Ullan pikkujouluista mukaan oli tarttunut kolme kerää Novitan Miamia, paksuhkoa puuvilla-akryylisekoitetta. Etsin laatikosta 5 millin puikot, loin 16 silmukkaa ja annoin lapselle neulottavaksi. Yllättävän nopeasti minulle tyrkättiin pääteltäväksi ja viimeisteltäväksi pikkuinen, noin lapsen kämmenen kokoinen tiskirätti.
"Tee siihen lenkki kanssa niin voi ripustaa. Tästä on hyötyä jos pesee nukentiskejä! Tai sitten sillä voi nostaa leikisti kuumia kattiloita."
Ensimmäisen rätin jälkeen piti luoda silmukat toiseen, sitten kolmanteen, koska tietysti piti päästä kokeilemaan kaikkia värejä. Neulekärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan toden teolla, sillä kolmannen rätin kohdalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Nea, tule iltapalalle!"
"Joo, mä neulon vaan tän kerroksen..."
Sananvaihto sai vanhemmat hihittämään kippurassa, mutta nuorelta neulojalta vitsi taisi vielä mennä vähän ohi.
Sunnuntaina päästiin sitten aivan hurjiin neule-eksperimentaation sfääreihin, sillä piti päästä kokeilemaan raitoja. Parin kerroksen jälkeen Nea kommentoi tyytyväisesti, että tämähän onkin ihan helppoa.
Seuraavaksi pitäisi kuulemma päästä neulomaan iskälle pipo. Se projekti ehkä kuitenkin saa odottaa vielä jonkun päivän, sillä uusi kouluviikko saattaa teettää aivan tarpeeksi töitä seitsemänvuotiaalle.
Tällaiset ovat erittäin ylpeän äidin tunnelmat Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten ehkä omiakin neuleita.
10 kommenttia:
Onneksi olkoon, kohta teillä on kaikkia puikkoja omat kummallekin neulojalle. Muista sitten joskus ottaa talteen tyttären itse jo leikeistä poistamansa ja mahdollisesti roskikseen pistetyt ensimmäiset neuleet. Niitä on kiva katsella sitten myöhemmin aikuisena omien lapsien kanssa. Terv. Lea P.
Ei ole puikot kauas pudonneet lankakerästä!
Neulomiskärpänen taisi kommentistä päätellen puraista tytärtä.
Joululoman aikana sitten isille se pipo.
Jännittävää joulunalusaikaa!
Ihana juttu, on niin kiva seurata lapsen intoa oppia uutta!
Vau! :) Hienoa, että tälläinen taito on "tarttunut" jälkikasvuun.
Kylläpä on tyttö ollut ahkerana! Toivottavasti into säilyy. Itse en ole onnistunut tässä kovin hyvin oman tyttäreni kanssa.
Hurmaavaa! Onnea uuden oppimisesta tytölle, mutta onnittelut myös äidille. Kannattaa olla ylpeä.
Tulipa hyvä mieli tätä lukiessa ;)
Ihana tarina! Meillä 3,5 vee Aaro halusi eilen kokeilla kehräämistä uudella rukilla. Sitä oli helpompi polkea kuin vanhaa rukkia ja lankaahan siitä lopulta syntyi! Tosi paksua, mutta ilmeisesti erittäin hyvää narua majanrakentelu tms. leikkeihin.. :D
Congratulations! That is a start.
Lähetä kommentti