Vapaalla

Elämänlangalla on nautittu vapaasta viikonlopusta, kun lapset menivät taas vaihteeksi mummolaan. Maanantaiaamuna on disorientaatio: armas aviomies meni töihin, ja lapset palautetaan vasta illalla. Mitä tehdä? Onneksi neulesuunnittelu teettää sopivasti töitä: jahka saan blogimerkinnän julkaistua, haen itselleni ison kupillisen kahvia ja alan laskea hihapyöriöitä. Eilen nytkähti eteenpäin yksi pusero jonka ohje on jumittanut, ja nyt pitäisi siis seuraavaksi saada ohjeeseen sopivat hihatkin. Tällä kertaa ei kuvia, sillä kaikenlaiset neuleohjeasiat ovat vielä mallitilkkuasteella sekä lisäksi hys-hys -tavaraa.

Olenko muistanut mainita että inhoan istutettuja hihoja? Penteleet ovat parhaan näköisiä ja mukavimpia, ja samalla tietysti sitten kaikkein vaivalloisimpia laskea ja sarjoittaa. Jahka tämä kirjaprosessi on ohi, opiskelen Tuulian maagisen puserokaavan enkä eläissäni enää taistele hihapyöriöiden kanssa!

Muutkin harrasteet ovat tällä hetkellä viehättävän aktiivisia. Olen roolipelannut kymmenisen vuotta, viimeisen vuoden verran hiukan vähemmän. Pelit kuitenkin selvästi liikkuvat laumoissa, sillä nyt kalenterista löytyy peliaktiviteettiä liki joka viikolle. Eilen olin improvisaatiosessiossa jossa ensin valittiin yhdessä peli ja sitten pelinjohtaja lennosta keksi pelaajille muutaman tunnin mittaisen skenaarion, torstaina on luvassa fantasiamaailmassa seikkailua ja muutaman viikon päästä pitäisi käynnistyä yksi omakin kampanja. Roolipeleissä minua viehättää eniten rento ja hauska yhdessäolo mukavien samanmielisten ihmisten kanssa, eli niillä on vähän sama funktio kuin neuletapaamisilla. Aikuinen seura on selvästi kova sana näin kotirouvaillessakin.

Nyt tunnen keittiöstä leijailevan lempeän kahvintuoksun: töihin siis. Ensi viikolla sitten taas enemmän Elämänlankaa.

Hamstereita ja muuta sellaista

Viime viikon pohdintoihin tuli muutamia kommentteja, ja lisäksi sain muilta tahoilta viestejä. Jotkut olivat pettyneitä ajatukseen hamsterikuun siirtämisestä, mutta enin osa viesteistä suhtautui myönteisesti ajatukseen maaliskuusta. Näillä näkymin siis tänä vuonna hamsteroidaan maaliskuussa, sillä maailmassa ja elämässä tapahtuu nyt jonkin verran aikaa vieviä asioita eikä minun oikeasti ole helmikuussa mahdollista emännöidä täysipainoisesti. Lisää tietoa, ilmoittautumisohjeet ja muut vastaavat tulevat sitten parin viikon päästä.

Sitten muihin asioihin. Päivänä muutamana salilla vaatteita vaihtaessani totesin, että tragedia on iskenyt Wollmeise-merinosukkiini. Vanhan tutun viisun henkeen siis riimittelin näin:




Villasukassa on reikä, oi Ulla, oi Ulla!
Villasukassa on reikä, oi Ullani mun.

Parsi se, neulojani, neulojani, neulojani!
Parsi se, neulojani, neulojani mun.

Kuinka parsisin reiän, oi Ulla, oi Ulla?
Kuinka parsisin reiän, oi Ullani mun?

Katso ohjeesta, neulojani, neulojani, neulojani!
Katso ohjeesta, neulojani, neulojani mun.

Mutta ohjeessa on virhe, oi Ulla, oi Ulla!
Mutta ohjeessa on virhe, oi Ullani mun.

Korjaa se, neulojani, neulojani, neulojani!
Korjaa se, neulojani, neulojani mun.

Kuinka korjaisin virheen, oi Ulla, oi Ulla?
Kuinka korjaisin virheen, oi Ullani mun?

Kysy neuvoa muilta, neulojani, neulojani!
Kysy neuvoa muilta, neulojani mun.

Olen kotona yksin, oi Ulla, oi Ulla!
Olen kotona yksin, oi Ullani mun.

Mene miittiin, neulojani, neulojani, neulojani!
Mene miittiin neulojani, neulojani mun.

Ulkosalla on kylmä, oi Ulla, oi Ulla!
Ulkosalla on kylmä, oi Ullani mun.

Laita sukat, neulojani, neulojani, neulojani!
Laita sukat, neulojani, neulojani mun.

...mutta sukassa on reikä, oi Ulla, oi Ulla!
Villasukassa on reikä, oi Ullani mun!


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

Liikaa lankaa?

Elämänlangalla on vietetty viime päivien pakkasten aikaan siivoustalkoita: tyhjennetään hylly lankavarastosta, dumpataan parvekkeella, annetaan olla pihalla. Hankitaan suuria määriä tiiviitä muovilaatikoita, survotaan pakastettuja lankoja laatikkoon ja haetaan uusi sylys lankoja varastosta pihalle. Tämä ei edistä erityisemmin varaston järjestystä koska en erityisemmin ole ehtinyt lajitella, mutta lankojen säilymistä toivottavasti. Olen nimittäin viime viikkoina löytänyt paristakin villavaatteista epämääräisen syödyn näköisiä reikiä, ja pakkaset tarjosivat oivan tilaisuuden tuulettaa varaston uumeniakin vähäsen. Mitään vaurioita tai mitään ötökän näköistä ei toistaiseksi ole langoista löytynyt.



Koska lankaa on paljon, ja on jo tammikuu, tuli mieleen että jos tänä vuonna olisi tulossa Lankahamsterit, jonkun pitäisi kai järjestääkin se. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, että tällä hetkellä minulla on neuleharrasteen suhteen niin kiire, että en juuri nyt repeä organisoimaan mitään. Mitä siis tehdä, arvon kanssaneulojat? Lankahamsterithan on jo monivuotinen perinne, mutta onko tempaus jo nähty? Haluaisiko joku muu tarttua tänä vuonna systeemin puikkoihin, vai siirretäänkö suosiolla koko homma maaliskuun puolelle tällä kertaa? Tavallaan on kyllä vähän surku, mutta tällä hetkellä on vain kertakaikkiaan pakko priorisoida.



Mitä neulova yleisö siis sanoo? Kommenttiboksi on teidän. Maisteri Elämänlanka itse suuntaa takaisin sohvannurkkaansa jatkamaan mallitilkkukasan kasvattamista ja neuleohjeraakileiden raapustamista. Palataan asiaan ensi viikolla.

Jääkausi jatkuu

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Elämänlangan vuosi vaihtui Seinäjoella, jossa vietimme muutaman päivän joulunpyhien jälkeen, mutta uudenvuodenpäivänä palasimme sitten kotiin. Normaalisti olen vuoden alkajaisiksi tehnyt katsauksen vuoden neulesaldoon, mutta nyt en kertakaikkiaan jaksanut laskea. Sunnuntapäivä meni nimittäin enimmäkseen siivotessa, kun älysin että kunnon pakkasilla kannattaa kantaa vuodevaatteet hetkeksi tuulettumaan, ja sitten illalla oli vuorossa äidin ja isän vierailu.

Vuoden ensimmäisinä päivinä aikaa on syönyt myös uusi sana-assosiaatiopeli, johon tietenkin koukutuin välittömästi. Noissa relaatiopeleissä on vain se vika, että niitä naputtaessaan ei voi neuloa, ja lisäksi tekee mieli alkaa väkertää omaa.



Näistä häiriötekijöistä huolimatta vuoden ensimmäinen neuletyökin valmistui. Yllättäen neuloin sukat, ja taas kerran Wollmeisesta. Nämä sukat syntyivät itseasiassa ihkaensimmäisestä Wollmeise-vyyhdistäni, jonka sain Zeskalta taannoin. Väri on Campari Piccolo, ja tällä kertaa lanka on 100% merinoa. Merinosukkalanka tuntuu aikaisemmin kokeilemaani Twiniä pehmoisemmalta ja lämpimämmältä, toivottavasti kestää kuitenkin yhtälailla.

Mitään suuria lupauksia en ole alkaneelle vuodelle tehnyt. Yhden projektin tosin aloitin jo ennen joulua, sillä tarkoituksenani olisi vähitellen päästä eroon niistä kiloista jotka Joel toi mukanaan: täyttihän syyllinen jo kolme vuotta. Kannustimeksi uhkailin itselleni, että en saa ostaa lankaa ellei paino hupene. Saa nähdä kuinka käy. Liikunnan olen saanut jo hyvin säännölliseksi osaksi elämää, joten nyt olisi aika tarttua taas ruokavalioon ja erityisesti muistaa syödä tarpeeksi rehuja. Unohdan nimittäin tuoreet kasvikset herkästi, ellei joku väsää minulle valmiiksi salaattia.

Nyt suuntaan pohtimaan josko jaksaisin vielä viedä lankavarastoani parvekkeelle pakastumaan ja imuroida lankahyllyt, vai riittäisikö eilinen siivoaminen muutamaksi päiväksi. Langat kyllä kaipaisivat kunnon tomutusta. Lievä flunssa tosin vaivaa, enkä tiedä auttaisiko parvekkeella ramppaaminen ja pölyisten lankojen käsittely asiaa varsinaisesti.

Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa, katsotaan onnistuisiko vuosikatsaus vai ilmantuuko jotain kiintoisampaa.