Designeerausta

Elämänlangan alkuvuosi on ollut suorastaan vauhdikas neulomisen suhteen. Viime viikolla sain viimein pitkästä aikaan uuden ohjeenkin julki, tällä kertaa Ravelryyn myyntiin: Midwinter Leaves -rannekkeet/kämmekkäät.



Näiden ajatus syntyi aivan sattumalta, kun muutama viikko sitten kävin Itäkeskuksen Tikatassa ja ostoskoriini hyökkäsi kaksi kerää tummanvihreätweediä Rowan Purelife Renew -lankaa. Työskentelen aika vähän paksuilla langoilla, mutta tämä puhui minulle välittömästi.

En ollut varma, kuinka paljon käyttöä minulla olisi pelkille koristerannekkeille, mutta sitten pään päällä syttyi lamppu. Niinpä koristeellisten röyhelöiden alle piiloutuukin pieni lisädetalji: poimin silmukoita työn sisäpuolelta ja neuloin rannekkeiden alle pikkuiset kämmekkäät ohuesta sukkalangasta.



Tällaisenaan olen rannekkeisiin hirveän tyytyväinen! Markkinointinäkökulmasta olisi tietysti kannattanut valita vaaleampi lanka, josta pitsineule olisi näkynyt paremmin valokuvissa, mutta koska tein nyt projektin vain omaksi ilokseni ei värillä ehkä ole niin väliä. Kenties saan joku päivä neulottua toisenväriset mallikappaleet Ravelryyn?

Näissä aikaansaavissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla! Katsotaan valmistuisiko ensi viikollekin jotain katsottavaa, vai onko nyt hitaampien projektien aika.

Taudin kourissa

Elämänlangalla viime viikko kului melkoisen tiiviisti sairauslomalla ja sängynpohjalla; pojan ärhäkkä streptokokki tarttui myös äitiin. Kurkku on edelleen vähän jälkiarka ja väsyttää, mutta vaalivalvojaisia katsellessa pysyivät sentään jo puikot käsissä.

Toisin oli jossain vaiheessa keskellä viikkoa, kun kellotin varmaan aikuisikäni kovimman kuumelukeman 39,5 astetta. Silloin yritin epätoivoisesti neuloa peittotilkkua ja katsoa amerikkalaista jalkapalloa, kunnes seuraneiti huomautti että pakko ei ole neuloa jos ei jaksa, ja sohvalla saa olla myös makuuasennossa.



Jotain pientä valmistakin on, nimittäin toinen pari Drunken Sailor -sukkia. Ohje on suurin piirtein valmis, mutta tautitilanteesta johtuen ei kuvaamaan ole päässyt. Kuten ylläolevasta näkee, ei näillä vuodenajan valo-olosuhteilla saa omakuvattua erityisen edustavasti. Erilaisia pikkuohjeita olisi julkaisujonossa tällä hetkellä pari-kolme, jos vaan olisi kunnon kuvat.

Päiväkuvausaikoja tosin on juuri nyt vähän heikosti, kun valoisaan aikaan pitäisi olla töissä. Sinne minäkin olen nyt suuntaamassa, ensi kerran liki viikkoon, katsomaan onko talo vielä paikallaan. Ensi viikolla sitten toivottavasti terveempää Elämänlankaa!

Tilaustöitä

Vaikka muutama kuukausi sitten vaihteeksi uhkasin, etten koskaan enää neulo tilauksesta, tuli muutama päivä sitten sen verran mukava tilaus ettei siitä voinut kieltäytyä.



Kun näin nätisti ja ihan kirjallisesti pyydetään, täytyi tarttua toimeen ja alkaa pohtia töihin sopivia lankoja. Sormikkaisiin löytyikin hyllystä Colinetten Jitterbugia. Minulla ei ole aavistustakaan mikä tuo sävy on nimeltään, koska lanka on peräisin suoraan Colinettelta tilatusta sekoituspussista.



Koska pipoon tarvittiin jotain pehmeää ja paksua lankaa, joka mielellään on myös lapsen mielestä kivan väristä, piti mennä ihan lankakauppaan asti. Tapiolan Neuletikistä löytyi Katia Peru -lankaa, villa-akryyli-alpakkasekoitetta.



Nean piposta tuli niin kiva, että tein Joelille saman tien samanlaisen. Lanka ei kuitenkaan ole aivan niin pehmeää, kuin miltä se kerällä tuntui: molemmat riiviöt hieman valittivat, että lanka raapii. En tiedä, onko syypää akryyli, jota kumpikaan ei varmaan koskaan aikaisemmin ole neuleessa käyttänyt, vai onko langassa käytetty karkeaa alpakkaa. Ilmeisesti kutian ei kuitenkaan ole mahdoton, sillä molemmat pipot ovat kuitenkin käytössä.



Elämänlangan neulevuosi on siis, kuten näkyy, alkanut melkoisen reippaaseen tahtiin. Katsotaan, riittäisikö näitä uusia neuleita ensi viikollekin!

Pakkaspäivän pusero

Elämänlangalla vietetään tuottoisaa alkuvuotta: viikonloppuna valmistui paksu pusero Cascade 128:sta juuri sopivasti sunnuntain pakkaselle. Paita on neulottu aika lailla hihasta ja hatusta -menetelmällä: piirrustelin palmikon ja päätin neulepinnan, ja aloitin sitten hihasta nähdäkseni neuletiheyden. Siihen nähden, että mittailin aika satunnaisesti ja laskin vähän miten sattuu, paita istuu oikein mukavasti ja istutetut hihatkin asettuivat nätisti neuleeseen. Allaolevassa kuvassa muuten näkyvät viime viikolla saadut uudet silmälasitkin!



Pinta on valeribbiä: joka toisella kerroksella 2 oikein, 2 nurin ja joka toisella kerroksella kaikki silmukat oikein. Koska halusin tehdä nimenomaan tukevan ulkoilupuseron, käytin hieman pienempiä puikkoja kuin muuten vastaavalle langalle. Neuletiheys on tiivis ja lankaa menikin sitten reilusti, melkein 1300 grammaa. Kannatti siis Villavyyhdissä asioidessa ottaa kaikki jäljellä ollut vihreä paksu Cascade, jämiä ei jäänyt kuin vajaa vyyhti.



Ettei puseron vartalo olisi käynyt liian tylsäksi, halusin käyttää palmikkoa myös vartalossa. Totesin, ettei kapea palmikko olisi istunut näin ison puseron rintamukseen. Niinpä asemoin palmikot kylkiin ja tein vyötärömuotoilut niiden molemmin puolin. Lopputulos on oikein hyvä!

Näissä aktiivisissa tunnelmissa on hyvä jatkaa neulevuotta. Ensi viikolla siis taas lisää Elämänlankaa!

Vuoden ensimmäinen neule

Elämänlangan vuosi alkoi loistavasti sillä, että pääsin viimeistelemään vuoden ensimmäisen neuleen pari minuuttia vaille puolenyön: Nallesta tekeillä olleet polvisukat valmistuivat mukavasti joukkueurheilua katsoessa.



Sukat ovat tänään käytössä ensimmäistä kertaa, eivätkä toistaiseksi valu aivan hirveän paljon. Sääreni ovat sen muotoiset, että mitkään polvisukat eivät koskaan pysy ylhäällä, mutta olin liian laiska neuloakseni vielä taitteetkin joiden alle olisi saanut kuminauhat. Ehkä sitten seuraaviin? Joka tapauksessa oli aika hyvä hetki saada uudet polvisukat valmiiksi, sillä vanhat alkoivat hiutua puhki sekä kantapäistä että päkiöistä

Sukkien valokuvaaminen omassa jalassa ei ole kovin helppoa. Saatuani sukat valmiiksi viime yönä, menin järjestämään valokuvausstudiota. Kun Teemu tuli makuuhuoneeseen, hän näki suurin piirtein tämän:



Mitä kunnon neulojan mies tekee tässä vaiheessa? Kysyy toki "Haluatko, että mä kuvaan?" Onni on perhe, joka ymmärtää omiensa hullutukset!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis uuteen vuoteen. Seuraavaksi toiveissa olisi uuden villapuseron saaminen valmiiksi. Ehkä jo ensi viikolla?