Nean oranssit käsineet valmistuivat ja ovat lämpimistä säistä huolimatta jo käytössä. Ne kuulemma vaan ovat niin kivat. Nyt jaloissa sitten pyöriikin kaksi pikkupoikaa, oma ja lainattu, kollektiiviselta nimeltään "viisivuotiaat", jotka molemmat jatkuvasti kyselevät joko heidän sormikkaansa ovat valmiit. Syksyn mittaan pitää myös vähitellen asennoitua puhumaan "kuusivuotiaista", sillä molemmat pikkupojat ovat aloittaneet eskarin ja täyttävät vähitellen vuosiakin. Joel tosin vasta marraskuussa - mutta mehän kaikki tiedämme, että muutama kuukausi kuluu hetkessä.
Pirteän oranssia on myös itsensä maisterin asusteissa. Minulla oli aikaisemmin ruskeanharmaaksi kauhtunut entinen musta Marimekko-olkalaukku. Viime viikolla huomasin, että vuosien päivittäinen käyttö on vienyt veronsa ja kangas on vain kertakaikkiaan kulunut puhki parista kohdasta. Onneksi tämä havainto osui yksiin palkkapäivän kanssa, joten marssin Sellon Marimekko-liikkeeseen.
Olin varovasti ajatellut, että ehkä voisin uskaltautua vaihtamaan mustan vaikkapa tummanvihreään. Kaupassa kuitenkin oli näyttävästi esillä syksyn kausivärinä ihana oranssi, joka vielä sointui päällä oleviin vihreisiin vaatteisiin niin kauniisti että pakkohan laukku oli mukaan poimia.
Vihreä on edustettuna sekä neuleissa että neulepussissa. Löysin yhden neulekassin pohjalta keskeneräisen vihreän sukkaparin, jota olen nyt reippaasti neulonut eteenpäin. Vielä ei varpaita palele, mutta kohta sekin aika koittaa. Uusia villasukkia tarvitsee aina!
Neulepussi on puolestaan vihreä löytö Vuosaaren Siwasta: siellä oli hedelmämuovipussien rinnalla tarjolla Punaisen ristin harsokangaspusseja. Kestohedelmäpussi maksoi pari euroa ja on juuri sopivan kokoinen paitsi omenakilolle myös esimerkiksi sukkaneuleelle.
Näissä värikkäissä tunnelmissa siis Elämänlangalla kohti syksyä! Ensi viikolla mahdollisesti lisää sormikkaita, tai sitten jotain aivan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti