän minulla on kuvakin, kiitos Facebookin!

Aaltoileva huivi on siis tulossa Ulla-ohjeeksi. Vielä on muuten toista viikkoa aikaa lähettää ohjeita, eli kaikki kipin kapin kaivelemaan kaapinpohjilta Ullaan alkukesään sopivaa neulottavaa! Minun kuvissani on harmillisesti vielä lumikinokset taustalla, vaikka itse lehti ilmestyykin aivan kesän kynnyksellä.

Lisäksi puikoilla on kovin kiemuraisia ja pieniä baijerilaispalmikoita, samaan tyyliin kuin Bayretissa. Näistä kuitenkin lisää vasta paljon myöhemmin. Haluaisin kuitenkin esittää kysymyksen, että mistähän ihmeestä mahtaa johtua että aina kun päädyn nysväämään niitä sieviä mutta kamalan vaivalloisia pikkupalmikoita, niin lopputulos päätyy jollekin muulle kuin minulle itselleni?

Nyt kuitenkin Elämänlangalta palkkatyön pariin ja valmistautumaan työnantajajärjestöni kevätkokoukseen. Ensi viikolla ehkä sitten paremmalla ajalla ja enemmillä kuvilla!

Sukkaisaa eloa

Elämänlangalla ollaan aima ja edelleen sukkaputkessa. Viimeksi valmistuivat Nealle sukat samasta Wollmeisen sateenkaarivyyhdistä kuin Joelille pari viikkoa sitten.

Talven jäljiltä on suorastaan ilahduttavaa, että parvekkeella on nyt välillä liikaakin valoa kuvaamiseen. Alkuillan aurinko paistoi sunnuntaina parvekkeelle niin kirkkaasti, että joku kohta sukista ylivalottui aina. Kuten kuvasta näkee, neidin sukat ovat vielä himpun isot, mutta tämä on lasten kohdalla onneksi itsekseen korjautuva ongelma. Tässä havaitsin muuten myös, että lasten jalat ovat kasvaneet reilusti: kun neuloin sukat sekä Nealle että Joelille, jäi vyyhdistä vain pikkuinen keränpoikanen jäljelle.

Nea sai loppujen lopuksi ihan perussukat, kun Joelin sukissa oli nostetuin silmukoin tehty kuvio. Aloitin näitä ensin vinokuvioisella pintaneuleella, mutta ensimmäisen yrityksen jouduin purkamaan liian pienenä ja toisella kierroksella en sitten jaksanut enää panostaa koristeisiin, kun Nea jatkuvasti kävi kyselemässä, että ovatko ne sukat jo kohta valmiit. Selvästi olivat mieluiset kuitenkin, sillä neiti kaikki-neuleet-kutittavat oli näemmä laittanut sateenkaarisukat paljaisiin jalkoihinsa kouluun tänään.

Viime viikolla vihjailin, että tulossa saattaisi olla myös uusia ohjeita. Tässä pieni ennakkovilkaisu. Ohje on niitä, jotka ovat olleet valmiina jo pitkään, mutta en ole saanut kuvattua. Nämä sukat tulevat suomeksi tarjolle Ullan jäsensivuille mahdollisesti ensi viikolla, englanniksi Ravelryyn myyntiin.

Sukkaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla Elämänlangalla. Ensi viikolla kohti uusia seikkailuja!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Aina ei tämä amatöörineulesuunnittelijan arki ei mene kuin Strömsössä. Puolisentoista vuotta takaperin neuloin kaulurin tai tuubihuivin, kirjoitin ohjeen, annoin sille nimeksi Any Which Way Cowl ja ajattelin pistää ohjeen myyntiin Ravelryyn heti kunhan saan huivin kuvattua. Värväsin vielä apulaisen neulomaan toisen huivin kirkkaan värisestä langasta, jotta mallikappaleita olisi kaksi.

Meni kuukausi jos toinenkin. Sovin kaverin kanssa kuvauksista. Kuvauspäivänä Joel oli kipeä. Yritettiin uudestaan, kuvaaja sairastui. Paria viikkoa myöhemmin kipeänä olin vuorostani minä. Lopulta kuvaukset lykkääntyivät epämääräiseen tulevaisuuteen.

Sunnuntaina sain vihdoin ja viimein itse aikaiseksi ottaa neuleet ja kameran mukaan kaupunkiin. Huvitimme seuralaisen kanssa Vanhan kirkon puiston varhaiskeväisiä istuskelijoita. Kukaan ei kuitenkaan kehdannut tulla kysymään, mitä oikein puuhaamme. Joskus neuleita kuvatessa saa selittää yhdelle jos toisellekin, mistä on kyse.

Nyt se siis vihdoin ja viimein on julki! Any Which Way Cowl, yhdelle 100 gramman vyyhdille tai kerälle sukkalankaa. Jotta tuubihuiviin ei tulisi varsinaista nurjaa puolta, neulepinta on molemmin puolin saman näköinen.

Ohje on myynnissä Ravelry-kaupassani ja on toistaiseksi olemassa ainoastaan englanniksi.

Näissä voitonriemuisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kenties lisää uusia neuleohjeita!

Kotoisaa

Lapsiperhe-elämässä flunssa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tänään harvinaisesti molemmat lapset ovat kotona lievässä räkätaudissa. Vaikka täytyy myöntää, että sitten aamuherätyksen on jo pariin otteeseen tullut mieleen myydä jälkikasvu seuraavalle ovikelloa soittavalle pölynimurikauppiaalle, niin ovat nuo toisaalta ihan suloisiakin. Nean ääni kuulostaa klassiselta viskibassolta ja Joel aivastelee komeasti.

Nea oli sitä mieltä, että on kokkausaika. Neiti teki vain ihan pikkuisen avustetusti puolen litran lettutaikinan ja jaksoi paistaakin sen melkein kokonaan itse. Nean päällä oleva neulemekko on muuten Ullassa ilmestynyt Hulivilin hellemekko! Pellavamekon sileät osat ovat vielä aivan mainiossa kunnossa, pitsihelmasta on parista langankierrosta lanka katkennut. Lapset ovat muuten leikki-ikäisinä ja pieninä koululaisina siitä hauskoja, että eivät kasva erityisemmin leveyttä vaan enimmäkseen pituutta, käsiä ja jalkoja. Tämäkin noin nelivuotiaalle Nealle neulottu mekko sopii mainiosti kohta yhdeksän vuotta täyttävälle, pituus vaan on hyvin eri näköinen.

Joel puolestaan sai toivomansa sateenkaarisukat. Neulekuvauksiin piti ottaa mukaan myös lelukäärme, muuten kameran edessä olo olisi ollut ihan tyhmää. Sukat istuvat suhteellisen mukavasti, jalkaterät on tosin tarkoituksella neulottu toistaiseksi vielä pikkuisen isoiksi. Seuraava projekti on neuloa samasta langasta Nealle sukat, kunhan keksin jonkun kivan neulepinnan joka on eri näköinen kuin Joelin sukissa. Näissä lapsiperheellisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan, silloin tas uutta Elämänlankaa.

Värikästä elämää

Elämänlangalla mielenmaisema alkaa olla jo kovasti keväinen. Lunta ja yöpakkasia riittää, mutta päivisin aurinko on paistanut viime aikoina ihanasti. Olen saanut taistella neulekuvausstudiostani lasten kanssa, sillä jälkikasvukin on löytänyt parvekkeen. Vaikka pihalla on vain muutama aste lämmintä, lasitetulla länsiparvekkeella tarkenee nimittäin näemmä hyvin leikkiä sisävaatteissa kunnes aurinko katoaa vastapäisten kerrostalojen taakse.

Onneksi aamupäivät ovat vielä sen verran vilpoisia että ehdin välillä vähän kuvatakin:

Nea sai saannoin uudet sukat, ja molemmilla lapsilla ovat olleet viime aikoina villasukat käytössä kun koulunpihan jäiseen pintaan on sulanut hienoja syviä sohjolätäköitä. Niitä olisi kovin mukava kumisaappaissa tutkiskella, mutta noin muuten on vielä liian kylmä pelkille saappaille.

Kysyinpä sitten Joelilta minkä väriset villasukat hän haluaisi. Odotin vastaukseksi sinistä, joka on viime aikoina ollut lempiväri, mutta Joel vastasikin heti ja erittäin varmasti, että sukkien täytyy ehdottomasti olla sateenkaarenväriset. Tällainen toive oli tietenkin suuresti kannatettava.

Varastossa ei ollut sopivaa lankaa, mutta tiesin toki, että neulojatoverit auttaisivat naista mäessä. Tiedustelut toivat useita lankavinkkejä, mutta sitten osui kohdalle napakymppi: lankadiileri laittoi minulle valokuvan iloisen kirjavasta Wollmeise -vyyhdistä. Viime viikolla sitten päivänä muutamana tapasin kuriirin Sellolla ja sain haltuuni Regenbogen -värin We're Different -vyyhdin.

Neakin herkesi heti vaatimaan itselleen sukkia tästäkin langasta. Mikäs siinä, Wollmeisen -vyyhdit ovat isoja ja lasten jalat vielä toistaiseksi aika pienet. Totesin kuitenkin, että täytyy tehdä jonkinlaista pintaneuletta että parit erottuvat toisistaan. Joelin sukkiin on nyt muotoutumassa nostetuin silmukoin tehtävä kuvio, Nean sukkia mietin sitten kun ensimmäinen pari on valmis.

Pätkävärjätyissä langoissa on tietty viehätyksensä, vaikka täytyy myöntää, että kevyemmin sävytetyt langat ovat yleensä omaa sydäntäni lähellä. Nyt lähinnä odotan jännityksellä, mitkä värit seuraavalla kerroksella osuvat mihinkin kohtaan. Tekeillä olevasta sukastakin piti ottaa kaksi valokuvaa, sillä puolet ovat aivan eri näköiset.

Näissä värikkäissä ja iloisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa!

P.S.

Koska joku kuitenkin kysyy, tässä on pikainen ohje:

Joelin sateenkaarisukat

Luo sukkapuikoille 14 s / puikko eli yhteensä 56 s. Neulo 1 o, 1 n -joustinta kymmenisen kerrosta. Neulo 1 krs sileää ja aloita kuvio:
*Nosta 1, neulo 1*, toista *-* krs loppuun. Neulo 2 krs o.
*Neulo 1, nosta 1*, toista *-* krs loppuun. Neulo 2 krs o.
Toista näitä kuutta kerrosta, kunnes varsi on sopivan mittainen. Neulo vielä 1 kuviokerros ja 1 välikerros niin, että varren viimeinen kerros on sileä oikea kerros, ja kantapään jälkeen ensimmäinen kerros on myös sileä oikea kerros.
Neulo kantalappu seuraavilla 28 s:lla ja jätä jalkapöydän 28 s odottamaan. *Nosta 1 s neulomatta, neulo 27 o. Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 27 n.* Toista *-*, kunnes kantalapun reunassa on 14 nostetun silmukan muodostama ketju.
Nosta s neulomatta, neulo 16 s, tee kahden noston kavennus, 1 o, käännä työ.
Nosta s neulomatta, neulo 7 n, 2 n yht, 1 n, käännä työ.
*Nosta s neulomatta, neulo o 1 s:n päähän edellisestä käännöskohdasta, tee kahden noston kavennus, käännä työ. Nosta s neulomatta, neulo n 1 s:n päähän edellisestä käännöskohdasta, 2 n yht, 1 n, käännä työ.* Toista *-* kunnes kaikki kantalapun s:t ovat jälleen työssä aktiivisina. Kantalapussa on jäljellä 18 s.
Neulo 9 o. Kerros alkaa jatkossa tästä.
Ota työhön sukkapuikko numero 1. Neulo 9 o. Poimi ja neulo kantalapun reunasta 14 o. Neulo jalkapöydän odottamaan jätetyt 28 s puikoille 2 ja 3 pintaneuletta kuten edellä (eli sileä oikea kerros). Poimi ja neulo kantalapun reunasta puikolle 4 14 s ja neulo kantalapusta vielä jatkoksi 9 s. Puikoilla 1 ja 4 on kullakin 23 s.
Seuraavaksi neulo kiilakavennukset. *Neulo o, kunnes puikolla 1 on jäljellä 3 s. Neulo 2 o yht, 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 3 pintaneuletta (kerros, jolla nostetaan silmukoita). Neulo 1 s puikolta 4, tee kahden noston kavennus, neulo o krs loppuun. Neulo 2 krs o.*
Huomaa, että jatkossa nostettujen silmukoiden kerrokset osuvat samalle kerrokselle kuin kiilakavennukset! Jatka kiilakavennuksia joka 3. krs:lla kuten edellä, toistaen *-*, kunnes joka puikolla on jälleen 14 s.
Jatka pintaneuletta ja sileää neuletta, kunnes sukan jalkaterä on noin 4 cm lyhyempi kuin toivottu valmis jalkaterän pituus, ja olet viimeksi neulonut pintaneuleesta sileän oikean kerroksen.
Kärkikavennukset tehdään sileässä neuleessa ilman nostettuja silmukoita seuraavasti:
*Neulo o, kunnes puikolla 1 on jäljellä 3 s. Neulo 2 o yht, 1 o. Puikolla 2 neulo 1 o, tee kahden noston kavennus. Neulo o, kunnes puikolla 3 on jäljellä 3 s. Neulo 2 o yht, 1 o. Puikolla 4 neulo 1 o, tee kahden noston kavennus, neulo o krs loppuun.*
Neulo 1 krs o, toista kavennuskrs. Jatka kavennuskerroksia joka 2. krs, kunnes työssä on jäljellä yhteensä 28 s. Toista nyt kavennuskerroksia joka krs, kunnes jäljellä on 8 s. Katkaise lanka, pujota langan pää silmukoiden läpi ja kiristä umpeen.