Olin lauantai-iltana yksityisjuhlissa ravintola Teatterin klubilla. Tulin seuralaisineni ulos yhdeksän maissa illalla, ei siis mitenkään keskellä yötä. Ilta oli ollut hauska ja vielä lähtiessä olin katsellut itseäni kokovartalopeilistä miettien että olenpa oikeastaan tänään aika hyvännäköinen.
Ravintolan ovella oli neljä miestä tupakalla. Ihan normaalin näköisiä kolkyt ja risat -suomalaismiehiä, joihin en kiinnittänyt mitään huomiota, ennen kuin ohi kulkiessamme kuului huuto: "Hei, tynnyrit!"
Ensimmäinen huuto meni kuin vesi hanhen selästä humalaisen ääliöintinä. Mies kuitenkin jatkoi. Toisen kerran, kolmannen. Kolmannella huudolla minun hermoni repesivät totaalisesti. Käännyin, kävin päälle ja kiljuin niin että varmasti kuului koko Esplanadin mitalta, että tietääkö se "vitun idiootti", pardon my french, miltä tuo tuntuu. Mies selätti valitettavasti Teatterin ovet, viisi metriä eteisaulaa ja toiset ovet joiden takana pääsi portsarin selän taakse piiloon ennen kuin ehdin ottaa kolmea askelta. Miehen kaverit nostivat käsiään pystyyn ja vakuuttivat viattomuuttaan, mutta kerroin heille silti muutaman aika huonosti valitun sanan naisena olon vaikeudesta, aika kovaan ääneen. Se, mitä olisin halunnut sanoa oli: "Onko teillä äitejä, siskoja, tyttöystäviä, vaimoja, tyttäriä? Haluatteko te, että kuka tahansa voi katsoa oikeudekseen kadulla huudella mitä vain henkilökohtaisuuksia heille?" Valitettavasti puheeni sisälsi enemmän voimasanoja ja vähemmän eriteltyjä ajatuksia.
Jälkeenpäin olisin myös voinut kertoa tuolle miehelle, että itkin koko matkan Helsingin keskustasta kotiin Leppävaaraan. Itkin illalla kotona. Heräsin itkien sunnuntaina. Aloin itkeä, kun piti lähteä kauppaan ihmisten ilmoille. Jätin menemättä yksille syntymäpäiville, koska pelkäsin, etten pysty kohtaamaan vieraita itkemättä. Itken tätä kirjoittaessani. Valitettavasti hänen iltansa ja viikonloppunsa ei luultavasti mennyt näin piloille.
Itse pyrin näkemään ihmiset ihmisinä, en "vain" miehinä tai naisina. Onnekseni elän niin tasa-arvoisessa maassa, että tämä on yleensä helppoa. Koulussa ja harrastuksissa, tuttujen kesken, ihmisten ulkonäköön puututaan tasaisesti sukupuolesta riippumatta. Minulla on kuitenkin tunne, että koulumaailman (ja armeijan) ulkopuolella ja sen jälkeen harvoille pojille ja miehille katsovat aivan ventovieraat ihmiset asiakseen huudella kaupungilla ja huomautella ulkonäöstä.
Tietysti henkilökohtainen otokseni on vinoutunut, kun olen itse elänyt vain naisena, mutta tuttujen (sekä miesten että naisten) puheet vahvistavat käsitystäni. Haluan vielä erikseen mainita tiedostavani, että miehissä on poikkeuksia jotka vahvistavat säännön. Väitän kuitenkin, että mies saa poiketa niistä abstrakteista ulkonäköihanteista, joita kukaan ei määrittele ja kiveen kirjoita mutta kaikki tuntuvat tietävän, enemmän kuin nainen, ennen kuin hän kohtaa vastaavaa joka viikko tai edes joka kuukausi.
En saa kiinni siitä ajatusmaailmasta, joka antaa oikeuden arvostella kovaan ääneen ja osoitellen aivan vieraan ihmisen ulkonäköä. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, minä olen lihava. Erityisen paljon kommentteja saan kuulla leveästä perseestä - olen saanut siitä lähtien, kun varhaisessa teini-iässä kehitin lantion. Silloin minulla oli myös vytötärö ja olin noi puolta nykyistä kapeampi, jolloin se vihattu takapuoli entisestään korostui.
Hyvällä ystävälläni on epätavallisen isot rinnat. Hän saa vähintään viikottain niihin liittyviä kommentteja kosinnoista kauhisteluihin ja suoraan sormella osoitteluun ja epäuskoiseen nauruun asti. Teini-iässä paras ystäväni oli vartalotyypiltään hyvin hoikka, joka tuntui myös oikeuttavan huuteluun.
Liian pitkä, liian lyhyt, liian suuret tai pienet rinnat, liian lihava tai liian laiha. Liian iso nenä, liian pieni leuka. Nakkisormet tai hämähäkin jalat. Mikään virhe ei ole niin pieni, etteikö siihen voisi joku katsoa asiakseen puuttua keskellä katua.
Aina voi argumentoida, että ulkonäköön voi vaikuttaa. Tiettyyn rajaan saakka se on totta. Minä en kuitenkaan olisi niin vakuuttunut siitä, että se auttaa. Niin kauan, kun käsittämätön määrä ihmisiä pitää täysin oikeutettuna arvostella toisten ulkoista olemusta, ei mikään itsensä muokkaaminen auta. Vaikka mitä tekisi, huutelijat löytävät aina uuden yksityiskohdan jota pilkata.
Kyseenalaistan tuon itse otetun oikeutuksen käydä henkilökohtaisuuksiin. En tiedä riittääkö rohkeus enää kun kiukku laantuu, mutta tästä lähtien aion pyrkiä kohtaamaan nuo huutelijat silmästä silmään. Ehkä osaan seuraavan kerran rauhallisemmin kysyä, mistä syystä ihminen kuvittelee itselleen tuon oikeuden loukata ja nauraa päälle. Ehkä saan edes jonkun ääliön ajattelemaan.
***
Niille, jotka etsivät Elämänlangalta neuleasiaa kerrottakoon, että tuon yllä mainitun ison perseeni voi nähdä tämän viikon lauantaina 13.10. ihan luonnossa Villavyyhdissä, koska kaupan emo Jenni on luvannut meille tilan Pipo on pääasia -kirjan julkaisujuhlallisuuksia varten. Kaikki kirjan tekijät ovat siis paikalla ainakin välillä 14-16. Kirjaa voi ostaa Villavyyhdistä ja halutessaan voi sitten vielä hakea meiltä kirjoittajilta myös nimmarit. Jos ei ole käynyt aikaisemmin mainitussa lankakaupassa niin tutustuminen kannattaa ehdottomasti - viehättävä pikku putiikki, hyvä valikoima ja ihana henkilökunta!
Ensi viikolla Elämänlangalla palataan toivottavasti taas normaaliin neulelähetykseen.
65 kommenttia:
Voi kamala! Ihmiset lyttäävät jo itse itseään ihan riittävästi maan rakoon ilman, että tarvitsisivat siihen vielä toistenkin apua. Ja siihen, että itsensä saa nostettua sieltä maan raosta voi mennä aikaa vaikka kuinka paljon. Siihen taas ei yleensä saa paljoakaan apua. Vaikka voin vain kuvitella, miten kurja viikonloppusi on ollut, minusta on mahtava kuulla, että annoit toisten kuulla kunniansa, ja että tuo asiattomuuksia huuteleva pelkuri joutui ottamaan jalat allensa. Toivottavasti sinulla on tänään parempi mieli, olet kaunis.
Voi kurjuus. Jotkut eivät vaan osaa olla ihmisiä.
Mä olen myös joutunut kuuntelemaan kommenttia koostani (liian pieni tavikseen verrattuna) koko ikäni. Olen huomannut hyvin tehokkaaksi kysyä rauhallisesti, että "Miksi sanoit noin?" Useimmat kommentoijat menevät hiljaisiksi, etenkin ne nk. miespoikkeustapaukset. Ne harvat selitykset ovat olleet erittäinkin mielenkiintoisia...
Virtuaalihalaus. Käsittämätöntä käytöstä. Tuo, minkä totesit, että naisten ulkonäköä on oikeus arvostella, on niin totta - harvoin esim. miespoliitikoista kommentoidaan, että "olipas setämäinen kampaus/puku/laukku". Mutta naispoliitikoista on ihan ok kommentoida ulkonäköä eikä niinkään asiaa.
Kun itse olin 42-kiloinen ja yritin epätoivoisesti pysytellä siinä lähes koko iän kestäneen lihavuuden jälkeen, sain kommentteja tyyliin "etkö nyt vielä ohuemmin voisi voita leivälle laittaa" tms. Se sattui, koska totta kai mieluummin olisin syönyt kunnolla kuin puoleksi nähnyt nälkää!
No, sitten aloin taas syödä kunnolla, ja kadonneet kilot palasivat ystävineen. Siitä en ole (vielä) juuri kommentteja kuullut, mutta kylläkin lyhyydestäni - olen 142-senttinen, ja se on ihan totta sellainen asia, jonka a) tiedän (en ole siis niin tyhmä, että se pitäisi kertoa minulle) ja b) jolle en mitään voi.
Eli yhdellä sanalla: HALI!!
Voimahaleja. Tsemppiä. Tiedän todellakin miltä tuolalinen arvostelu tuntuu vaikkakin ei noilla sanoilla. Minä olen se toinen ääripää: Tikku, Heinäseiväs, Lauta, Hämähäkki, Kirahvi...Sain kuulla sitä useamman vuoden yläasteella. Vieläkin ravintolassa tullaan sölköttämään, että oletkos sinä tyttö ensinkään, kun olet noin pitkä. Syö hyvä ihminen ettei tuuli vie.
Nyt minulla on mies jonka kanssa olemme sopusuhtainen pari,. Hän on kuullut koulussa että hujoppi, herra Tikapuut. Nyt meillä on kolme lasta, jotka pituuden puolesta kulkevat omilla käyrillään. Kukkakeppi/Heinäseiväs-perhe. Joskus jaksaa nakata nasevan kommentin takaisin, ei aina. Lauantaina kaupassa olin etsimässä itselle ns. goretex-pukua.
Myyjätäti esitteli minulle naisten malleja, että kyllä nämä sopivat, vaikka tiesin aivan tarkkaan, että ei mahdu ei. Sanoin, että ei mahdu, täti väen vängällä vaati sovittamaan. Vedin kamppeet päälle...Suu revähti myyjällä auki. Voi Hyvä Luoja Onpa sinulla tyttöRUKKA pitkät jalat ja kädet! Minkä minä geeneilleni mahdan?
Mihin muottiin meidät naiset olisi oikein pakattava, että kelpaisimme?
Meillä neuvolantäti tuumasi, kun mittaili lapsiamme, että annatteko te tarpeeksi ruokaa kun ovat noi laihoja? Hmph. sanoin suoraan topakasti, että tervetuloa katsomaan.
Tsemppiä.
Kiitos IHANISTA neuleohjeista. Ovat huippuja.
-siperoinen-( se neulova kukkakeppi)
Tulipa mieleen: seuraavan kerran ota ääliöstä valokuva.
En ymmärrä sitä, miksi paino on niin merkityksellistä suomessa. ainakin meidän suvussa on näin. mummoni kommentoi äidin nähtyään ensimmäiseksi painoa, -olet lihonut tai laihtunut. Taisi se koskea minuakin. Myöhemmällä iällä kehitin itselleni syömishäiriön, koska halusin olla hyvännäköinen. Sainkin paljon huomiota muodonmuutokseni takia alussa, sisko sanoi, että hyvä..älä vaan päästä kiloja takaisin. Jos hän olisi tiennyt miten huonosti voin, hän ei olisi voinut sanoa niin. Miehet ehdottelivat minulle kaduilla, tarjosivat rahaa seksistä. Ainakin kelpasin, vaikka olihan sekin loukkaavaa. Tätini sanoi, että näytän nukelta. En ollut koskaan kuullut noita kohteliaisuuksia tavallisen kokoisena. Lopulta laihduin niin pieneksi, että äitini itki puhelimmen "pelkään, että kuolet". Nyt olen jälleen ylipainoinen, tuosta on aikaa. Mutta olen aina ollut ylipainoinen, tai alipainoinen. Tiedän sen eron, miten minua kohdellaan lihavana tai laihana. Se on väärin. Lihavana en ole ihminen.
http://www.youtube.com/watch?v=O7yJ3wDZsHE
Nuo sanat, Aki taas kirjoittanut niin monen meidän elämästä. Olin tuolla kun videota kuvattiin, melkein eturivissä, ja kyllä se niin totta oli: Kaikki ne kädet ilmassa, ja joka ainoa omana itsenään paras mahdollinen... <3 Kauniita juuri näin.
Millä saisin sinut uskomaan, ettet ole keskekasvuisten huutelijoiden arvostusta vailla. Olet yksi kauneimpia naisia jonka olen tavannut.
Samanlainen kokemus. :(
t: Gehenna siis tuo edellinen :)
Todella hyvä kirjoitus, kiitos! Ihailtavaa suoraselkäisyyttä ja tervettä, kypsää asennetta.
Voi itku mitä tyyppejä ! Oikein kunigasajatus taas iski miesporukalle kun tuolaisia typeryyksiä huutelevat toisille ihmisille. Idiootit ! Teit ihan oikein kun annoit painavaa palautetta käytöstavoista moisille luusereille. Olen vaan todella pahoillani että muuten niin kiva iltasi ja viikonloppusi meni piloille tuollaisten tyyppien takia <3 Olen kanssa lihava ja olen sen asian kanssa melko sinut, mutta kyllä vastaavan asian kohtaaminen pahoittaisi minunkin tai kenen tahansa mielen olen siitä varma. Lisäksi tuo perustelu mitä nämä ulkonäköön fiksoituneet arvostelijat usein tosiaan heittävät että ulkonäköönsä pystyy vaikuttamaan on mielestäni ihan käsittämättömän julma ja typerä. Miksi meidän pitäisi ? Jos joku ei kestä tätä maailmaa katsella lihavien ihmisten siellä ollessa pysyköön itse kotona, ei se meidän vika ole että heillä on sellainen pakkomielle siitä miltä muiden pitäisi näyttää. Nostapa nyt vain kaunis mielesi, kaunis peppusi ja kaunis itsesi ja tee jotakin mieltäsi piristävää :) Moiset idiootit varmasti häpeävät jo itsekin kun olit saanut heidät kohtaamaan tekonsa, hienosti toimittu <3
Eksyin tänne facebookin kautta, en ole lukenut blogiasi aiemmin ja nytkin luin vain tämän postauksen. Minäkin aloin itkeä, kun luin sinun itkustasi.
Olit tosi rohkea, kun kävit hyökkäykseen. Kunpa meillä kaikilla olisi se rauhallinen kyky ja juuri oikeat sanat hallussa silloin, kun tällaisia tapahtuu.
Minä olen saanut kuulla ventovierailta nuorena laihuudestani, rimppakintuistani ja lautatisseistäni, ja nyt normaalipainoisena valtavasta nenästäni. On käsittämätöntä, miten kukaan katsoo oikeudekseen puuttua toisen ulkonäköön. Tuntemattoman ohikulkijan. Millaisina jumalolentoina he mahtavat itseään pitää?
Olen samaa mieltä siitä, että miehet saavat kyllä huomattavan paljon vähemmän kommentteja ulkonäöstään. Olen kuitenkin myös huomannut, että miehet ovat ulkonäöstään(kin) kuitenkin paljon arempia kuin naiset. Mikä sitten taas todistanee, että empatiakykyäkin puuttuu, jos toisille huudellaan siitä mikä itsestä tuntuu pahalta? Ja tämä on myös yleistämistä, koska tietysti ja onneksi poikkeuksiakin löytyy!
HYVÄT SULLE!!!!! Oot vahva, kaunis, ajatteleva ja syvästi tunteva NAINEN. KIITOS että rohkenet kirjoittaa asiasta joka vaivaa ja tuskastuttaa monia. Ja että uskalsit näyttää tuunteesi myös siinä tilanteessa jossa tunsit tulleeksi hyökätyksi. Innoittavaa!
Minä(kin) eksyin tänne Facebookin kautta blogia seuraamatta ja päätin sitten myös kommentoida. Todella ikävää ja käsittämätöntä mitä sinulle tapahtui. Tuollaista tekoa ei voi mitenkään hyväksyä. Voin kuitenkin sanoa, että "normiulkonäöstä" poikkeavat miehetkään eivät ole vapaita alkonäköönsä kohdistuvasa arvostelusta. Olen itse ollut pääosan elämästäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja olen siitä myös sannut jatkuvasti kuulla. Pari vuotta sitten sain laidutuksella ja kuntoilulla itseni normaalipainoiseksi, mutta sen jälkeen olen erinäisistä syistä repsahtanut ja sen jälkeen olen saanut kuulla läheisiltäkin ihmisiltä enemmän tai vähemmän verhottua arvostelua siitä, kuinka minulle "on tullut mahaa". Tämä ei tietenkään ole mitään tynnyri-huuteluiden tasoista (ehkä siksi, etten poikkea standardista tarpeeksi), mutta sanuttaa yhtä kaikki.
Pahinta ulkonäkööni kohdistuvaa arvostelua sain kuitenkin kuulla silloin, kun minulla oli pitkät hiukset. Miehen pitkät hiukset olivat ilmeisesti niin suuri tabu vielä tämän vuosikymmenen puolella, että ventovieraatkin ihmiset kokivat oikeudekseen niitä arvostella. Pahinta silloinkin tosin oli tuttavien ja muiden läheisten arvostelu.
No, tämä vuodatus ei varmaankaan vaikuta omaan kokemukseesi suuntaan tai toiseen. Pointtinani oli ehkä se, että "standardista" poikkevat miehetkin joutuvat kohtaamaan vastaavaa. Mikä ei tietenkään tee asiasta yhtään vähemmän hyväksyttävää.
Jaaha. Kaikenlaisia aivokääpiöitä. Kiitos kun kirjoitit.
Ekaa kertaa osuin sivullesi! Ihania töitä sulla. Ja koskettava, todella asiallinen kirjoitus. Tsemppiä ja ihanaa syksyä kaikenmaailman k-päistä huolimatta!
Koko elämäni olen tallustellut ylipainoisena ja "tottunut" kuuntelemaan kaikenlaisia kommentteja ulkonäöstäni. Vaikka olen yli 40 ja nahka on aika parkkintunut kaikenlaisille kommenteille niin joskus vieläkin pelottaa kulkea esim. nuorisoporukan tai humalaisten miesten ohi. Joskus nuorempani kun veri oli tulisenpaa niin tuli jaettua korvatiilikoitakin pahimmille huutelijoille.
Vaikka kuinka väittävät että ulkonäköä voi muuttaa, se on kukkua. No, ylipainolle voi ehkä tehdä jotain, hiusten väriä ja kampausta voi muuttaa, samoin pukeutumistyyliä. Mutta mitä tehdä isolle nenälle, mistä saada lisää senttejä tai miten pätkäistä liika pituus pois. Entäpä miten muuttaa ihonväriä tai pienentää suurentaa käsiä tai jalkoja?
Minusta luonnetta voi ennemminkin muokata kuin ulkonäköä.
tiinaliisa
Inhoan kaikenlaista ilkeämielistä arvostelua. Ei ole mukavaa tuommoinen.
Minulla ja miehelläni on pituuseroa noin 40cm. Meitä se ei haittaa, mutta usein saa kuulla minun lyhyydestä ja mieheni pituudesta.
Ulkonäölleen kun ei aina voi mitään. Siitä ei tarvitsisi huomautella.
Halauksia lähtee täältäkin sinulle. :)
Mie eksyin kanssa fb kautta lukemaan tän kirjoituksen järkyttyneenä ja suivaantuneena. Ja mietin, miksi ulkonäölle pitäisi aina "voida tehdä itse jotain"!! Kauhea ajatus, että meillä olis velvollisuus näyttää jotain tiettyä ihannetta edustavilta. Tärkeintä on miusta et itestä tuntuu hyvälle ja "omalle", ettei yritä olla jotain vierasta tai muuttua miellyttääkseen toisia. Ja jokaisen tulis kunnioittaa toisen ihmisen ominta, loukkaavat sanat voi jäädä elämään ihan liian kauan. Voimia!
Olet kaunis!
Minua haukkuvat valitettavasti pääosin tutut. Olen pikkuihminen, mikroihminen, pätkä, pygmi, tappi, hukkapätkä.
Sitä kun on ikänsä kuullut, sen ottaa luonnollisesti itselle kuuluvana asiana. Ei edes enää suutu, koska ei muuta voi uskoakaan kuin että on vain jämä ja siten ihmisen puolikas, ei edes ihminen.
Tätä lukiessani tajusin juuri, etten ole seitsemään vuoteen kuullut vierailta kommentteja ulkonäöstäni. Sitä ennen sain kuulla juttua lyhyydestäni jatkuvasti. Ja melkein puoli metriä pidempi mieheni sai kuulla kommentteja pituudestaan.
Mitäs silloin seitsemän vuotta sitten tapahtui? Ai niin, muutin pois Suomesta. Meillä suomalaisilla voisi olla vähän korjattavaa asenteidemme ja käytöstapojemme suhteen.
Halauksia siulle!
Itkut on itketty ja ikävä kirjoitettu pois. Sä oot mahtava tyyppi, hieno ihminen. Nähdään lauantaina.
Tuli todella paha mieli osaksesi tulleesta kohtelusta. Pox on them, sanon kaikille ääneen arvostelijoille. Ei tulisi pieneen mieleenikään tehdä moista toiselle ihmiselle.
Ulkonäkötraumat ne on täälläkin. Niin pahat etten edelleenkään voi ottaa kohteliaisuuksia vastaan luontevasti. Minun rikokseni oli aikaisin alkanut puberteetti: RINNAT. Sehän antoi setämiehille luvan ahdistella 12-vuotiasta verbaalisesti mennen tullen.
"Ootko huomannu, että sulla on tissit?"
"Vieläkö varpaat näkyy?"
((halaus))
Tervetuloa klubiin, ystäväiseni. Minä olen aina ollut iso ja suojakseni olen kehitellyt vaikka mitä jännyyksiä. Kova ääni ei ole ollut pahasta sekään.
Selkääntaputtelua me isot naiset ja miehet saamme vähemmän, mutta tässä olisi sinulle sellainen. Sinulla on erinomainen blogi, juutuin sinne tunniksi pläräämään ja kateuksissan ihmettelemään kutomisiasi.
-Massu
Voi sentään. Tunnen kovasti myötätuntoa kohtaasi ja tekisi mieleni sanoa jotain lohdullista. Tuommoisen kohteeksi joutunut kyllä varmaan ymmärtää, että kyse on huutelijan typeryydestä, mutta paljonko se sitten lohduttaa (kokemusta on). Huoh. Ihan käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä, ja hiljaiseksi vetää. Oikeastaan vähän samasta kirjoitan tänään itsekin – toivottavasti tuommoinen huono käytös ei ole lisääntynyt, vaan olen vain sattumoisin törmännyt siihen tavallista useammin viime aikoina.
Minä en ole saanut suoranaisia kommentteja. Tosin olen kauniisti kuunnellut äitini arvostelua, tai laihan ystäväni puhetta, kuinka hän lihoo ja kuinka hänen pieni vatsansa näyttää kamalalta. Siis niitä "hyvää tarkottavia keskusteluja" lihavuudestani.
Hienoa, että näytät kirjoituksessasi tunteesi. Niin ja kyllä hyvältä voi näyttää lihavanakin. Itse olen alkanut kiinnittää huomiota painooni terveyssyistä. Olen 148 cm ja painan 85 kg.Kirjoitukseesi yhdyn siistäydestä sydämmestä!
Tämä on kiusaamista, aikuisetkin kiusaavat. Kiusaaminen tekee haavan sisälle. Sitä ei voi nähdä. Nyt kerroit kiusaajalle milta sinusta tuntui. Toivottavasti hän ei haavoita enää toisia. Sitä sisällä olevaa haavaa vain ei voi laastarilla parantaa. Yritän puhaltaa.
isrik
Oikeassa olet, halauksia!
prkleen idiootit, joita valitettavasti näyttää olevan tämä maa väärällään.
Vaikka itse kuinka toitotan lapsilleni ja itse pyrin elämään sen mukaan, että "ihmisen ulkonäöllä tai omaisuudella ei ole mitään merkitystä, ainut millä on väliä on se miten hän kohtelee toisia ihmisiä", löydän hyvinkin läheltä itseäni henkilöitä, jotka arvostelevat sekä minua että ystäviäni kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä. oltiin sitten pitkiä tai pätkiä tai laihoja tai paksuja tai mitä ikinä. Erikseen on vielä ne tuntemattomat ääliöt, jotka kokevat etuoikeudekseen loukata toista.
Sinun ja meidän niin monen muun kokemaan ei voi sanoa kuin voi tuota ihmisen pienuutta....ja pari kirosanaa...
Nyt häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!
Olet tärkeä ja kaunis nainen. Ihana ja suloinenkin vielä. Taitava olet joka tapauksessa ja ihanan tunteellinen. Siksi se on niin satuttavaa, että joku todellakin ääliö pääsee, "saa" ja kokee asiakseen satuttaa sua. Sulla on todellakin paljon tärkeämpiäkin asioita, joita sun pitäis voisa pohtia. Se, että joku on pipi päästä ja kännissä, ei ole niitä.
Ja kun mainitsit, että mistä tahansa voi toista haukkua, tuli elävästi mieleen se, että mua yläasteella haukuttiin pusuhuuleksi. Hoh-hoi-jaa..
Tiedän miltä toi tuntuu, tiedän, miltä tuntuu kattoa peiliin ja toivoa, että ainakin 1/3 haihtuis ilmaan. Ei tuhkana, koska sitä määrää tuhkaa ei tahtois siivota... Ja että miettii, olenko tarpeeksi hyvä, kaunis jne ja päättäväisesti olen lukematta noita "naistenlehtiä", kun kaunis on vaan tänään tää ja huomenna toi ja mä en koskaan ole mitään niistä.
Mutta ollaan kauniita näin, tänään huomenna ja eteenpäin. Halataan ja nauretaan, joku kerta ja itketään, kun itkettää. Ja myös jos ystävää sattuu. Se on meidän voima, sitä ei huutelijat voi ottaa pois.
Ulkonäköön voi vaikuttaa, kyllä. Mutta ulkonäköön ei pidä joutua vaikuttamaan sen takia, että toiset ihmiset joko ajattelemuuttaan tai (en haluaisi ajatella, mutta on varmaan kuitenkin oltava realisti ja uskottava, että myös) ilkeyttään katsovat oikeudekseen huomautella siitä. Ulkonäköön vaikuttamisen pitäisi aina lähteä siitä, että ITSE haluaa vaikuttaa.
Mun on ihan turha sanoa, että älä välitä tunnesokeista kiusaajista ja ääliöistä peräänhuutelijoista, kun ylipainoisena itsekin tiedän, mitä se on, kun vieraat miehet osoittelevat sormella ja naureskelevat kaupungilla "Kato, mikä läskivuori, eheheh! Mieti, millasta tollasen kaa ois olla sängyssä, kun kunto loppuis jo siitä, kun pitäis kiivetä sen päälle." jne. Sanon siis, että ymmärrän, miltä susta tuntuu ja varmaan aika hyvin ymmärränkin. Sen kiukun ja turhautumisen ja aivan silkan raa'an kirkkaanpunaisen raivon ja silmittömän aivottoman väkivallan, joka päässä joskus räjähtää, kun oikein sopivaan kohtaan joku kommentteineen osuu. Ja sen kamalan epämääräisen häpeän, josta ei sittenkään ole ihan varma, onko sehäpeää enemmän omasta läskistä vai siitä, että joutui ei-toivotun huomion kohteeksi. Ja niin edelleen.
Voimia, voimia. Täytyy yrittää pitää mielessä, että kaikki eivät tykkää barbi-naisista ja aika harvat tykkäävät känniääliöistä, jotka huutelevat vieraille ihmisille "tosi hauskoja" juttujaan. Toivottavasti se mies liukastui kuralätäkköön tai sai pakit joltain barbilta. Tai oikeastaan sekä että.
Voi elämä mitä idiootteja taas liikenteessä!
Minulle on koko elämä vinguttu painosta. Sitä teki terkkari, mutsi, kaverit, randomit.. Olisin laihtunut itsekseni, mutta siitä tehtiin numero ja lohtusyöjänä koin aina tehneeni väärin jos ei paino juuri sillä viikolla pudonnut. Siinähän se kierre sitten lähti vauhtiin.
Jossain vaiheessa kun joku poikaporukka huuteli läskiksi, vastasin niille "no mä ainakin olen ollut ruoka-aikaan kotona ja mun mutsi tekee näemmä parempaa ruokaa kuin teidän. Tai ylipäänsä tekee." Hiljenivät.
Sinä olet kaunis. Ihana. Olen nähnyt sut livenäkin, mutta en kehdannut fanityttönä tulla moikkaamaan bussissa. On vaikea olla välittämättä huuteluista, tiedän. Mutkun ei ne ole oikeassa, urpot.
BTW. Asiakaspalveluammatissa oleva mieheni saa kuulla viikottain "hyviä läppiä" omasta ulkonäöstään. Myös älyllinen kyky vedetään mukaan, vaikka mieheni on harvinaisen älykäs yksilö. Siis pelkästään ylipainon takia! Ihan niin kuin meille lihaville voisi sanoa mitä vaan.
Jaksamista, me ylipainoiset ollaan mitä ollaan, tuntevia ja ihania ihmisiä. Harmi kun kaikki eivät sitä tajua.
Teit aivan oikein, kun reagoit rohkeasti! Kaikkea ei tarvitse niellä!
Kerran siskoni vieressä tuntematon mies sanoi kuuluvalla äänellä naisseuralaiselleen, että 'katso miten pienet tissit tuolla on', siskoni tarttui tätä ääliötä tiukasti haaroista ja kuittasi 'eipä täälläkään paljon mitään ole'. Naisseuralainen repesi nauramaan ja mies punotti häpeästä.
Me olemme saaneet kuulla lapsuudenkodista ja koulusta alkaen pienistä rinnoista, liikalaihuudesta, pitkistä raajoista, isosta nenästä ja vinoista hampaista.
Silti minä ihme kyllä nykyään tunnen itseni useimmiten kauniiksi, en kylläkään naura suu isosti avoimena, ja raajojen liikeratojakin olen varmasti typistänyt.
Näkymättömäksi en kuitenkaan enää yläastevuosien jälkeen ole tekeytynyt, ja luulen, että hitusen räväkämpi habitukseni on osaltaan vähentänyt huuteluja, koska se on ainoa asia joka on eri tavalla kuin silloin ennen, vai johtuuko se jo iästä, en tiedä.
Halauksia sinulle rohkea kaunis älykäs nainen.
Veikkaan, että se ääliö miettii seuraavalla kerralla vähän pitempään, avaako suunsa ja päästääkö typeryytensä julki.
Voi itku, miten ajattelemattomia ihmisiä maa päällään kantaa :( Kaikista ärsyttävintä on se, että tämmöiset huutelut ja kommentit jäävät omaan päähän pitkiksi ajoiksi soimaan, kun taas se huutelija seuraavana päivänä tuskin edes muistaa kaikkia sanomisiaan. Ja miksi sitä aina muistaa kymmenen kertaa kauemmin sen yhden ilkeän kommentin kuin ne kymmenen kivaa juttua.
Hyvä, että sanoit takaisin. Yksi herättelevimpiä ajatuksia on: "Paha voittaa, jos hyvät eivät tee mitään." Oon miettinyt monesti, että sivullisenakin voisi joskus puuttua asioihin ja vaikka ihan vaan todeta olevansa samaa mieltä jonkun kanssa. Jotta nämä sammakoita suoltavat ihmiset tajuaisivat olevansa vähemmistössä.
Ja sun kuvasta vielä, mä kyllä katsoin ekana, että onpas ihanan iloinen ihminen :)
Kysyin kerran tuntemattomalta huutelijalta että mikä häntä oikein harmittaa. Vastaus oli, että hänen mielestään rumia on inhottavaa katsella, häntä alkaa suututtaa kun näkee väärännäköisen ihmisen ja päivä menee pilalle, rumien pitäisi tajuta pysyä poissa näkyviltä. Siis jotakin sentapaista että ruma itse loukkaa häntä ilmestymällä näköpiiriin, ja hän haluaa loukata samalla mitalla huutelemalla jotakin typerää. No onhan tässä jotain kieroutunutta logiikkaa... Jaana
Kerronpa vastaavasti postiivisen kommentin sinusta. Äitini oli tavannut sinut jossakin neuletapahtumassa, olisko ollut Leppävaaran seurakunnan mahdollisesti. Hän oli kerrassaan vaikuttunut. "Sellainen yksi Kristel teki niin kaunista baskeria ja oli niin taitava! En minä sellaista baskeria osaisi tehdä. Hän on tehnyt neulekirjojakin ja on vielä niin fiksukin! "
(Äitini on todella taitava kaikissa käsitöissä, tehnyt niitä jo yli 60 vuotta)
Sulla on ihanat hiukset, kauniinmuotoiset huulet ja iloiset silmät, kurveja ja pehmeyttä. Mielestäni kasvoissasi on jotain samaa kuin intiaaneissa,ylväyttä.
Ansaitset sulan hattuun siitä että sanoit takasin sille perslävelle, joka varmaan luuli olevansa kaiken yläpuolella ja tosi cool muiden silmissä.
Mikä lie tynnyrintappi hänkin toivo olevansa mutta kun tiesi että saa pakit niin sano sitten näin.Epävarmuutta omasta itsestään tuollainen huutelu on. Oon tosi harmissani että jouduit sellaista kuunteleen :( Terkuin Teija
Hienoa että et jäänyt tilanteessa sanattomaksi! Parempi vaikka vähän tuohtuneempikin vastaus kuin ei vastausta ollenkaan.
Tätä kirjettä lukiessa, tuli vanhat pistot voimakaasti mieleen. Olen kolmekymmentä vuotta tuntenut itseni toisenluokan kansalaiseksi, Katseet ja vihjailut jäivät tuonne selkäytimeen ja lähteekö koskaan poisa. Yritin olla kova ja nostin vain pääni ylpeesti, enkä ollut muka tietävinään. Lasten puolesta surin, hekin kyllä kuulivat äidin lihvuudesta aika törkeesti. Pääsin lihvuusleikaukseen, nyt olen lähenpänä normaalin ihmisen näköinen. Nyt samat ihmiset tululivat juttusille jopa suoraan sanotaan kuinka olen muutttunut, hyvä niin olen laihtunut, mutta olen edeleen se sama ihminen kuin silloin lihvana. Ei laihtuminen tehnyt minua yhtään älykäämäksi tai muutenkaan muuttanut imisenä, mutta nyt vähemmän päät käntyy perään. Ainostaan muutos näkyy kun liikkuminen on helpompaa, mutta se ei näitä ihmisiä kiinosta pätkääkää.
Halusin vain kertoa, että sinä olet kuvassa kauniin ja elinvoimaisen, tyytyväisen näköinen. Ehkä sinulla on ylipainoa, mutta ei se määritä sinua ihmisenä. Ihmisten kommentit sinusta kertoo enemmän heistä itsestään kuin sinusta. Toinen näkee kauniin hymysi ja hyvän mielesi, toinen liikakilosi. Se, mihin ihminen huomionsa kiinnittää, kertoo todella vain hänestä. Meissä kaikissa on vikoja, ja meissä kaikissa on kauneutta. Katsojan on syytä huolestua, jos näkee vain muissa puutteita. Voima ja halaus sinulle! Älä välitä niistä, joilla itsellä on asiat niin huonosti että näkevät vain epäkohtia elämässään. Muitakin ihmisiä on. (Mutta ne ehkä eivät käy teatterissa).
15-vuotias poikani sanoi, että tuommoisilla ihmisillä on ÄO pienempi kuin kengännumeronsa. Eikö elämässä muuta ole, kuin arvostella toisten ulkonäköä.
Antaako kännisten huutelu mielestäsi oikeuden pahoinpitelyyn? Kannattaisi seuraavalla kerralla miettiä tarkemmin. Putka voi olla melko ahdas isolle ihmisiselle. Mahdollisista muista seuraamuksista puhumattakaan!
Anteeksi vain, miten niin pahoinpitelyyn?
"Käännyin, kävin päälle ja kiljuin niin että varmasti kuului koko Esplanadin mitalta, että tietääkö se "vitun idiootti", pardon my french, miltä tuo tuntuu. Mies selätti valitettavasti Teatterin ovet, viisi metriä eteisaulaa ja toiset ovet joiden takana pääsi portsarin selän taakse piiloon"
Eiköhän tuo täytä ainakin lievän pahoinpitelyn tunnusmerkit. Jos tekijänä olisi ollut mies, ei asiasta olisi pienintäkään epäilystä. Kyllähän suurikokoinen nainen aina yhtä miestä vastaa, fyysisiltä mitoiltaan ainakin. Laki vaan ei aina tunnu olevan kaikille sama!
Ylipainoisuus on eri asia kuin sairaalloinen lihavuus, joka on jokaisen oma syy ja mielestäni ihmiskehon epäkunnioittamista.
Tuollainen kommentointi vierailta ihmisiltä on ......voi helvetti. Itse joskus aikoinaan kävin alusvaateliikkeessä koska halusin ostaa jotain seksikästä poikakaveriani ajatellen, kysyin myyjältä korsetteja a-kupilla.....myyjä alkoi nauramaan päin naamaa ja sanoi " ei meillä kuule sellaisia ole, mene kotiin syömään hiivaa, kyllä ne rinnat siitä kasvaa" lähdin liikkeestä tippa linssissä ja kuulin kuinka myyjä nauroi toisen asiakkaan kanssa.
Harmittelen puolestasi kyseisen idiootin aiheuttamaa mielipahaa. Kun tarkastelee omaa lähipiiriään, sieltä tuskin löytyy yhtäkään perään huutelijaa tai ventovieraiden olemuksen kommentoijaa; kukaan itsensä kanssa viihtyvä ei käsittääkseni koe tarvetta kommentoida toisten habitusta. Ehkä kannattaakin pitää mielessä, että kyseisen henkilön täytyy voida todella pahoin purkaessaan omaa tuskaansa toisia solvaamalla. Eihän oma paha olo tietenkään anna oikeutusta tuollaiseen törkykäytökseen, mutta taustat tiedostaen saattaa olla hivenen helpompaa kestää saamiaan ventovieraiden kommentteja.
Inhottava tapaus. Toivottavasti huutelija tajusi, miten pahasti tuollainen loukkaa.
(Ja yllä olevalle anonyymille toive, ettei enää lyötyä löisi.)
"Ylläoleva anonyymi" kommentoi: Tarkennukseksi, kritiikkini kohdistuu vain ja ainoastaan tuohon vieraaseen huutelijaan, en kuitenkaan edes häntä halua lyödä vaikka aika onneton miehen täytyykin olla kun vieraille purkaa pahaa oloaan.
Kommentteja kirjoittaneiden oletan olevan melko yksimielisiä siitä, että eivät hyväksyisi moista huutelua keneltäkään omaan lähipiirinsä kuuluvalta.
Niinpä :(. "Katso miten ruma se on, eihän sillä ole edes tissejä!" Olin 12.
Loistavasti kirjoitettu, tärkeästä aiheesta!
Ihmiset osaa olla niin julmia toisiaan kohtaan. Pahinta on, että ne ei tunnu sitä itse aina edes tiedostavan. Luin sun kirjoituksen alusta loppuun ja pidän sulle peukkuja, että jonain päivänä pystyt kohtaamaan huutelijat pää pystyssä. Helppoa se ei ole eikä tule olemaankaan, mutta me kaikki ollaan sun tukenasi!
Ihan kamalia ihmisiä välillä..Kiitos tästä kirjotuksesta! Ole rohkeasti aina se mitä olet, ja katso jakamaasi kuvaa josta muistat, että olet todella kaunis nainen! Kaikki tsempit sinulle!
"Ylipainoisuus on eri asia kuin sairaalloinen lihavuus, joka on jokaisen oma syy ja mielestäni ihmiskehon epäkunnioittamista."
Väärin. Lääkäreiltä löytyy kasa diagnooseja jotka ovat voineet johtaa sairaalloiseen lihavuuteen. Aina ei painoa vastaan voi taistella ja syynä siihen voi olla ihan diagnosoitu syy.
Kamalaa kohtelua tollanen huutelu ja herjaaminen. Kirjoituksesi on oikeutettu ja todella hyvä.
Kirjasta sitten mistä tota kirjaa voi tällänen pohjois suomalainen ostaa tai päästä hipeltämään?
Terveisin Liisa P Oulusta
Huutelijoita riittää, huokaus sille, ja kaikelle kuulemalleni huutelulle - itselleni tai muille. Olet harvinaisen oikeassa siinä, että joku syy löytyy aina. Itse olen valtosan elämääni ollut hyvinkin keskikokoinen, mutta eipä sekään takaa rauhaa.
Voimia ja kukoistusta! <3
Nyt kun naamakirjan kautta löysin blogisi, käsitöihin tänä vuonna uudelleen alkanaut neulojaminäni palaa lankailemaan sivullesi.
Itkun mukana taisi purkautua paljon sellaista pahaa oloa, mikä on kertynyt pidemmän ajan aikana? Itku on kyllä ihan hyvä asia. Hienoa, että osaat pitää puolesi. Jos olisin ollut paikalla olisin pitänyt teidän puolia, aivan varmasti. Ehkä keinoni olisi olleet vähän vähemmän sivistyneet, mutta olisin pitänyt kuitenkin. Jos ikinä tällaista näen/todistan niin puutun välittömästi.
Oletko koskaan miettinyt että voisit tehdä itsellesi jotain?
Hieman enemmän kevyempänä ei tuollaiset huutelut satuttaisi.
Ei se ole kun liikuntaa, terveellinen ruokavalio ja EI ravintoloissa käymistä. Think about that..
Terveisin,
Entinen läski tinneritynnyri
Jätä tuollaiset räkänokkien huutelut ihan omaan arvoonsa , jos itse olet itseesi tyytyväinen niin mitä se kelleen kuuluu monta metriä sun takalisto on levee tai montako kiloa kannat mukanasi ,rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja annat toisten puhua mitä puhuvat heillä on itsellään asiat todella huonosti kun alkavat muita arvostella ulkonäön vuoksi tai jostain muusta syystä !
Olet ihana oma itsesi ja ole ylpeä siitä !
Oisinpa ollut paikalla niin oisin nähnyt kaverin naaman ilmeen kun annoit tulla suomen kieltä ! =DD
Hyvä Sinä ! enkä tarkoita negatiivisessa mielessä )
"Jätä tuollaiset räkänokkien huutelut ihan omaan arvoonsa , jos itse olet itseesi tyytyväinen niin mitä se kelleen kuuluu monta metriä sun takalisto on levee tai montako kiloa kannat mukanasi ,rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja annat toisten puhua mitä puhuvat heillä on itsellään asiat todella huonosti kun alkavat muita arvostella ulkonäön vuoksi tai jostain muusta syystä ! "
Kirjoittaja ei mitä luultavimmin kuitenkaan ole tyytyväinen itseensä kun ottaa itseensä kännisten huutelut. Sehän on itsestään selvää että itsevarma ihminen ei käy kenenkään päälle tommosen takia. Kopkop!? Onko täällä kellään aivoja?
T. Entinen läski tynnyri
"Hieman enemmän kevyempänä ei tuollaiset huutelut satuttaisi. --Kirjoittaja ei mitä luultavimmin kuitenkaan ole tyytyväinen itseensä kun ottaa itseensä kännisten huutelut. Sehän on itsestään selvää että itsevarma ihminen ei käy kenenkään päälle tommosen takia. Kopkop!? Onko täällä kellään aivoja?"
Kyllä sitä huutelua tulee vähemmän lihaville ja ulkonäkökomemntointi satuttaa myös normaalipainoisia. Ja vaikka ihminen ei olisi itsensä ja painonsa kanssa ok, ei sitä lain puolesta tai käytöstapojenkaan ole hyväksyttävää loukata.
Lähetä kommentti