Knitty!

Neuloin viime kesänä sukat. Niistä tuli oikein kivat, ja halusin saada ohjeen julki. Lähestyin ensin Knotionsia, mutta numeron sukkakiintiö oli täysi ja päätoimittaja pyysi minua sukkien asemesta suunittelemaan palmikkolapaset. Keräsin rohkeuteni ja lähetin sitten ohjeen tarjolle Knittyyn. Mainitsinkin tästä ohimennen viime talvena.

Yllätyksekseni Knittyssä pidettiin ohjeesta. Päätoimittaja-Amy pyysi saada pitää ohjeen varalla kevään numeroon, sitten kesän numeroon.



Kun kesän numero ilmestyi, olin hirveän pettynyt kun sukkia ei näkynytkään, vaikka olin jo nähnyt ohjeen esikatseluvaiheessa. Neulovat ystävät onneksi rohkaisivat minua ja sanoivat, että ohje on varmasti tulossa numeron yllätyksiin. Ja kas, oikeassa olivat! Pari päivää takaperin Sunday Swing -sukat ilmaantuivat Knittyn sivuille. Palautetta on tullut ihan huikeasti eri kanavia pitkin niin että olen ihan pöllämystynyt. Suurin osa ohjeistani kun on Ullassa, ja suomalaiset eivät yleensä tapaa ihan niin monisanaisesti ilmaista innostustaan kuin esimerkiksi amerikkalaiset.



Erityisesti kuvassa näkyvästä pupumukista on tullut monta kyselyä. Tänään pitäisikin suunnata postiin viemään yksi muki postin kuljetettavaksi vaikka suojeluraha Atlantin ylitykselle on kova, kun sain vaihtotarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Suomalaista designiä maailmalle monin tavoin, siis.

Vuoden odotus valmiista työstä ohjeen julkaisuun oli suorastaan pakahduttavan pitkä, kun itse tykkään noista valmiista sukistani kuin hullu puurosta mutten voinut niitä liiemmälti esitellä. Julkaisu Knittyssä on kuitenkin minulle hirveän iso juttu ja ihan odotuksen arvoista. Huikeaa!

Nyt jatkamaan neuleharjoituksia. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

Iso tyttö

Elämänlangan sydänkesään kuuluu väistämättä ajan kulumisen haikeus, kun Nea heinäkuun loppupuolella täyttää vuosia. Tänä vuonna synttärit juhlittiin viikkoa etukäteen. Tämän viikon viikonloppuna ei ole aikaa, koska saan tuntea itseni todella vanhaksi kummipoikani konfirmaatiossa, eikä viisivuotisbileitä kannattanut yrittää työntää samaan syssyyn.



Jotkut asiat näyttävät pysyvän vuodesta toiseen. Tänä vuonna Nea alkoi puhua autokakusta jo viikkoja ennen juhlaa, ja varmisti vielä koristelua aloittaessani että tuleehan siitä varmasti auto. Joku täti puistossa oli kuulemma kysynyt että eikö prinsessakakku olisi kivempi, mutta onneksi viisivuotiaan prinsessageeni ei ole vielä aktivoitunut niin pahasti että kakkusuunnitelmat olisi täytynyt laittaa uusiksi.

Tänä vuonna ilmassa oli jo lastenkutsujen tuntua, sillä normaalien Harmonia-"sukulaisten" lisäksi paikalle oli kutsuttu naapurirapun Jenni, ja onnistuimme saamaan kaikki lapset samaan aikaan saman pöydän ääreen syömään. Täytyyköhän ensi vuonna jo vuokrata juhlatila ja järjestää ihan ohjelmaakin? Nyt riitti vielä se, että oli tikkuihin pisteltyjä lihapullia ja pikkunakkeja joiden syöminen näytti olevan ihan oma ohjelmanumeronsa.



Viisivuotias alkaa otsikon mukaisesti olla jo aika iso tyttö, fiksu ja ketterä ja taitava. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat jo, vaikka tahti on hidasta ja teksti haparoivaa, kaikenlaiset askartelut ovat iso hitti ja kesän suurinta hupia on ollut erilaisissa kiipeilytelineissä kiipeily ja uusien temppujen opettelu. Prinsessa pistää selkeästi esiin, ylläolevan kuvan Vaapukka-puseron värin piti ehdottomasti olla roosa ja pitsiäkin piti olla, ja hameet ja mekot ovat kovassa käytössä. Äidin iloksi prinsessat voivat kuitenkin paitsi hienostella myös esimerkiksi paeta merirosvoja ja lentää avaruusraketeilla. Neuleharrastuskin jatkuu, ja Nea innostuu aina välillä istumaan pitkän pätkän sohvalla oma kudin kädessä, vaikka lopputulos onkin vielä melko epätasainen ja äidin apua kaivataan säännöllisesti.

Aika hyvä näyttää tuosta ensimmäisestä koekappaleesta olevan tulossa, vaikka äidin homma onkin aika haasteellista työtä. Ensi vuonna pääsen ihmettelemään eskari-ikää ja seuraavana pohtimaan, että missä vaiheessa minun vauvastani muka tuli koululainen.

Ennen näitä edessä siintäviä valtaisia kriisejä, voisin kuitenkin siirtyä taas kriiseilemään neuleiden pariin. Kesäyön hullutuksen armonaika lähenee tasaisesti loppuaan, Linen Drape -puseroni on vielä vaiheessa eikä iso huivikaan ole vielä edes puolessa. Puhumattakaan kahdesta keskeneräisestä sukkaparista. Ensi viikolla mahdollisesti siis KYH-edistystä, mikäli sellaista tapahtuu. Puikot kilisemään, ja ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Ilmaisia vihjeitä

Hyvä lukija. Tällä viikolla oli tarkoitus esitellä tarkemmin Joelin uusia sukkia jotka omasta mielestä ovat vähän epäonnistunut design, mutta lapsi itse on pitänyt niitä liki yötä päivää siitä saakka kun ne valmistuivat, joten detaljien kuvaaminen kävi haasteelliseksi (ja saa epäilemään oliko niissä nyt sittenkään vikaa). Sukka-analyysin asemesta Elämänlangalla on siis nyt vuorossa amatöörineulesuunnittelijan vihjeitä neulesuunnitteluun, kokemuksen syvällä rintaäänellä ja aivan ilmaiseksi.

Vihje yksi: Kun opiskelet uutta silmukoiden luontitekniikkaa, valitse langaksi joku muu kuin 75% mohairsekoite.

Vihje kaksi: Kun kuitenkin päätät testata mohairsekoitteella siksi, että se nyt vaan olisi niin ihanaa ja kuka sitäpaitsi tahtoo testailla kun suoraakin voi aloittaa varsinaisen työn, muista että mohairin purkaminen on pirullista ja aikaa menee varmasti hukkaan paljon enemmän kuin siihen harjoitusluontiin esimerkiksi sileällä villalangalla olisi mennyt. Aikaa kuluu varsinkin, jos päätät pakastaa mohairin ennen purkuyritystä. (En ole varma onko pakastaminen vain lumelääke mohairin takertuvuuteen, mutta haittaako plasebovaikutus jos sen kokee auttavan?)

Vihje kolme: Kun lopulta päätät vaihtaa lankaa, alpakka ei ole kovin paljon mohairia parempi valinta. En tiedä toimiiko pakastaminen alpakkaan, mutta työn rankaiseminen reilulla satsilla pakkasasteita saattaa tietysti helpottaa omaa oloa.



Vihje neljä: Jos uudessa silmukoiden luontitavassa tarvitaan apulankaa, kannattaa valita toistuviin yrityksiin joku muu kuin helposti rispaantuva puuvillaviskoosisekoite. Rispaantuneeseen lankaan pakastaminen ei tepsi.

Vihje viisi: Samalla kun pistät viidennen yrityksen työtä pakastimeen saadaksesi langan vielä purettua käyttökuntoiseksi, pistä pakkaseen myös valkoviinipullo. Se on kuudennen tai seitsemännen yrityksen jälkeen juuri sopivan viileää. Viiniä ei kuitenkaan kannata juoda ennen kuin on todennut, että yritykset opetella uutta voisi sittenkin lykätä huomiseksi.

Ei mulla muuta tänään. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa. Siihen saakka kippis!

Känkkäränkkä

Elämänlangalla asuu nykyään känkkäränkkä. Ei tosin maisteri itse, ainakaan enimmäkseen (paras tosin olla kysymättä asiasta neulojan mieheltä), vaan Joel. Herra kaksjapuolvee saa taas vaihteeksi hervottomia tahtoraivareita, tai sitten muutenvaanraivareita, tai jotain. Mielessä kävi jo tehdä päivälliseksi lapsiviillokkia, mutta olen nyt yrittänyt muistutella itselleni että on loistava asia jos lapset kehittävät itselleen voimakastahtoisen ja määrätietoisen persoonan.

Neiti kohta viisvee harrastaa vähän erilaista "mutkumähaluu-uu-uuun" -känkkäränkkäämistä, enkä ymmärrä mistä lapsi on saanut päähänsä että huutaminen ja/tai kerjääminen auttaisi asiaa jos on sanottu että päiväuniaikaa ei voi korvata Muumeja katselemalla tai että ruuaksi ei voi saada pullaa. Nykyään käytössä on myös strategia, jossa kiellettyä asiaa käydään kärttämässä vuorotellen kummaltakin vanhemmalta, ja mahdollisuuksien mukaan myös esimerkiksi mummulta. Eilen illalla nukkumaanmenoa yritettii myös viivyttää ovelalla "mutkumähaluu-uu-uuun vielä neuloa!" -strategialla.

Koska neulominen on rentouttava ja rauhoittava harrastus, on moista tikuttamista harrastettu reipasotteisesti känkkäränkän torjumiseksi omasta mielestä. Erityisen rauhoittavia ovat sileät mallitilkut, joita olen harrastanut parin uuden lankatuttavuuden kanssa. Erityisen iloinen yllätystuttavuus oli muuten Garnstudio/Dropsin Merino Extra fine joka toi mieleen esimerkiksi jo lakkautetun Jaeger-merkin merinovillat. Olen myöskin tutkinut kesän aikana useita erilaisia puuvilloja ja pellavia, ja himoitsen salaa Rowanin Lenpur Linen -lankaa vaikken tietä mitä siitä muka tekisin. Tiskirätitys on sentään onneksi vähän väistynyt, ja koska sileät mallitilkut näyttävät tylsiltä kuvassa saatte sen sijaan ihastella viikolla valmistuneita toisia Kai-Mei -sukkia.



Kävin rentoutumassa neulomisen merkeissä myös neuleyhdistys Ullan 5-vuotisjuhlissa. Mukana oli parikymmentä jäsentä perustajajäsenistä aivan uusiin tulokkaisiin, ja hauskaa oli. Itse neuloin yllättäen sukkia, ihan itselleni vaikka väri onkin minulle epätyypillinen violetti. Lanka on Indigo Moonin merinosukkalankaa, ja malli on Ann Buddin Celebrate Spring Socks. Tämä on jo seitsemäs parini 52 Pair Plunge -tempaukseen eli olen loistavasti aikataulussa ja kerännyt jopa hitusen etumatkaa niitä viikkoja varten kun sukat kyllästyttävät.



Sukkien rauhoittava vaikutus on sekin hetkellisesti koetuksella. Kesäyön hullutuksen puitteissa aloitin Joelille sukat idealla "kyllähän minä nyt sievät palmikkosukat osaan improvisoida!". Ensimmäisen sukan ollessa loppusuoralla näyttää kyllä vähän siltä, että kompastuin omaan näppäryyteeni, mutta katsellaan josko ensi viikolla olisi näytettävää. Harvemmin tulee esiteltyä niitä vähemmän onnistuneita neulesuunnitelmia!

Nyt on näemmä aika aloitella taas yksi päivä pikkuisten palosireenien seurassa. Ehkäpä ulkoilusää on tänään suosiollinen? Känkkäränkkä nimittäin ei tunnu juuri viihtyvän ulkosalla, vaan lähinnä sisätiloissa. Ensi viikolla luultavasti lisää sukkaista Elämänlankaa, koska alaraajat ovat nyt näemmä neuleissani kovasti pinnalla.