maanantai 15. helmikuuta 2010

Elämysmatkailua

Elämänlangalla harjoitettiin viikonloppuna elämysmatkailua. Mies oli ilmoittautunut lauantaiksi tanssikurssille, joten itselle ja lapsille piti keksiä tekemistä. Onneksi Kärkölässä asuva ystävä oli lupautunut tarjoamaan blinejä, ja toinen lähempänä asuva ystävä oli matkaamassa autolla paikan päälle. Pakkasin siis jälkikasvun takapenkille ja suuntasimme maakuntamatkailemaan.

Ystävän tilalla asustelee ihmisten lisäksi kokonainen lauma hevosia ja poneja. Nea oli kovin innoissaan menossa ponilla ratsastamaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi uskaltanut kovin paljon olla selässä. Käytin itsekin sitten tilaisuutta hyväkseni ja kävin heposen selässä ensimmäisen kerran noin neljännesvuosisataan. Centered Riding -koulutettu ratsu oli ihan eri luokkaa kuin muinaiset ratsastuskouluhevoset jotka menivät jonossa peräkanaa riippumatta siitä mitä pieni ratsastaja yritti viestittää. Tämä lyhyt talutusratsastuslenkki oli enemmän pilatesta hevosen selässä, jalat sai unohtaa kokonaan ja pieni takapuolen painonsiirto riitti kertomaan ratsulle mihin suuntaan oli tarkoitus mennä. Ystävä saattaisi saada minusta alituisen riesan, mutta autottomana Kärkölä on sentään vähän turhan kaukana.

Ajomatkalla tuli sentään vähän neulottuakin, ja uudet sileät vihreät wollmeisesukat ovat jo pian valmiit. Seuraavaksi pitäisi alkaa sitten tehdä kirjaprojektia johon tuli lankaa postissa viime viikolla, kun vaan keksisi mitä kokoa olisi tarkoitus!

Lankahamstereihin on putoillut jonkin verran ilmoittautumisia, mutta mukaan mahtuu vielä mainiosti. Kaikenlaiset aktiviteetit (erityisesti roolipelit, harrastus joka näyttää olevan kovasti aktiivisessa vaiheessa) ovat vieneet viikon mittaan paljon aikaa, joten hamsterisäännöt ovat vielä päivittämättä. Samalla tutulla metodilla kuitenkin mennään, enkä ole suunnittelemassa mitään erityisempiä komplikaatioita, joten rohkeasti mukaan vain.

Nyt täytyy rientää, sillä tämän päivän ohjelmassa on roolipelin lisäksi Joelin hammastarkastus, jota mielenkiinnolla odotan. Avaako lapsi lainkaan suutaan, vai puraiseeko kenties hammaslääkäriä sormeen? Äidin elämä on täynnä jännitystä. Sileä sukka laukkuun ja sitten taas kiirehditään jonottamaan.

Ensi viikolla ohjelmassa ehkä vaihteeksi kuvallista Elämänlankaa.

2 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

No mites siellä hampilekurilla kävi?
Veljeni uhkaili pikkupoikana pissaavansa hammaslääkärin päälle, jos yhtään tarkastus sattuu ;D Tiettävästi näin ei onneksi päässyt käymään, mutta kovasti tilanne oli hammaslääkäriäkin huvittanut :)

Kristel kirjoitti...

Pisti pystyyn hirveän känkän, juuri ja juuri saatiin varovasti kurkistettua että on se purenta vähän vinossa. :D Loppuvuodesta sitten ehkä paremmalla onnella uudestaan.